Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

"En tiedä, miten pysäyttäisin nämä muistot, jotka puskevat ylös kuin kevään versot. Kaikki unohtuneet asiat vyöryvät pintaan. Riisikulhot keittiön hyllyllä, takapihan erikokoiset ruukut täynnä maustetahnoja, ullakolle johtavat kapeat puuportaat, muurin alapuolelta alkavat ja ylös asti kiemurtelevat rehevät kurpitsaköynnökset."

69-vuotias Park So-nyo katoaa Soulin metroasemalla. Aviomies on tapansa mukaan kulkenut vaimoaan nopeammin ja huomaa vasta metrovaunussa, ettei vaimo olekaan hänen seurassaan. Katoaminen järkyttää perheenjäseniä, jotka ovat alkaneet pitää äitiä itsestäänselvyytenä. Tunsiko kukaan heistä todella tuota naista jota he ovat tottuneet ajattelemaan vain vaimona ja äitinä, Tuota naista jonka silmät olivat suuret, rehelliset ja lempeät kuin lehmällä.

Pidä huolta äidistä kertoo tutun tarinan äidistä ja lapsista, jotka aika ja elämä ovat vieraannuttaneet toisistaan. Lapsuudessa äiti on ollut pysyvä ja turvallinen tuki, ankarana ja vaativanakin luotettava ja läsnäoleva voima. Aikuisiksi kasvaneet lapset ovat kuitenkin etääntyneet äidistä. He huomaavat puhuvansa äidin kanssa kuulumisista kaavamaisesti sen sijaan että todella kekustelisivat. He ärsyyntyvät äidin vanhanaikaisista tavoista ja itsepäisyydestä. Toisaalta he kaipaavat äidin hyväksyntää ja kantavat huolta tämän vanhenemisesta ja sairastelusta. Äiti tuntuu kuitenkin ikuiselta ja pysyvältä, aikaa pitää huolta äidistä on – aina siihen asti kunnes tämä katoaa.

Pidä huolta äidistä on ensimmäinen suomennettu etelä-korealainen romaani, ja se tarjoaakin kiehtovan mahdollisuuden kurkistaa tuon kaukaisen maan kulttuuriin. Perheen äiti edustaa katoavaa maalaiselämää perinteineen ja uskomuksineen: hän järjestää esi-isien muistojuhlat kuten ne on aina järjestetty ja vaalii perheen vanhimman pojan asemaa. Ruoka ja sen valmistaminen ovat keskeisessä roolissa äidin elämässä. Sillä, pitääkö äiti ruuanlaitosta, ei ole merkitystä, kun ruokittavana on aviomies ja liuta nälkäisiä lapsia. Äiti valmistaa kimchiä ja keittää merileväkeittoa ja vieraillessaan aikuisten lastensa luona hän tuo mukanaa niin paljon ruokaa kuin vain pystyy kantamaan. Ruokkiminen on hengissäpitämistä ja tapa osoittaa rakkautta.

Perheen lapset edustavat nykyaikaa. He muuttavat maalta kaupunkiin, opiskelevat korkeakouluissa ja hankkivat itselleen ammatin. He valitsevat puolisonsa itse ja suunnittelevat, kuinka monta lasta perheeseen hankitaan. Perinteet alkavat unohtua heiltä, ja voi käydä niin että jonakin vuonna kukaan lapsista ei soita kotiin vanhempien päivänä. Äidiltä kuullut tarinat ja uskomukset elävät kuitenkin edelleen myös nykyaikaisten lasten mielissä. Vanhin tytär muistelee kuinka vakaasti äiti uskoi esi-isien ilmestyvän muistojuhlaan lintujen hahmossa – niin vakaasti että tytär itsekin uskoi näkevänsä ei-isiä varten jätetyissä riisikulhoissa linnunvarpaiden jälkiä.

Kyung-sook Shin kirjoittaa tunnepitoisesti, ja välillä vaikutelma luiskahtaa ainakin omaan makuuni ylitunteellisen puolelle. Kirjassa on kuitenkin myös särmää ja kerronnassa monitasoisuutta, joten mielenkiinto pysyy lukiessa koko ajan yllä. Äidin oman elämän salaisuuksia ei paljasteta pohjia myöten, vaan lukija saa jäädä itse täyttämään tyhjiä aukkoja. Kokonaisuudessaan kirjasta rakentuu kaunis kunnianosoitus äideille.

Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Arja, Kirjahilla, TuijaTa, Sara ja Norkku.

Osallistun kirjalla Lukulampun kesäkirjahaasteeseen kategoriassa "kirja, jonka lainasin kirjastosta".

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (Ommarul putakhae, 2008)
Suom. Taru Salminen
Into, 2015