Iris Murdoch: Hyvä oppilas

Näin kymmenisen vuotta sitten Iris Murdochista kertovan elokuvan Iris, ja siitä lähtien olen ajatellut jossain vaiheessa tutustuvani Murdochin kirjoihin. Joskus tällaiset kirjalliset projektit saattavat hiukan venähtää - yksi syy siihen että Murdoch on saanut odotella vuoroaan saattaa olla se, ettei minulla ollut oikeastaan mitään kuvaa siitä, millaisia kirjoja Murdoch oikeastaan kirjoitti. Olen tainnut parikin kertaa lainata jonkun Murdochin kirjan kirjastosta mutta palauttanut kirjat avaamattomina, koska en ollut löytänyt kipinää tarttua niihin. Nyt olen kuitenkin vihdoin lukenut ensimmäisen Murdochini, ja luulenpa ettei se jää viimeiseksi.

 

"Minä olen merkitty mies, polttomerkillä merkitty, ihmiset voivat nähdä sen, kaikki tuijottavat minua kadulla. Oikeaa minääni ei ole enää jäljellä, kaikki on naarmuttunutta, raapiutunut pois, ihmiset kääntävät puistatuksia tuntien minulle selkänsä, minä löyhkään epätoivolta ja pahuudelta." 

Edward Baltram on tarkoittamattaan aiheuttanut ystävänsä Markin kuoleman annettuaan tälle leikillään huumeita. Kauhea syyllisyys vaivaa Edwardia, eivätkä lähipiirin vakuuttelut ajan parantavasta vaikutuksesta lohduta häntä lainkaan: Edward tietää kantavansa Markin kuolemaa mukanaan loppuelämänsä ajan. Hän hautoo itsemurhaa muttei löydä rohkeutta toteuttaa aikeitaan. Sovitusta etsiessään Edward päättää etsiä käsiinsä biologisen isänsä jota ei ole nähnyt lapsuutensa jälkeen. Edward uskoo, että isä voi jollakin tavalla helpottaa tuskaa, tarjota hänelle anteeksiannon tai synninpäästön. Isänsä tavatakseen Edward matkustaa syrjäiseen Seegardin kartanoon.


"Seegardin koko viattomuus ja lumous palasi muiston mukana hänen mieleensä. Oliko se kaikki osoittautunut harhaksi? Mitä Seegard oli tehnyt hänelle, oliko se merkityksetön välisoitto, inhottava mysteeri, hyvä arvoitus, matka manalaan? Vaikka se olisi mitä, se tuntui hänestä suunnattomalta asialta, niin suunnattomalta että kestäisi vuosikausia ennen kuin hän saisi ajateltua sen loppuun."

Seegardissa Edward tapaa isänsä vaimon ja kaksi sisarpuoltaan. Naiset noudattavat elämässään omia tiukkoja sääntöjään. He syövät yksinkertaista kasvisruokaa, työskentelevät taukoamatta hiljalleen rapistuvassa talossaan eivätkä juuri kommunikoi ulkomaailmaan kanssa. Edwardin isän  Jessen sanotaan palaavan matkoilta aivan pian, mutta kukaan ei kerro Edwardille missä Jesse on tai koska hän tarkalleen ottaen palaa.

Hyvän oppilaan keskeinen teema on ihmisen pyrkimys kohti hyvää. Edwardin lisäksi monet muutkin kirjan henkilöt etsivät vastausta siihen, mitä on hyvä ja oikeudenmukainen elämä. Voidaanko pahat tai typerät teot sovittaa tai antaa anteeksi? Onko hyvä elämä sama asia kuin onnellinen elämä? Elämmekö ensi sijassa tyydyttääksemme omia tarpeitamme vai palvellaksemme muita? Tämänkaltaisten kysymysten kanssa henkilöhahmot kamppailevat, haparoiden välillä pimeässä, aiheuttaen toisinaan tarkoittamattaan pahaa pyrkiessään hyvään, mutta myös löytäen apua ja tukea odottamattomiltakin tahoilta.

"Meidän täytyy elää oman konkreettisesti ymmärretyn totuutemme mukaan ja syvien mielihalujemme on mahduttava siihen mukaan, sen mitä me hartaasti kaipaamme, mikä herättää meissä täyttymyksen tunteen ja tuottaa meille iloa. Hyvä elämä on sitä, kaikki eivät siihen pysty, kaikilla ei ole siihen rohkeutta." 

Minulla kesti hetki päästä Hyvän oppilaan rytmistä kiinni, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Edward saapui Seegardiin, kirja imaisi minut täysin mukaansa. Murdochin kirjoitustavassa ja kirjan tunnelmassa on jotakin kiehtovalla tavalla vanhanaikaista. Murdoch ei kuitenkaan missään nimessä kopioi vanhaa, vaan hänellä on selvästi aivan omanlaisensa kirjallinen ääni. Kirja on runsas ja rönsyilevä, ja tapahtumiin sekoittuu aika ajoin mystisiä ja yliluonnollisia elementtejä. Luonto on voimakkaasti läsnä: valkoinen sumu peittää maiseman, kukat tuoksuvat, joki kuohuu ja jossakin taustalla, näkymättömissä on meri...

Tunnelma on arvoituksellinen, usein suorastaan uhkaava, ja välillä tapahtumat hipovat melodraaman rajoja. Oli jotenkin äärettömän virkistävää lukea tällaista häpeilemättömän hurjaa ja mielikuvituksellista kirjaa monen viime aikoina lukemani pienimuotoisen hillityn kirjan jälkeen. Upposin kirjaan täysin - näin sen henkilöt ja maisemat mielessäni kuvina jotka olisin halunnut maalata - pohdiskelin henkilöhahmoja, heidän ongelmiaan ja valintojaan.

Varmin merkki kirjan vaikuttavuudesta lienee se, että vaikka lukiessani ajoittain väsyin joihinkin sivupolkuihin ja pitkiin pohdiskeluihin, tunsin viimeisiä sivuja lukiessani haikeutta siitä että tämä yli 700-sivuinen matka kirjan parissa päättyisi. Onnistuin kiintymään henkilöhahmoihin ja kirjan tunnelmiin, ja olisin mielelläni viipynyt niiden parissa vielä hetken.

Lisää Murdochista voi lukea Poplaarin Pekan hienosta kirjailijaesittelystä.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen

Iris Murdoch: Hyvä oppilas (The Good Apprentice, 1985)
Suom. Raija Mattila
Weilin+Göös, 1987