sunnuntai 3. helmikuuta 2013

E.M. Forster: Howards End

 
Tuli hillitön halu lukea uudelleen yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, Talo jalavan varjossa. (Ensin kirja mainittiiin Susan Cainin Hiljaisissa, sitten selailin kirjaa omaa TTT-listaani varten.) Olen lukenut kirjan ties kuinka monta kertaa, mutta en koskaan englanniksi, vaikka ajoittain hiukan kömpelön suomennoksen vuoksi olen pitkään halunnut lukea kirjan myös alkuperäiskielellä. Nyt onnellisena Kindlen omistajana sain englanninkielisen version helposti käsiini Project Gutenbergistä. Ja englanninkielisen version lukeminen todella kannatti, sillä erityisesti Forsterin kielen kauneus nousi nyt aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Howards End on minulle niin rakas ja henkilökohtaisesti tärkeä kirja, että siitä on hiukan vaikea kirjoittaa. Olen lukenut kirjaa ollessani erityisen onnellinen tai onneton, löytänyt siitä tukea vaikeina hetkinä ja rentoutunut sen parissa halutessani oikein nautiskella hyvän kirjan parissa. Rakastan Forsterin tapaa kuvata ihmisen mieltä ja ihmisten välisiä suhteita: hän kuvaa usein sellaisia pieniä ja melkein huomaamattomia ilmiöitä, jotka kuitenkin vaikuttavat ihmisiin suuresti. Hän on romanttinen mutta ei hempeä, vaan tarkkanäköinen ja pohdiskeleva. Usein kirjoissa on pieni ripaus mystisyyttä: jotain hiukan selittämätöntä tai arkisen ylittävää. Lisäksi kirjoissa on aivan ihastuttavaa vuosisadan vaihteen Englannin henkeä, jota en yksinkertaisesti voi vastustaa.

Kirjan keskiössä ovat Schlegelin sisarukset Margaret ja Helen, jotka ovat intellektuelleja nuoria neitejä - yläluokkaisia ja hyväosaisia, kiinnostuneita niin taiteesta, kulttuurista, sosialismista kuin teosofiastakin. Heidän lontoolainen seuraelämänsä on vilkasta, täynnä konsertteja, keskustelukerhoja ja illanviettoja. Heidän tielleen osuu kaksi perhettä - rikkaat Wilcoxit ja alempaa keskiluokkaa edustavat Bastit - ja Schlegeleiden yritykset ymmärtää ja auttaa näitä hyvin erilaisia ihmisiä johtavat moniin ongelmiin ja konflikteihin. Siinä missä Margaretin ja Helenin elämää hallitsevat sisäinen elämä ja halu löytää yhteys toiseen ihmiseen, Wilcoxit elävät käytännöllisessä "sähkösanomien ja vihan" maailmassa, jossa henkilökohtainen pyritään sulkemaan ulos ja asioita hallitsemaan puhtaalla järjellä. Leonard Bast puolestaan on nuori mies, joka haluaisi elämässään tavoitella kauneutta, taidetta ja seikkailua, mutta jota kahlitsevat köyhyys ja arkisen elämän harmaus.

Pinnaltaan Howards End on ihmissuhdetarina, rakkauskertomuskin, mutta pinnan alla käsitellään monia suuria aiheita. Se käsittelee luokkaeroja ja rahaa: raha ja yhteiskunnallinen asema ovat usein myös edellytys sille, että voi keskittyä kulttuuriin ja itsensä kehittämiseen. Se kuvaa maailman muuttumista teollistumisen, elämän nopeutumisen ja uusien aatteiden nousun myötä: Wilcoxit edustavat kirjassa monella tapaa uutta maailmaa autoineen ja nopeine elämäntapoineen, Schlegelit taas edustavat sekä perinteitä että uusia aatteita: heille uskonto on henkilökohtaista etsintää ja tasa-arvo ihanne niin ihmissuhteissa kuin yhteiskunnassakin.

Ennen kaikkea kirjassa on kyse yhteydestä. Ihmisten välisestä yhteydestä, joka edellyttää rehellisyyttä ja avoimuutta. Ja myös yhteyksistä henkisen ja maallisen, arkisen ja jonkin elämää suuremman välillä. On tunnettava itsensä, jotta voi muodostaa todellisen yhteyden toiseen ihmiseen. Ja on nähtävä asioiden väliset yhteydet -se kuinka asiat ja teot vaikuttavat toisiinsa. Sillä kriisien hetkellä samea ajattelu ja epärehellisyys ovat vaarallisia.

"Only connect! That was the whole of her sermon. Only connect the prose and the passion, and both will be exalted, and human love will be seen at its height. Live in fragments no longer. Only connect, and the beast and the monk, robbed of the isolation that is life to either, will die."

Margaret Schlegelissä Forster esittelee ihmisen, joka paitsi tuntee itsensä ja kykenee henkilökohtaiseen rehellisyyteen, myös näkee toiset ihmiset rehellisesti ja pyrkii hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat. Margaret onkin yksi suosikkihahmojani kirjallisuudessa, juuri tämän humaanin asenteensa ja rikkaan sisäisen elämänsä vuoksi. Mutta Forster kohtelee lempeästi myös muita henkilöhahmojaan, niitä jotka pelkäävät tunteitaan tai valehtelevat itselleen.

Kirjasta löytyy myös yksi kauneimmista rakastumista kuvaavista kohtauksista mitä kirjallisuudesta minun mielestäni löytyy. Haluankin vielä loppuun lainata sitä. Ja esittää toivomuksen, että tämä kirja ja Forster löytäisivät uusia lukijoita.

"An immense joy came over her. It was indescribable. It had nothing to do with humanity, and most resembled the all-pervading happiness of fine weather. Fine weather is due to the sun, but Margaret could think of no central radiance here. She stood in his drawing-room happy, and longing to give happiness. On leaving him she realized that the central radiance had been love."

Kirjan on lukenut myös Zephyr, hänkin englanniksi.

E.M. Forster: Howards End, 1910
Project Gutenbergin Kindle-edition 

12 kommenttia:

  1. Pitääpä nykiä miestä hihasta, että nappaa tämän minulle padille, kuulostaa ihanalta. Kirja ei tunnu edes nimeltään tutulta, mutta luen tämän kyllä varmasti mielelläni. Lopun lainaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, eikö olekin ihana lainaus. <3 Toivottavasti luet - Forsteria ei taideta Suomessa lukea ollenkaan niin paljon kuin englanninkielisissä maissa, mikä on tietysti minusta suuri sääli.

      Poista
  2. Minulla on ollut Talo jalavan varjossa hyllyssäni pienen iäisyyden (juuri tuo sama WSOY:n painos kuin kuvassasi on), mutta en ole edelleenkään lukenut kirjaa. Jotenkin olen aina ollut varma, että rakastaisin sitä, mutten tiedä miksi se vieläkin odottaa vuoroaan.

    Kiitos hienosta arviostasi, täten minäkin lupaan antaa vuoron iäisyyden odottaneelle Forster-paralle, ja lukea tämän kirjan mahdollisimman pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Sara, toivottavasti pidät kirjasta. Tai vielä mieluummin rakastut siihen. :)

      Poista
  3. Vau, kiitos tästä! Sattui niin onnellisesti, että löysin Howards Endin pari kuukautta sitten kirjaston kierrätyskärrystä (nättinä 60-luvun Penguin-pokkarina). Tuskin olisin avannut sitä kovin pian, mutta tämä juttusi nosti kirjan osakkeita aika huimasti! Toistaiseksi olen lukenut Forsterilta vain A Room with a View'n, ja senkin joskus ammoisina aikoina, ensimmäisen vuoden englanninopiskelijana (muistan kyllä tykänneeni). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Pekka. :) Mitä sinun kirjamakuasi tunnen, voisit kyllä pitää tästä paljonkin. Jään jännittyneenä odottamaan...

      Poista
  4. Kas, toiveesi saattaa täyttyä - tämä pitää selvästi lukea. Talo jalavan varjossa on nimeltä tuttu, ja Howards Endkin on nimeltä tuttu, mutten tiennyt niiden olevan sama kirja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liina, lue lue! (Lupaan kestää kuin nainen senkin, jos et kirjasta pidäkään.)

      Poista
  5. Tämä kirja on ollut lukulistallani iäisyyden ja käväissyt muutaman kerran kirjastosta lainassakin. Viimeksi taisin päästä siihen asti, kun kihlaus on juuri purkautunut ja siskokset palanneet kotiinsa. En siis voi väittää, että Forsterin kerronta aivan imaisisi mukaansa, mutta sinun kirjoituksesi viimeistään vakuuttaa minut siitä, että kirja on vaivan arvoinen.

    Olen nähnyt elokuvan, joskus vuosia sitten, mutta se ei tietenkään ole sama. Taidan hankkia kirjan englanniksi hyllyyni tai luen sen Gutenbergista, kiitos innoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, ei Forsterin tyyli ehkä kaikkein mukaansatempaavin tai helpoin olekaan, ja Howards End pääsee muutenkin minusta kunnolla vauhtiin vasta tuon alun jälkeen. Eli suosittelen siis kokeilemaan vielä uudelleen.

      Elokuvaversio on minusta hyvä, mutta se tietysti keskittyy lähinnä juuri niihin pintatason ihmissuhteisiin, ja paljon Forsterin pohdiskeluista jää pois.

      Poista