sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Jera Hänninen & Jyri Hänninen: Haluatko todella kirjailijaksi?


Nimestään huolimatta Haluatko todella kirjailijaksi? ei ole varsinaisesti mikään aloittelevan kirjailijan oppikirja. Kirjan alaotsikko, Matkaopas kirjamaailmaan, on paljon kuvaavampi: kirja esittelee suomalaista kirja-alaa kirjailijan, mutta yhtä lailla kustantamisen, myymisen ja jonkin verran lukemisenkin kannalta. Itse kiinnostuinkin kirjasta nimenomaan siinä vaiheessa, kun minulle selvisi, että kyseessä ei ole kirjoittamisen opas, sillä olen aina ollut kovin kiinnostunut siitä, mitä taiteentekemisen kulisseissa tapahtuu, ja mitä kaikkea taideteoksen syntymiseen liittyy, varsinaisen luomistyön lisäksi.

Kirjan johdannossa kerrotaan, että kirja jakautuu kahteen osaan, joista jälkimmäinen on kirjoitettu tietosanakirjan muotoon. Olinkin hiukan hämmästynyt, kun huomasin, että kirjan ensimmäinen osa oli 30 sivua pitkä (hiukan kuin toinen johdanto), ja loput kolmisensataa sivua olivat sitä tietosanakirjaosastoa. Ratkaisu oli minusta vähintäänkin kummallinen ja jossain määrin ongelmallinenkin. Minusta noin pitkän luettelomaisen hakemiston lukeminen oli hiukan puuduttavaa. Osan tiedoista olisi ihan hyvin voinut esittää sanastona, mutta melkein koko kirja tässä muodossa tuntui laiskalta ratkaisulta. Ikään kuin tekijät olisivat tehneet listan asioista, joita haluavat kirjassa esitellä, eivätkä sitten olisikaan jaksaneet purkaa yksittäisiä anekdootteja ja faktoja luontevasti kulkevaksi tekstiksi.

Kirjassa oli myös melko paljon toistoa, kun samat asiat ja tarinat kerrottiin useamman hakusanan yhteydessä, välillä ihan samoin sanoin. Esimerkiksi toteamus siitä, että kirjamessuilla kirjailijaa saattaa olla kuuntelemassa yhdestä viiteen ihmistä riippuen siitä kuinka moni sukulainen on vaivautunut paikalle, toistui kirjassa monesti hiukan eri muodossa - kerran jopa kahdesti samalla sivulla. Leena Majander-Reenpään lähtö Otavasta oli kerrottu sekä hakusanojen Reenpäät että Majander-Reenpää, Leena kohdalla. Vastaavia hassuja toisteisuuksia kirjasta löytyi paljon, samoin kuin kirjoitusvirheitä ja epäselvästi ilmaistuja ajatuksia. Kirjan luettavuus oli hiukan heikko myös siksi, että pokkarissa oli kovin jäykät kannet.

Sinänsä kirjassa on kyllä hyvinkin paljon mielenkiintoista asiaa varsin laaja-alaisesti. Mitä kuuluu kustannustoimittajan työhön; ketkä ovat alan "merkkihenkilöitä"; miten kirjaa markkinoidaan; mitä kustantamoiden juhlissa tapahtuu? Faktan lisäksi kirjassa on myös juoruja ja legendoja, joista osa on hauskoja, kun taas osa haiskahtaa ilkeilyltä. Yleisesti ottaen kirjassa olikin jotenkin häijy ja katkera sävy, johon en juurikaan ihastunut. Ehkä tekijät ovat tarkoituksella halunneet tarjota kirja-alasta karhean kuvan niille, jotka kuvittelevat kirjailijoiden elämän olevan ruusuilla kirjoittamista. Toisaalta uskon (ja tiedänkin) monien alalla työskentelevien ihmisten katselevan asioita ihan erilaisesta näkökulmasta. Alalla kuin alalla on ongelmansa, mutta kirja-alalla riittää varmasti niitä positiivisia puolia enemmän kuin monella muulla. Toki Hänniset tuovat niitäkin puolia esiin, mutta jälkimauksi minulle jäi tästä kirjasta negatiivisuus.

Kirjan ovat lukeneet myös Mika, Miia ja Karoliina.

Jera & Jyri Hänninen: Haluatko todella kirjailijaksi? Matkaopas kirjamaailmaan.
Kansi: Laura Noponen
Helsinki-kirjat, 2012

8 kommenttia:

  1. Ohhoh. Jostakin syystä tuota ilkeilyä osasin odottaa, mutta en tuollaista laiskuutta ja kömpelyyttä. Olet nyt ainakin toinen, joka siitä huomauttaa.
    Harkitsin kirjan ostamista, mutta taidanpa tyytyä kirjastolainaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, tämä oli ihan kiinnostava lukea, mutta ei ainakaan minulle sellainen kirja, jonka pariin haluaisin palata. Kirjastolaina riitti minulle siis hyvin.

      Poista
  2. Minulle jäi kirjasta ihan samat fiilikset, ja tässä samalla muistin, että minun pitäisi palauttaa kirja Karoliinalle.

    Hanna/ Kirjainten virrassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, mukava kuulla että alaa sisältäpäinkin tuntevana koit kirjan samalla tavalla. :)

      Poista
  3. Yksi adjektiivi vielä lisää: hauska! Minua naurattivat kirjan kärjekkyydet ja sisäpiiriä irvailevat ja raadolliset kommentit alasta - mutta totta, että ei tätä ihan kirjaimellisesti otettavaksi opaskirjaksi kannata hankkia, on kuitenkin vain tiettyjen henkilöiden ja yhden aikakauden näkemys, ja oletan, kuten Liisakin arvelit, että tahallisesti juuri tuota karheutta korostettu ja kärjekkäitä kommentteja esitetty keskustelun (ja näkyvyyden) aikaan saamiseksi. Ja koska viittauksia viime aikojen tapahtumiin kustantamoissa on niin paljon, en usko tämän kestävän aikaa. Mutta viihteellistä tätä oli lukea, kurkistus jonnekin, jonne ei yleensä pääse näkemään, ja ainahan ihminen on utelias... siihen saumaan tämä iskee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, oli tässä minustakin osittain hauskoja juttuja, mutta kokonaisuutena kirja ei ehkä ihan osunut huumorintajuuni. Tuo ajankohtaisuus on jännä juttu, koska johdannossa kirjoittajat nimenomaan sanoivat haluavansa esitellä "kiitotähtiä", ja kuitenkin olen ehkä samaa mieltä siitä, että kirja on aikalailla tähän hetkeen sidottu.

      Poista
  4. Tämä kirja voisi periaatteessa kiinnostaa, vaikka elänkin vahvasti omassa kuplassani - ja viihdyn siellä.

    Sen sijaan irvailu ja mukahauskuus ei jaksa innostaa. Ehkä tämän voisi hommata, jos se joskus kävelee eteen esimerkiksi alelaarissa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, riippuu varmasti paljon huumorintajusta, kokeeko tämän hauskaksi vai häijyksi. Jotkut muut lukijat ovat pitäneet kirjasta paljon enemmän kuin minä.

      Poista