Kirjahaaste on edennyt jo viimeiselle kymmenykselle. Tämänkertainen kysymys koskee lapsuuden lempikirjaa.
Yhtä yksittäistä lempikirjaa minulla ei edes lapsena ollut - muistelisin että esimerkiksi ystäväkirjoissa vastaus kysymykseen paras lukemani kirja vaihtui joka kerta. (Sen sijaan paras näkemäni elokuva oli aina Sound of Music...)
Mutta ainakin yksi rakkaimmista ja vaikuttavimmista kirjoista oli ehdottomasti Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär. Sain kirjan 7-vuotissyntymäpäivälahjaksi, ja muistan edelleen kuinka luin kirjaa vanhempieni sängyllä maaten. Kirja lumosi minut jännittävyydellään ja kauneudellaan. Aivan erityisesti rakastin Ronjaa ja Matiaksenmetsää. Ronjaa rakastin, koska hän oli niin reipas, oikeudenmukainen ja hurja (oli hurmaavaa ja jännittävää, että Ronja uskalsi hyppiä Helvetinkuilun yli ja käytti sellaisia sanoja kuin hemmetti ja paskapää). Ilon Wiklandin piirtämä Ronja oli pörröisine hiuksineen suloisinta mitä saatoin kuvitella. Ja olisin niin halunnut päästä Matiaksenmetsään, uida kylmissä metsälammissa ja juosta sen jälkeen itseni lämpimäksi, kuulla maahisten laulua ja asua Karhuluolassa. Ajattaria en tosin metsääni olisi kaivannut.
***
Musiikkihaasteessa kysytään kappaletta jota kuuntelen ollessani onnellinen.
Onnellisena voin oikeastaan kuunnella minkälaista musiikkia tahansa. Surullinen musiikki ei masenna ja hilpeät laulut saavat tanssimaan ja laulamaan mukana. Hyvänmielenmusiikkia minulle edustaa esimerkiksi ihana Lemonator, joka varsinkin keikkabändinä on aina ollut sellainen että jos ei keikalle mennessä olisikaan onnellinen, niin sen jälkeen sydän on täynnä ja hymy korvissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti