En lue kovinkaan paljon sarjakuvia – ehkä siksi että makuni on sarjakuvien suhteen varsin rajoittunut. Hylkään esimerkiksi heti sarjakuvat, joiden piirrostyyli ei miellytä silmääni. Pidän sarjakuvissa eniten yksinkertaisista ja arkisista tarinoista: en jaksa seurata mitään kovin monimutkaista tai vauhdikasta.
Kun sitten löydän sarjakuvan, josta pidän, pidänkin siitä yleensä todella paljon, ja luen suosikkisarjojani uudelleen ja uudelleen. Lepakkoelämään tykästyin heti ensi sivulta: juuri sellaista sarjakuvaa josta pidän!
Lepakkoelämää kuvaa lesbojen ystäväpiirin arkista elämä. On suhdesotkuja ja rakkaushuolia, naimisiinmenoa ja vauvahaaveita, töitä ja juhlia. Lisäksi käydään mielenosoituksissa ja Pidessa, ollaan vegaaneja ja poliittisesti korrekteja, murehditaan maailman tilannetta ja raivotaan uutisia lukiessa. Mukana on paljon viittauksia päivänpolitiikkaan, mikä sitoo tapahtumat kiinnostavasti aikaan ja paikkaan, 1990-luvun alun Yhdysvaltoihin. Toisaalta aiheet ovat sen verran ajattomia, ettei sarja tunnut yhtään vanhentuneelta.
Sarjan keskushahmo on Mo, jonka lasi on takuulla aina puolityhjä, ja joka hukuttaa ystävänsä ja kumppaninsa itsekeskeisiin valitusvirsiinsä aina silloin kun ei saarnaa oikeaoppisen ja tiedostavan elämäntyylin puolesta. Kerrassaan rasittava tyyppi siis, mutta kaikessa rasittavuudessaan sympaattinen ja samaistuttava.
Tykästyin luonnollisesti myös Mon kissoihin, Vanessaan ja Virginiaan.
Onneksi suomennettuja Lepakkoelämää-albumeita on vielä kolme lisää, ja pääsen nauttimaan Mon ja kumppaneiden seurasta vielä lisää.
Lepakkoelämästä ovat kirjoittaneet myös Sonja, Omppu, Katri ja Niina T.
Alison Bechdel: Lepakkoelämää (Dykes to Watch Out For - the Sequel, 1992 ja The Spawn of Dykes to Watch Out For, 1993)
Suom. Stina Grönroos
Tekstaus: Hannele Kivilahti
Kansi: Janina Aire
Kääntöpiiri, 2000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti