perjantai 23. elokuuta 2013

Kjell Westö Taiteiden yössä

Eilen vietettiin Taiteiden yötä, ja lähikirjastoni Vallila oli taas kerran vahvasti mukana juhlahumussa. Kirjasto oli yhdessä Vallilan kirjaston ystävien kanssa järjestänyt ohjelmaa koko päiväksi: aamu alkoi kirjaston mukaan nimetyllä ratikkapysäkillä kahvitarjoilulla ja huipentui illalla kirjailijavieras Kjell Westön haastatteluun. Minäkin lähdin kuuntelemaan kirjailijaa, jonka uraa olen seurannut tiiviisti lähes kaksi vuosikymmentä.

Westötä haastatteli Harri Sahavirta ja myös yleisö sai esittää kysymyksiä.

En muista nähneeni Westötä koskaan puhumassa – en ainakaan livenä, mutta en myöskään televisiossa. Radiossa olen kuullut häntä Leijat Helsingin yllä -esikoisen ilmestymisen aikoihin, ja se pitkä haastattelu oikeastaan saikin minut aikoinaan tarttumaan kyseiseen kirjaan. Nyt Westötä kuunnellessani olin vaikuttunut hänen hiljaisesta charmistaan, ja oli myös hauskaa huomata, kuinka paljon mies muistuttaa kirjojaan. On helppo kuvitella Westö astelemassa jonkun kirjansa maisemissa.

Westö kertoi mm. työskentelytavoistaan ja kirjailijalaadustaan. Hän on tarina- ja henkilöhahmolähtöinen kirjoittaja, eli noiden kahden elementin on oltava hyvin valmiiksi mietittyjä ennen kuin varsinainen kirjoitusprosessi voi alkaa. Joskus nuoruuden kärsimättömyys on saanut hänet aloittamaan kirjoittamisen ennen kuin tarina ja henkilöt ovat valmiita, ja tuloksena on ollut "yksi keskinkertainen romaani ja joitakin huonoja novelleja". Westö ei kertonut, mikä tuo keskinkertainen romaani on. Veikkauksia?


Vaikka Westö lähtee liikkeelle tarinasta ja henkilöistä, hän hioo myös kielen vivahteita tarkasti. Kielen rytmi ja sointi ovat tärkeitä, ja oikean muodon saavuttaminen voi vaatia tavuntarkan ilmaisun hakemista. Ruotsiksi kirjoittaminen on Westölle tärkeää, mutta hän on myös tarkka suomennoksien laadusta: omien sanojensa mukaan hän "kuluttaa kääntäjiä loppuun". Esimerkkinä hän kertoi, että kirjoittaessaan nuorten ihmisten käymää dialogia, hän kuulee sen yleensä päässään suomeksi (koska hänellä oli nuoruudessa paljon suomenkielisiä ystäviä), ja hän joutuu kirjoittaessaan kääntämään puheen ruotsiksi. Kun sitten tulee kääntäjän vuoro tulkita sama keskustelu takaisin suomen kielelle, saattaa käännös olla Westön mielestä aivan vääränlainen. Tästä seuraa sitten tiukkoja keskusteluja kirjailijan ja kääntäjän välille.

Uusi romaani Kangastus 38 sijoittuu jälleen Westön rakkaaseen Helsinkiin, ja nimensä mukaisesti vuoteen 1938. Joku kysyi kirjailijalta, voisiko hän koskaan kuvitella kirjoittavansa esimerkiksi tulevaisuuteen sijoittuvaa romaania. Westö vastasi, että hän on itse asiassa suunnitellut seuraavan kirjansa sijoittamista lähitulevaisuuden Helsinkiin, vaikka sellaisen kirjan kirjoittaminen olisi hänenlaiselleen kirjailijalle iso riski. (Muistan muuten Westön sanoneen myös edellisen romaaninsa jälkeen, että seuraava kirja sijoittuisi jonnekin muualle kuin Helsinkiin ja sen lähihistoriaan, mutta ilmeisesti tuo ei-Helsinki kirja jäi vielä muhimaan kirjailijan mieleen.)

Westö ehti illan aikana kertoa mm. suhteestaan musiikkiin ja vanhaan Helsinkiin sekä muistella kirjailijanuransa ensiaskelia. Viimeisen kysymyksen esitti eräs nainen yleisön joukosta: "Mitä sä teet ettet sä ihan sekoo?" Tähän Westö vastasi, että nuorena hän vietti mielellään taiteilijaelämää ja istui ravintoloissa tupakkaa polttaen. Leijojen ilmestymisen aikoihin hän kuitenkin tajusi, ettei hän kirjoittaisi kunnon kirjoja enää viisikymppisenä, jos jatkaisi samaan malliin. Nykyään Westö ottaakin etäisyyttä kirjoittamiseen – eli päänsisäiseen teatteriin – liikkumalla ja lähtemällä luontoon. "Niin banaalilta kuin se kuulostaakin", sanoi Westö, "kirjoittamisen jälkeen lähden nykyään lenkille."

Kirjallinen ilta Westön seurassa oli siis erittäin antoisa, ja sen kruunasi se, että uskalsin käydä pyytämässä omistuskirjoituksen Leijoihin. Olin ihan tärisevä fanityttö omistusta pyytäessäni, mutta nyt yhtä kaikkien aikojen lempikirjaani koristaa sen kirjoittajan nimikirjoitus. Ja nyt odotan myös entistä suuremmalla innolla uuden Kangastus 38:n lukemista.

22 kommenttia:

  1. Voi kun olisi ollut hauskaa olla kuulemassa Westötä, mutta en päässyt sillä olin Huvilateltan Kallio-illassa. Ihan hauska tapahtuma sekin. Toivottavasti bongaan Westön jossakin toisessa tapahtumassa, ainakin Kansan Arkistoon häntä on kaavailtu joksikin illaksi.

    Minäkin odotan kovasti Kangastusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, eiköhän Westö kierrä tämän uutuuden tiimoilta jonkin verran. Luulisi, että esimerkiksi kirjamessuilla hän olisi esiintymässä. Mutta oli kyllä erityisen kivaa nähdä Westö omassa lähikirjastoosa. :)

      Poista
  2. Kiitos, Liisa, hyvin laaditusta yhteenvedosta. Olin itsekin mukana samassa tilaisuudessa ja sait tähän hyvin tiivistettyä paitsi onnistuneen kirjallisuusillan tunnelman, myös Westön sympaattiset ja pohdiskelevat vastaukset. Myös kirjastomme Harri selvisi haastattelu-urakastaan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lukulasi! Hauskaa saada kommentti myös toiselta paikallaolleelta. Haastattelu oli hyvä, samoin Westön pitkät vastaukset. Kiva ilta!

      Poista
  3. Oooh, Westö♥! Niin olen kade ;)

    Kiva oli lukea juttusi, kiitos tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits Sanna. :) Westö oli kyllä ihana.

      Poista
  4. Oli tosi mielenkiintoinen (ja taas kerran hyvin kirjoitettu) juttu, iso kiitos tästä! <3

    Minä olen Westö-fanina vielä ihan vihreä ja raakile. Olen lukenut mieheltä vasta Langin (joka sekin on hieno, vaikka onkin ymmärtääkseni varsin erilainen kuin miehen muu tuotanto) ja pian tuon juuri ilmestyneen Kangastus 38:n (joka on niin hieno että mieleni tekisi melkein itkeä vähän :), mutta tiedän jo nyt löytäneeni uuden supersuosikkini. <3 Syyskuun projektinani on Missä kuljimme kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Sara. :) Sinulla on hienoja kirjoja edessäsi: Missä kuljimme kerran on upea ja olen varma, että tulet ihastumaan Leijoihin. Ja olen melkeinpä kateellinen siitä, että olet jo päässyt nauttimaan uutuudesta. ;) Kuulostaa itkettävän (!) ihanalta.

      Poista
  5. Hieno juttu! Nyt alkoi Kangastus 38 kiinnostaa kovasti. Aktiivinen kirjasto teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Vallilan kirjasto on pieni, mutta tosiaan ihanan aktiivinen. <3

      Poista
  6. Ihana raportti, kiitos! En ole lukenut Westöltä vielä yhtään romaania, mutta ihailen häntä silti – lyhyempien tekstien ja sen perusteella, millaisia kuvittelen romaanien, etenkin Leijojen ja Missä kuljemme kerran, olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, joskus tosiaan ihailee kirjailijaa hyvin pienienkin näytteiden perusteella. :) Ja voi, olen hiukan yllättynyt siitä, ettet ole Westön romaaneja lukenut. Luulisin kyllä, että hän on ihan sinun makuusi.

      Poista
  7. Oih! <3

    Minulla on uusin nyt kesken. Hyvältä tuntuu. Huomenna jatkan sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, ihanaa, jään odottamaan arviotasi. En varmaan itse ihan heti pääse Westön kimppuun, kun on niin kauheasti kaikkea muuta luettavaa jonossa.

      Poista
  8. Teillä on kyllä hieno ja aktiivinen kirjasto <3 Olisipa ollut ihana (!) päästä kuuntelemaan Westöä. Kuten ehkä muistat, luin ensimmäisen westöni vasta kesällä - ja rakastuin Leijoihin, totta kai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Vallilan kirjasto on tosiaan ihana. (Eikä tämä ole skumpalla lahjottu mielipide. ;)) Ja muistan tietysti Leijat-kokemuksesi. Odotan jo mielenkiinnolla, miten Westö-urasi jatkuu!

      Poista
  9. Tällaiset tilaisuudet ovat hienoja. Jotenkin on äärimmäisen mielenkiintoista nähdä kirjailija toimimassa omine maneereineen ja kuunnella miten puheesta voi löytyä kirjoistakin luetut teemat. Harvoin jaksan käydä kuulemassa mutta jospa tänä vuonna kävisin ihan messuilla taas fiilistelemässä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kirjailijahaastattelut voivat olla huippumielenkiintoisia, vaikka toki on niitäkin kirjailijoita, jotka ovat parhaimmillaan kirjoitettujen sanojen parissa. :) Messut ovat tosiaan hyvä paikka päästä bongaamaan kirjailijahaastatteluita.

      Poista
  10. Olisin niin mielelläni ollut mukana, Vallila on myös yksi minun kotikirjastoistani, mutta Berliiniä on vielä viikko jäljellä.

    En osaa arvioida, mikä kirja Westön mielestä on keskinkertainen, sillä en ole VIELÄ lukenut häneltä mitään. Syksyllä kova kiriminen, sillä olen Helsingin kirjamessuilla mukana Westö-lukupiirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, yritä nyt sinnitellä siellä Berliinissä vielä viikko, niin sitten pääset koti-Suomeen. :)

      Ja kas,sinäkin olet vielä Westö-neitsyt. Mutta eiköhän Westö sinutkin valloita!

      Poista
  11. Minäkin haaveilin ehtiväni tänne, mutta en millään ehättänyt. Työ vei, ja sekös harmitti! Tämä oli Taiteiden yön paras.

    Kiitos, että pääsin sinun kauttasi edes hiukkasen mukaan tämän itselleni tärkeän kirjailijan visiittiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, harmi ettet ehtinyt paikalle, mutta ehkäpä sitten jossain muualla pääset kuulemaan Westön sympaattista jutustelua. :)

      Poista