Veronica Hegartyn lempiveli Liam on tehnyt itsemurhan kävelemällä mereen kiviä taskussaan. Veljen kuolema sysää Veronicassa liikkeelle muistoja, vaiettuja ja unohdettuja ja kenties kuviteltujakin. Mitä kätkeytyy Hegartyn suvun menneisyyteen? Miksi Veronican äiti elää kuin unessa; miksi Brendan-eno on mielisairaalassa; miksi Liamista tuli alkoholisti? Voiko nykyisyyttä selittää menneisyyden kautta ja onko teoilla aina seuraamuksensa?
"Tämä tulee päässäni sieltä missä sanat ja teot silpoutuvat. Se tulee ihan kaiken alusta, enkä pysty sanomaan onko se totta. Tai en pysty sanomaan onko se todellista."
Valvojaiset kertoo mentyksestä ja surusta. Se kertoo perheistä, suvuista ja sisarussuhteista. Ja se kertoo muistamisesta ja unohtamisesta, ja niistä mielenliikkeistä joiden kautta rakennamme omaa tarinaamme ja meitä koskettavien ihmisten tarinoita. Veronica kerii auki sukunsa historiaa, mutta hän epäröi, korjailee ja muuttaa yksityiskohtia. Hän yrittää rakentaa järjellistä kokonaisuutta paloista joista jotkut ovat vääristyneet ja jotkut puuttuvat kokonaan. "Nämä ovat asiat, jotka minä todella tiedän", sanoo Veronica, ja "Nämä ovat asiat, joita minä en tiedä".
Juuri tämä muistojen rakenteen käsitteleminen teki Valvojaisista minulle kiehtovan lukukokemuksen. Veronican ajatukset liikkuvat ajasta ja paikasta toiseen: välillä hän kuvittelee isovanhempiensa elämää, välillä muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan - mutta kuinka paljon näihinkään muistoihin voi luottaa? Kuinka suuri osa niistäkin on kuviteltua, jälkeenpäin koottua tai toisilta lainattua? Samalla kuvataan Veronican suruprosessia ja veljen poismenon jättämää tyhjyyttä. Veronican on koottava sekä menneisyytensä että tulevaisuutensa pala palalta voidakseen jatkaa elämäänsä.
Pidin Valvojaisista paljon, ja vaikka se oli paikoittain aika rankkakin kirja, se ei jättänyt jälkeensä pahaa oloa vaan hiukan melankolisen mutta puhdistuneen tunnelman. Valvojaisissa haisevat ruumiin eritteet ja vanha viina, siinä tuoksuvat meri ja käytössä kuluneet huonekalut, ja taustalla kaikuvat naurunpurskahdukset ja irlantilaiset kansansävelmät. En tiedä, tuleeko Valvojaiset viipymään mielessäni kovin pitkään, mutta lukuhetkellä se oli hyvää seuraa.
Valvojaisista ovat kirjoittaneet myös Maria, anni.M, Anna Elina ja Linnea.
Anne Enright: Valvojaiset (The Gathering, 2007)
Suom. Tarja Kontro
Otava 2010
Tämän lukemisesta on jo pian kaksi vuotta, mutta silti mielikuvat ovat aika vahvat. Mutta minulla on muistaakseni ihan erinäköinen kansi.
VastaaPoistaMinä olen harkinnut tämän lukemista jo kauan. Kuuntelin kerran äänikirjanäytettäkin, mutta päädyin ainakin sillä kertaa lataamaan jotakin muuta. Aiheena (ja maantieteellisenä alueena) tämä kiinnostaisi, mutta nuo ruumiin eritteet eivät ole oikein minun juttuni. :) Ehkä tämän voi jättää lukemattakin, ellei se hirveän suuri elämys sinullekaan ollut?
VastaaPoistaMinä luulen, että tästä olisin kuitenkin saanut enemmän irti suomeksi juuri tuon muistojen epävarmuuden jne. vuoksi. Mukavaa lukea tästä tällainen positiivinen arvio, oma kokemukseni kun jäi vähän sekavaksi vaikkakin vahvaksi. Tiivistät kirjan mielestäni tässä hyvin. :)
VastaaPoistaKirsi: huomasinkin Anna Elinan jutun kommenteista, että muistat kirjasta paljon. Sinuun tämä selvästi jätti jäljen :) Saa nähdä miten minulle käy.
VastaaPoistaKaroliina: ei tämä tosiaan minulle mikään tajunnanräjäyttävä kokemus ollut, vaikka pidinkin kirjasta paljon. Hyvä, mutta ei (minulle) mitenkään ainutlaatuinen kirja.
Mutta niiden ruumiineritteiden takia kirjaa ei kuitenkaan kannata jättää väliin, sillä Enright ei mässäile vaan kirjoittaa niistä melkeinpä runollisesti.
Linnea: kiitos :) Luulen, että minultakin olisi saattanut mennä ykstyiskohtia ohi englanniksi, sen verran paljon tässä pelatiin epämääräisillä muistoilla ja erehdyksillä. Käännös oli kyllä muutenkin minusta hyvä siinä mielessä että kieli oli luontevaa ja soljui kauniisti.
Kiitos linkityksestä! Minä taas huomasin, ettei tämä kirja sittenkään jättänyt mitään vahvaa jälkeä, vaan minun piti ihan käydä lukemassa, mitä kirjasta olin tuuminut.
VastaaPoistaSinäkin näköjään kiinnostuit tässä kirjassa juuri muistoista ja niiden käsittelemisestä. Mulle se oli tässä kirjassa tärkeintä ja siksi ehkä ei kirjasta ole jäänyt paljon muistijälkiä. Hassua sinällään, ettei muistelemista käsittelevästä romaanista jää muistijälkiä. ;-)
Anna Elina: tällaisista kirjoista joissa ei ole niin kauheasti juonta ei välttämättä muistakaan niin kauheasti - ainakaan jos kirja ei muuten tee todella suurta vaikutusta.
VastaaPoistaMuistojen käsittelystä tosiaan pidin, mutta eihän se tietenkään aiheena ole niin ainutlaatuinen, että kirja vain sen takia säilyisi pitkään mielessä.