keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet


"Jos olisin puhunut, hän kysyi usein myöhemmin itseltään. Jos olisin tarttunut kiinni puheillani, niin olisinko saanut pysäytettyä? Olisiko silloin minun oma suruni juossut minusta ulos ja liittynyt hänen kiukkuunsa ja vihaansa? Olisivatko ne yhdessä valahtaneet maahan ja kadonneet hiekkaan kuin sula metalli?"

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjalla on vannoutuneita ystäviä niin Blogistaniassa kuin sen ulkopuolellakin. Erityisesti Täällä toisen tähden alla -blogin Jaana on innostuneilla kirjoituksillaan vakuuttanut minut siitä, että Kähköstä on vielä joskus luettava.

Turhaan eivät olleet luotettavat tahot kähköstä kehuneet. Mustat morsiamet tempaisi mukaansa heti ensisivuiltaan, joilla nuori Anna Hallikainen saapuu Kuopioon piikomaan. Kuopiossa tuikkivat iltaisin kaupungin valot, ja hattupäätytöt kulkevat käsikynkkää pitkin katuja, korot kopisten. Annakin ostaa hatun ja käsilaukun – opettelee kaupunnin tavoille. Kaupungin ja maailman tavoille Annaa opettaa myös Lassi, jonka katse ja kosketus ovat polttavan lämpimät.

Annan tarinan kautta Kähkönen kertoo ajasta, jolloin luokkaerot ja luokkaviha elivät vahvoina, ja sisällissodan haavat olivat kipeän avoimia. Se kertoo työläisistä, kommunistisesta liikkeestä ja poliittisista vangeista. Ennen kaikkea kirja kertoo naisten historiasta, punavankien vaimoista – elävien leskistä. Se kertoo siitä arjesta, jota ihmiset yrittivät parhaansa mukaan elää myllerrysten ja vihanpidon keskelläkin.

Kähkösen kerronnassa historia herää eloon. Mustat morsiamet tuntuu eletyltä elämältä ja sen henkilöhahmot todellisilta ihmisiltä toiveineen ja pelkoineen. Kirjassa ei ole esitelmöinnin tai kuvittamisen tuntua, joka historiallisia romaaneja joskus vaivaa. Muutamalla tarkalla vedolla Kähkönen piirtää lukijan eteen puutalokorttelit, pyykkituvat ja vinttikamarit. Aika ja tavat ovat erilaisia kuin nykyään, mutta ihmismieli on sama: se rakastaa, kaipaa, vihaa ja unelmoi.

Savon murteella on suuri rooli kirjan hengen ja tunnelman luomisessa. Haluan lainata Unnia, joka Ilselän keskustelussa toteaa seuraavasti:

"Minusta on aivan ihanaa, miten Kähkönen käyttää savon murretta! Se ei näissä kirjoissa ole mikään velmuilun ja kieroilun kieli. Savo on myös kauniin herkkiä ja hyvin vakavia sanoja. Se on sitä arkista kieltä, mitä ihmiset käyttävät."

Juuri noin! Savo soi Kähkösen kirjoittamana kauniisti ja pehmeästi, se kertoo tunteista ja vaikenee toisista, se on tavallisten ihmisten tavallista puhetta. Kähkösen kieli on muutenkin kaunista ja osuvaa: se toteaa arkiset asiat ja maalaa erityiset hetket herkillä väreillä.

Mustat morsiamet ihastutti ja vakuutti. Nyt luvussa on jo sarjan seuraava osa, Rautayöt.

Mustista morsiamista ovat lukeneet myös Villasukka kirjahyllyssä, Mustikkakummun Anna, Suketus ja Amma.

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet 
Otava, 1998/2010

12 kommenttia:

  1. Ihanaa Liisa, että vihdoin otit Kähköstä lukuun ja vielä pidit lukemastasi. Olen osan sarjan kirjoista lukenut pariin kertaan, mutta Mustat morsiamet olen lukenut vain kerran. Sen voisikin lukaista nyt, kun odotellaan Kähkösen seuraavaa romaania syksyllä ilmestyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, pidin kyllä todella paljon. Kähkösen tyyli osui aika lailla täydellisesti minun makuuni. Ja ihanaa, että tätä on luvassa kokonainen sarja: luulen että kesä saattaa kulua Kuopio-sarjan merkeissä.

      Poista
  2. Ihan mahtavaa, että innostuit Kähkösestä. Minä olen sarjasta viisi osaa, Hietakehto on äidilläni, pitänee kesälomalla lukea se savolaismaisemissa. :)

    Kähkönen kirjoittaa hyvin, luo pienestä suurta ja suuresta pientä - koskettavasti, arkisesti ja sujuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, nimenomaan, tuo pienen ja suuren kohtaaminen, historian tarkastelu tavallisen ihmisen arjen kautta: se oli kirjassa toteutettu hienosti.

      Voi olla että minäkin luen juhannuksena Kähköstä savolaismaisemissa, ihan Kuopion kupeessa. :)

      Poista
  3. Kuopio-sarja on tosiaankin hieno - Kähkönen kirjoittaa todella eläviä henkilöitä, ja kerronta on kaikkiaan upeaa! Antoisia lukuhetkiä vielä lukemattomien osien parissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, ihanaa että näitä kirjoja on tosiaan useampi edessä. Henkilöhahmot tulivat jo tässä ensimmäisessä kirjassa kovin läheisiksi.

      Poista
  4. Lainasin tämän juuri kesällä luettavaksi. Kiva kuulla, että on odotettavissa hieno lukukokemus.

    VastaaPoista
  5. Minullakin on vielä tämä pitkä Kuopio-sarja aloittamatta... mutta kun on kuullut siitä lähes yksinomaan kehuja, on toisaalta kivakin että se on vielä edessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, kirjoja on tosiaan lähes pelkästään kehuttu, enkä nyt ihmettele, miksi näin on. Kaikin tavoin ihastuttava kirja.

      Poista
  6. Mustat morsiamet oli harvinaisen elävän tuntuinen kirja! Ihan harmittaa, että en ole vieläkään tullut lukeneeksi jatkoa. Ehkä nyt kesällä olisi sen aika...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, minä en malttanut odotella, vaan seuraava osa on jo luettavana. Minusta nämä sopivat erinomaisesti kesään tai lomaan yleensä: laadukasta ja mukaansatempaavaa luettavaa.

      Poista