"Yö ojensi Ursulalle kätensä, ja Ursula nousi tarttumaan siihen. Hän oli helpottunut, melkein iloinen, hän tunsi että loistava kirkas maailma oli hänen ulottuvillaan, paikka jossa kaikki arvoitukset ratkeaisivat. Pimeys kietoi hänet sisäänsä, samettiystävä. Ilmassa oli lunta, hienoa kuin talkki, jäätävää kuin itätuuli vauvan iholla – mutta Ursulan käsi jäikin tyhjäksi ja hän putosi takaisin sairaalasänkyyn."
Ursula Todd syntyy yhä uudelleen, elää elämän elämältä.Helmikuussa 1910 sataa lunta, ja Ursulan elämä alkaa – tai katkeaa heti alkuunsa. Ursula kuolee lapsena onnettomuudessa, tai elää yli molempien maailmansotien. Pienet valinnat, sattumukset ja tietoiset päätökset muuttavat Ursulan elämän suuntaa, mutta voiko toisista elämistä myös oppia jotakin?
Atkinson sai kertomansa mukaan idean tähän kirjaan pohtiessaan vanhaa ajatusleikkiä: entä jos Hitlerin valtaannousu olisi jotenkin estetty. Kirjan entä jos -leikittely kasvaa loppujen lopuksi paljon lähtoideaa laajemmaksi, mutta Hitlerillä ja kansallissosialismin ajan Saksalla on kuitenkin oma osansa kirjassa. Täytyy kuitenkin sanoa, että minusta nämä Hitlerin ympärille rakennetut jaksot olivat kirjan heikointa ja epäuskottavinta antia, joten ehkäpä on ihan hyvä ettei kirja rakennu kokonaan alkuperäisen idean ympärille. Atkinsonin kirjan mielenkiintoisinta antia on tavallisen ihmisen tavallisten elämänvalintojen pohtiminen – ei maailmanhistorian uudelleen kirjoittaminen.
Kirjan kertautuva, jatkuvasti auki ja kiinni keriytyvä rakenne toimii hämmästyttävän hyvin, suorastaan hypnoottisesti. Atkinson myös vaihtelee kerronnan rytmiä juuri sopivasti, jolloin alati uudelleen alkavat elämät eivät käy yksitoikkoisiksi. Oman kiehtovan lisänsä tuo se, että jotkut asiat kerrataan tarinassa yhä uudelleen, kun taas toiset langanpäät jäävät lähes irrallisiksi pieniksi vihjeiksi. Näiden vihjeiden perusteella voi tulkita tapahtumia ja henkilöhahmoja, tai rakentaa omia entä jos -ajatusleikkejään.
1900-luvun alkupuolen Englanti näyttäytyy Atkinsonin kuvaamana nostalgian sävyissä, seepianruskeana ja laskevan auringon kultaisena. Kaikessa on tiettyä katkeransuloista menneen maailman tuntua, aavistus siitä että kirjan kuvaamat ajat ovat ikuisesti kadonneet – jos niitä koskaan näin suloisina on ollutkaan. Atkisonin historia on toki hyvin koristeellista (täynnä raukeita iltapäiviä, kahden kerroksen väkeä ja sherrylasillisia), mutta koristeellisuudessa piilee myös suuri osa kirjan viehätyksestä. On ihanaa uppoutua maailmaan, jossa ihmiset sanailevat nokkelasti, pöydät notkuvat herkkuja ja kaikki lukevat jatkuvasti kirjoja.
Tämän kirjan lukeminen oli todellista hemmotteluhoitoa. Nautin lukemisesta täysin rinnoin, mutta kovin voimakasta jälkihehkua Elämä elämältä ei jälkeensä jättänyt. Eikä sen ehkä tarvinnutkaan. Kirja oli juuri sitä mitä lukuhetkellä kaipasin – mukaansatempaava, fiksu, tunnelmallinen – mutta joku henkilökohtainen koskettavuus kirjasta jäi puuttumaan. Ihana kirja siis, mutta ei ikimuistoinen.
Elämän elämältä ovat lukeneet myös Raija, Sara, Ulla, Katja, Laura, Karoliina, Anneli, Kirjasieppo, Tuijata ja Mustikkakummun Anna.
Kate Atkinson: Elämä elämältä (Life after life, 2013)
Suom. Kaisa Kattelus
Kansi: Anders Carpelan
Schildts & Söderströms, 2014
Tuntuu hassulle, kuin olisi menettänyt jotain, kun on jo lukenut tuon kirjan. Pidin tuosta niin mielettömästi. Tuo kansi ei kyllä aukene minulle vieläkään.
VastaaPoistaUlla, luulenpa tietäväni, mitä tarkoitat tuolla menetyksen tunteella.
PoistaMinäkin pidin kovasti, vaikka ihan suurimpien suosikkien joukkoon tämä ei noussut. Kansikuvaa on kovasti moitittu, mutta minusta se ei ole hullumpi, lukuunottamatta sitä oikean ylänurkan taloa, jonka olen näköjään omasta kuvastani rajannutkin pois.
Loputon lukulistani taitaa taas kasvaa - "hemmotteluhoito" kuulostaa suloisen lupaavalta, siltä ettei sitä kerta kaikkiaan voi ohittaa :)
VastaaPoistaKatja, minulle tämä toimi erinomaisena hemmotteluna, koska kaipasin lukuhetkellä juuri jotakin tällaista. Suosittelen kyllä lämpimästi.
PoistaMinustakin ne Hitler-osiot olivat ihan silkka virheliike. Miltei pilasivat muuten mainion kirjan.
VastaaPoistaLiina, kyllä ne Hitler-kuviot kieltämättä sen verran latistivat tunnelmaa, ettei kirja noussut ihan niin korkealle arvoasteikossa kuin aluksi aavistelin.
PoistaKenties Atkinson ei ole raaskinut luopua Hitler-aiheesta kokonaan, koska oli varmaan tehnyt taustatutkimusta ja hahmotellut aihetta muutenkin. Mutta ehkäpä olisi kuitenkin kannattanut.
Mietin tätä vielä sillä tavalla - en osannut muotoilla tätä oikein edes omaan postaukseeni, joten jatkan tänne - että jotenkin Atkinsonilta kuitenkin puuttui rohkeutta kysyä, että no mitä sitten, jos Hitler olisi surmattu hyvissä ajoin. Jos kansallissosialistinen valtio olisi ollut vasta syntymässä, kun joku tuikkaa führerista ilmat pihalle? Mitä sitten olisi tapahtunut? Olisiko holokausti jäänyt välistä? Olisiko ollut toista maailmansotaa? Olisiko se päättynyt toisin? Olisiko maailma parempi vai huonompi?
PoistaKun siihen asti päästiin, Atkinsonilla meni minusta selkeästi pupu farkkuihin. Teksti meni jotenkin sellaiseksi, että "entäs jos... tai ei sittenkään mitään."
Juu, ajatusleikkinä Hitlerin murha ei ole kovin kiinnostava, jos ei spekuloida sillä, mitkä murhan seuraukset olisivat. Nyt seurauksien sijasta huomio keskittyi Ursulaan ja hänen haluunsa pelastaa maailma: ei ollenkaan niin mielenkiintoista.
PoistaMinulla on ollut tämä kirja odottamassa lukuvuoroaan jo useamman viikon ja en ole vieläkään saanut tartuttua siihen. Tekstisi ansiosta se kipusi lukulistallani taas askelen korkeammalle.
VastaaPoistaLilli, noinhan se menee että sitä ajattelee lukevansa jonkun kirjan "ihan heti" eikä siihen sitten vain tule tartuttua. Atkinsonin kirja on kuitenkin tiiliskivimäisyydestään huolimatta nopea- ja helppolukuinen, joten ei muuta kuin lukemaan. :)
PoistaIhanaa, että luit tämän, ja arvasinkin, että tämä on ihan sinunkin kirjasi (siitäkin huolimatta, ettei se jättänyt tuon voimakkaampaa jälkihehkua). <3
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla: minäkin pidin vähiten niistä Saksaan sijoittuvista osioista, ja olen sitä mieltä että tarina olisi toiminut aivan hyvin ilman niitäkin. Kaikkiaan tässä on kuitenkin hieno idea ja romaani, jonka menneen maailman ihastuttava brittiläisyys hurmaa. <3
Ihanasti kirjoitit, Liisa! <3
Sara, pidin tästä kyllä paljon - varsinkin alkupuoli, jossa elämät aina vain alkoivat ja päättyivät, oli minusta todella vangitseva. Vähän jäi kaihertamaan se, että kirja olisi voinut olla vielä parempi ilman Saksa-aihetta, mutta olihan tämä silti ihastuttavaa luettavaa.
PoistaTäytyy ehdottomasti lukea myös jotakin muuta Atkinsonilta.
Ja kiitos. :)
Kirjallista hemmotteluhoitoa. Niin hyvin sanottu! Minulle tämä oli liki täydellinen. Toki helppolukuinen, mutta oikea lukunautinto ja sai tietenkin aikaan matkakuumeen Englantiin (mikä ei sinänsä ole mitään uusi asia).
VastaaPoistaKatja, minulle tämä ei kirjana ollut ihan täydellinen, mutta lukuhetkeen ja omaan mielentilaani kyllä aika lähellä täydellistä. Ja englantilaisuus oli luonnollisesti osa kirjan hemmottelevaa vaikutusta. :)
PoistaVoi, tämän tahdon lukea! Kiitos hienosta arviostasi :)
VastaaPoista