Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset

11-vuotias Rose katoaa olleessaan pyöräretkellä. Hänet löydetään etsintöjen jälkeen suuresta kuopasta, makaamassa jättiläismäisellä metallikämmenellä. Käden arvoitus jää moniksi vuosiksi ratkaisematta, kunnes 17 vuotta myöhemmin samainen Rose alkaa johtaa tutkimusryhmää, jonka tarkoitus on löytää puuttuvat osat esineestä, johon käsi on kuulunut. Rosen teorian mukaan maahan on tuhansia vuosia sitten haudattu enemmänkin ruumiinosia, ja yhdessä ne tulevat muodostamaan jättiläisen. Mutta mikä tarkoitus jättiläisellä on, ja miksi sen osat on haudattu maahan?

Sylvain Neuvelin Uinuvia jättiläisiä voisi kuvata kevyeksi viihdescifiksi. Siinä on varsin kiinnostava alkuasetelma, koukuttava rakenne ja tunnistettavasti tyypitellyt henkilöhahmot. Toki kirja myös loppuu pieneen cliffhangeriin, ja Uinuvat jättiläiset onkin trilogian ensimmäinen osa. Kieli tai tarina eivät tarjoa mitään erityisen omaperäistä, mutta kirjan lukaisee nopeasti pienenä välipalana.

Parasta kirjassa oli mielestäni sen rakenne. Tarina rakentuu haastettelupöytäkirjoista, raporteista, uutisista ja muista asiakirjoista. Suurimmaksi osaksi kirja etenee keskusteluina, joissa tutkijaryhmää haastattelee salaperäinen, nimettömäksi jäävä taustahahmo. Varsinkin kirjan alkupuolella tämä ratkaisu toimii hyvin ja pitää jännitettä kutkuttavasti yllä.

Tarinan edetessä kirjan tunnelma ja tarina tuntuvat hiukan lässähtävän. Tapahtumien kierrokset nousevat, mutta kiinnostavuus vähenee, kun tarinaan sotketaan suurvaltapolitiikkaa, ulkoavaruuden muukalaisia, romantiikkaa, juonittelua ja kommelluksia. Haastattelurakenne ei toimi lopussa aivan niin luontevasti kuin alkupuolella, koska henkilöhahmot joutuvat selittämään monisanaisesti, mitä ovat tehneet ja miksi. Myös jättiläisen arvoitus alkaa paljastuessaan menettää hohtoaan. Tämä on usein ongelma tarinoissa, jotka rakennetaan mysteerin ympärille: lukija saadaan odottamaan jotakin tajunnanräjäyttävää, ja loppujen lopuksi niihin odotuksiin voi olla vaikea keksiä mitään riittävän suurta ihmettä tarjottavaksi.

Uinuvista jättiläisistä ovat kirjoittaneet myös Laura, Ruusa, Henna, Raija, Pauline von Dahl, Mai Laakso ja Niina T..

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset. Themis-kansioiden ensimmäinen kirja (Sleeping Giants, 2016)
Suom. Juha Ahokas 
Like, 2017