"Koreihin jää tyhjiä munankuoria, kuoriutumattomia munia ja joitakin epämuodostuneita ja heikkoja untuvikkoja, jotka hylätään. Työntekijä kippaa koko roskan elävine lintuineen päivineen valssimyllyyn, jonka terät silppuavat kaiken hetkessä. Heikoilla on nopea loppu."
Elina Lappalaisen Tieto-Finlandialla palkittu Syötäviksi kasvatetut on kiinnostava ja kiihkoilematon katsaus suomalaiseen eläintuotantoon. Kirjassa käydään varsin yksityiskohtaisesti läpi sian, lehmän sekä kanan ja broilerin elämä ja kuolema tuotantoeläimenä. Lisäksi Lappalainen käy läpi aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä ja keskeisiä eettisiä kysymyksiä. Kirjassa omia kantojaan pääsevät esittämään eläinlääkärit, eläinoikeusjärjestöt, ruokateollisuuden edustajat ja maatilojen yrittäjät.
Kirjan lähestymistapaa voisi kuvailla realistisen idealistiseksi. Lappalainen ei puhu sen puolesta, että ihminen lopettaisi kokonaan eläinten hyötykäyttämisen. Sen sijaan hän toivoo tuotantoeläimille arvokasta elämää ennen kuin ne päätyvät ihmisen ravinnoksi. Lappalaisen näkemyksen mukaan eläinten tulisi saada elämänsä aikana toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään eikä niiden tulisi altistua kivuille, sairauksille tai muulle kärsimykselle. Hyvän elämän vaatimusten tulisi myös koskea kaikkia tuotantoeläimiä: ei riitä että osa yrittäjistä hoitaa eläimiään esimerkillisesti.
Lappalaisen mukaan vastuu eläinten hyvinvoinnista tulisi olla ennenkaikkea lainsäätäjillä, elintarviketeollisuuden edustajilla ja valvovilla elimillä – ei yksittäisillä kuluttajilla. Kuluttajan on lähes mahdoton tietää, millaisen elämän hänen syömänsä ruoka on elänyt, koska tilakohtaiset vaihtelut eläinten käsittelyssä ovat niin suuria, eikä tuotteita luokitella käsittelyn mukaan. Kuluttaja ei siis voi ruokakaupassa äänestää kukkarollaan oikeastaan muuten kuin jättämällä eläinkunnan tuotteet kokonaan ostamatta. Heille, jotka haluaisivat kulutusvalinnoillaan kannattaa tuotantoeläinten parempaa kohtelua, ei juuri ole tarjolla vaihtoehtoja.
Syötäviksi kasvatetut kannustaa ihmisiä pohtimaan suhdettaan eläimiin ja lihansyöntiin. Miksi jaamme eläimet lemmikeihin, joita kohtelemme perheenjäseninä ja tuotantoeläimiin, jotka näemme hyödykkeinä? Miksi lehmä on helpompi nähdä yksilönä kuin broileri? Kuinka paljon ja kuinka halvalla meidän on syötävä lihaa? Onko meidän ylipäänsä syötävä lihaa? Millainen on eläimen hyvä elämä: mitataanko sitä elämän pituudella, kivun puuttumisella, luonnollisuudella vai jollakin muulla? Lappalainen tuo kirjassa varsin selkeästi esiin omat näkemyksensä mutta jättää tilaa myös lukijan omille pohdinnoille.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin essielina, Pihi nainen ja Linnea.
Elina Lappalainen: Syötäviksi kasvatetut. Kuinka ruokasi eli elämänsä
Kansi: Timo Mänttäri
Atena, 2012
Kirjan sisältö on postauksessasi mainiosti kiteytetty. Helppoja vastauksia ei Lappalaisellakaan ole antaa mutta sitäkin enemmän hyviä kysymyksiä itse kullekin pohdittavaksi.
VastaaPoistaPihi nainen, helppoja vastauksia ei tähän aiheeseen tosiaan taida kenelläkään olla. Sitä tärkeämpää onkin kysymysten esittäminen ja oma pohdinta, ja Lappalainen tuo hyvin esiin monia eri näkökulmia, joista asiaa voi lähteä pohdiskelemaan.
PoistaEn ole vielä itse saanut luettua kokonimikaiman teosta. Mutta päällisin puolin mitä olen lukenut kaiman tekstejä ja esim. tuon kirjan kuvauksia, niin on hämmentävää kuinka samankaltaisia ajatuksiakin hänellä on. Eipä sillä, että vaaleissa meidät sotkettiin vielä ulkonäönkin takia keskenään. :)
VastaaPoistaMaatilan kasvattina tosin itse näen lemmikkikissat ja lehmät samalla tavalla. En pidä kissaa sen enempää perheenjäsenenä, mutta voi kuinka monen kissan, lehmän ja siankin takia (meillä oli kolme porsasta kerran jotka kasvatettiin joulukinkuiksi) olen itkenyt. Ja silti ilman omantunnon tuskia syönyt. (Ei meilläkään tosin kissaa syöty, mutta henk.koht. en näe syytä miksei sitäkin voisi syödä, jos muitakin eläimiä syödään.)
Etna, maatiloilla ihmisille varmasti kehittyy erilainen suhde eläimiin kuin esimerkiksi ikänsä kaupungissa eläneille. Mutta kuten Lappalainen huomauttaa, suurella osalla ihmisistä ei nykyään ole oikein minkäänlaista kosketusta tuotantoeläimiin. Ja sen seurauksena myös käsitykset eläimistä ja niiden kohtelusta voivat olla tavalla tai toisella täysin epärealistisia.
PoistaMinunkin oli helppo olla monista asioista samaa mieltä Lappalaisen kanssa, ja lisäksi hän tarjosi paljon uuttakin ajateltavaa.
Tätä kirjaa olen usein selaillut ja haluaisin tämän kyllä lukea. Minä siis syön lihaa (viikonloppuisin ja kylässä, en arkisin), mutta koetan miettiä valintojani tarkkaan ja olen samaa mieltä tuotantoeläinten arvokkaasta kohtelusta. Olen keskustellut tämän kirjan herättämistä ajatuksista monien kanssa ja niin, no, tämä pitäisi vain lukea!
VastaaPoistaKatja, kyllä tämä tosiaan kannattaa lukea. :) Minullakin kirja sai muutaman vuoden odottaa lukemista, mutta aihehan ei tässä ajassa ole lainkaan vanhentunut.
PoistaMinäkin syön lihaa ja maitotuotteita ja kananmunia. Ja samoin yritän miettiä valintojani, ja olisin myös valmis maksamaan ruuastani enemmän, jos se olisi eettisesti tuotettua.