keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Dorothy L. Sayers: Five Red Herrings


"On his way back to Kirkcudbright, it occured to Wimsey that it was more than time for tea, and while vocariously filling himself up with potato-scones and ginger-cake, made out a rough list of possible suspects."

Five Red Herrings (suomennettu nimellä Yksi kuudesta) ei ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihini Sayersin Peter Wimsey -tarinoiden joukossa. Syyn voi oikeastaan määritellä yhdellä sanalla: aikataulut.

Tämä kirja kuljettaa lordi Peterin pieneen Skotlantilaiseen kylään ja sen kuvataiteilijayhteisön keskelle. Eikä aikaakaan kun yksi taiteilijoista, epämiellyttävä öykkäri Sandy Campbell löytyy kuolleena. Kuolema näyttää tapaturmalta, mutta Wimsey haistaa palaneen käryä. Kyseessä on murha, ja peräti kuudella taiteilijalla näyttäisi olevan motiivi sekä erittäin heikko alibi.

Asetelma on siis perinteisen dekkarin tapaaan herkullinen, ja kirjassa on paljon  mukavia yksityiskohtia. Taiteilijayhteisön kuvaus on hupaisaa luettavaa, ja taiteilijoiden tekniikoilla ja työskentelytavoilla on merkittävä rooli kirjassa. Eri alojen taiteilijoilla on oma paikkansa kaikissa Wimsey-kirjoissa: lahjattomat amatöörit, uutterat ammattilaiset, "väärinymmärretyt nerot" ja originellit boheemitaiteilijat seikkailevat usein sivuosissa, ja luonnollisesti Sayersin alter ego Harriet Vane on myös kirjailija. Tämän kirjan taiteilijat eivät ole suuria lahjakkuuksia eivätkä amatöörejä, vaan pikemminkin keskivertoja rivitaiteilijoita, mikä on varsin sympaattista.

Luin tällä kertaa kirjan englanniksi, ja huomasin vasta nyt että skotlannin murteella on myös oma osansa kirjassa. Paikalliset puhuvat enemmän tai vähemmän paksulla skotlantilaisella korostuksella, ja puheen jäljittely tuo kirjaan eloisuutta, joka suomennoksesta puuttuu.

Mutta ne aikataulut. Murhan ratkaisu perustuu suurimmaksi osaksi epäiltyjen aikataulujen selvittelyyn. Lisäksi juna-aikatauluista keskustellaan yhtenään – ei ainoastaan murhan yhteydessä, vaan myös arkisen rupattelun puitteissa. Epäilemättä kovin brittiläistä, mutta myös varsin kuivakkaa luettavaa.

Mutta Sayers on silti Sayers, ja tylsimmilläänkin antoisaa luettavaa. En silti suosittelisi tätä ensimmäiseksi Wimsey-kirjaksi. Fanille luonnollisesti löytyy tästäkin kirjasta paljon ilahduttavaa.

Dorothy L. Sayers: Five Red Herrings
Victor Collancz, 1931
Open Road Intergrated Media e-kirja

2 kommenttia:

  1. Jooh. Sayersin joissain kirjoissa dekkarijuoni on vähän sivussa ja tarina hortoilee ihan muissa jutuissa, tässä ollaan kuitenkin asian ytimessä, ja ollaan kohtuuttoman monimutkaisia. Yhteisökuvaus oli varsin viihdyttävää mutta ne aikataulut, ne aikataulut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sayersilla tosiaan välillä se dekkariosuus on jopa kirjan heikoin lenkki. Mutta toisaalta kirjat varmaan kestävät juuri siksi niin hyvin lukemista: arvoituksen ratkaiseminen ei ole kirjojen pointti vaan se kaikki muu siinä arvoituksen ympärillä.

      Poista