keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Katse taaksepäin - kirjavuosi 2016

Vuosi 2016 meni ja jätti jälkeensä monenlaisia ajatuksia. Tunnepuolella vuosi oli epätasaista menoa, vaikka sinänsä mitään kovin mullistavaa ei elämässäni tapahtunutkaan. Mutta olin väsyneempi kuin aikoihin, kärsin unettomuudesta ja alakulostakin.

Toisaalta oli paljon hienoja asioita, iloa ja onnea. Ja loppujen lopuksi muistan ne paljon kirkkaamin ja selkeämmin kuin harmaammat hetket. Yksi iso ilo oli tietysti eräs Miska-kissa, joka muutti meille vuoden alussa.

Miska paistattelee päivää

Ennen kuin siirryn kirjoihin, omistan hetken elokuville. Rakastan elokuvia, olen entinen elokuvien liikakäyttäjä, ja viime vuonna kävin taas katsomassa melkoisen määrän filmejä. (Ei toki mitään verrattuna villeihin nuoruusvuosiin). Siispä haluan listata tähän kymmenen elokuvasuosikkiani vuodelta 2016:

1. 45 vuotta
2. The Big Short
3. Spotlight
4. Arrival
5. Hymyilevä mies
6. Captain Fantastic
7. The Lobster
8. The Beatles: Eight Days a Week - The Touring Years
9. Son of Saul
10 Mustang

Sitten kirjoihin. En ole enää pariin vuoteen kirjoittanut blogiin läheskään kaikista lukemistani kirjoista, eivätkä edes kaikki hyvät kirjat päädy koskaan tänne asti. Blogi ei siis toimi enää lukutilastona, mutta veikkaisin että luin viime vuonna hiukan vähemmän kuin normaalisti. Alkuvuonna lukeminen sujui hiukan takkuisesti, mutta loppuvuodesta kirjat veivät taas mukanaan ja lukeminen maistui makealta.

Ja sitten niitä lukuvuodelta mieleen painuneita kirjoja – kymmenen kirjamuistoa vuoden varrelta.

Yllättäjät: ihanat miehet

Olen joskus blogissakin kertonut, että nuoremman polven suomalaiset mieskirjailijat eivät jostakin syystä kovin usein nouse suosikkieni joukkoon. Siksi olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin että viime vuonna nimenomaan suomalaiset miehet kirjoittivat tiensä sydämeeni: Jukka Viikilä, Pajtim Statovci, Johannes Ekholm – kirjavuoden huippuja jokainen.

Hurmaavimmat

Helene Hanffin Rakas vanha kirja on kirjanystävän herkkupala, joka lämmittää mieltä kuin takan ääressä nautittu teekupponen ruumista. Nokkela, ihastuttava ja hiukkasen surumielinen tositarina kirjojen ja ystävyyden voimasta. Sydän!

Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa on täydellinen lukunautinto, kirja johon voi uppoutua ja unohtaa ympäröivän maailman. Tarina, henkilöhahmot, kerronta, tunnelma, kaikki on kohdallaan – ja lisäksi Parkkinen on luultavasti lisännyt jonkun salaisen mausteen, joka saa lukijan rakastumaan kirjaan.

Kesken jäänyt

Jätän todella harvoin kirjoja kesken, ja luen huonommatkin kirjat usein loppuun hammasta purren. Viime vuonna Chris Cleaven Sodassa ja rakkaudessa jäi kuitenkin kesken noin sadannen sivun kohdalla. Odotin hotkaistavaa lukuromaania, mutta en viihtynyt kirjan parissa ollenkaan. Kirja ei sinänsä ollut huono, mutta se ei antanut minulle mitään, ei edes viihdykettä hellepäivänä uimarannalla.

Täydelliset

Richard Yatesin moderni klassikko Revolutionary Road on juuri minun makuni mukainen kirja. Melankolinen, säälimätön, tarkkanäköisyydessään viiltävä – vangitseva, nautinnollinen, kiehtova. Kirja kuvaa epämiellyttäviä ihmisiä, mutta tekee sen niin taiten ja moniulotteisesti, etten voinut lukiessa kuin nauttia.

Myös Colm Tóibínin Nora Webster on lukunautintoa alusta loppuun. Hienoa ja hiljaisesti ravisteleva kirja surusta. Nora Webster jätti varmaan vuoden voimakkaimman lukujäljen.

Vaikuttava

Svetlana Aleksijevitšin Tšernobylistä nousee rukous on järkyttävä, koskettava ja ajatuksia ravisteleva. Kirja on synkkä ja ahdistava mutta mykistävän hienosti kirjoitettu. 

Rakkaustarina

En tiedä, miten kuvaisin vaikutusta, jonka Bea Uusman Naparetki minuun teki. Tuntui, että jotakin nyrjähti minussa Naparetkeä lukiessani, paikoilleen tai paikaltaan. Joskus kirjaa lukiessa tuntuu siltä, kuin se pukisi sanoiksi jotain sellaista mitä on aina tiennyt, mutta jota ei ole osannut ilmaista. Naparetki oli sellainen kirja.

Toivon hyviä lukuketkiä meille jokaiselle vuonna 2017!

14 kommenttia:

  1. En tässä vaiheessa osaisi olla bloggaamatta kaikista luetuista kirjoista, mutta toisaalta osaan samaistua tuohon, sillä joskus tuntuu siltä, ettei jostain kirjasta oikeataan ole sanottavaa. Mukavaa lukuvuotta 2017!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katriina, minäkin kirjoitin aikaisemmin ainakin melkein kaikista lukemistani kirjoista, mutta nykyään ei aika tunnu siihen riittävän. Joskus hyvätkin kirjat jäävät bloggaamatta, jos en ehdi kirjoittaa niistä pian lukemisen jälkeen.

      Kirjaisaa vuotta sinulle!

      Poista
  2. Oi voi, samansuuntaisia ajatuksia ja tunnetiloja viime vuodesta kuin sinullakin. Alakulo tulee ja menee, en ole kokonaan sitä selättänyt, mutta osaan jo käsitellä paremmin.

    Minäkin jätin tuon Cleaven kirjan kesken, ei purrut ei. Säädyllisen ainesosan perimmäinen salaisuus jäi samoin minulle arvoitukseksi, mutta ihanaa, että sinä sait siitä täydellisen nautinnon. Nora Websterin ja Naparetken haluan lukea.

    Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, alakulon kausia tulee varmaan väistämättä aina, ja niiden kanssa pitää vain oppia pärjäämään. Toivotaan että tämä vuosi on vähemmän alavireinen!

      Naparetki oli niiin vangitseva lukukokemus! Ja Nora Webster hieno. Toivottavasti pidät niistä.

      Poista
  3. Voi miten suloinen kisu teillä asustaa. Ihana kuva! :-)

    Naparetki ja Tsernobyl kiinnostavat, kenties luen ne tänä vuonna. Noea Websteristä pidin minäkin ja Viikilä! <3 Säädyllinen ainesosa odottaa vielä hyllyssä sopivaa lukuhetkeä.

    Kirjaisaa ja iloista uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitokset Miskan puolesta. (Luulenpa että se kissojen tapaan tietää itsekin olevansa suloinen.)

      Lukuisaa uutta vuotta!

      Poista
  4. Lisäsin Tsernobylin lukulistalleni. Erehdyin vastaamaan haasteeseen, jossa pitäisi Suomen juhlavuoden kunniaksi lukea vuoden aikana sata kirjaa. Aikamoinen tavoite hitaalle lukijalle. Mutta yhden olen jo lukenut ja toista aloittanut, nyt siis luettavana Karl Ove Knausgaardin Talvi. Oletko lukenut hänen tuotantoaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka, joskus on hauska haastaa itseään tuolla tavalla. Sata kirjaa ei varmasti ole mahdoton urakka.

      Knausgårdia en ole lukenut, mutta Taisteluni-sarja kyllä kiinnostaa.

      Poista
  5. Kiva, että listasit elokuvasuosikkejasi. Minä olen viime aikoina käynyt elokuvateatterissa katsomassa vain ns. koko perheen leffoja, joten sain nyt itselleni monta vinkkiä. Kaipaan aikuisten elokuvien katsomista nimenomaan teatterissa.

    Cleaven kirja oli minullekin pieni pettymys. Luin sen kyllä ihan mielelläni, mutta en saanut siltä sitä nautittavaa lukuromaania, jota odotin. No, Lontoo-kuvaus oli nytkin ihanaa.

    Naparetki, Nora Webster, Tšernobylistä nousee rukous ja Säädyllinen ainesosa ovat kaikki olleet minullekin mieluisia. Hyvin erilaisia kirjoja, eri tavalla sykähdyttäviä.

    Onnellista alkanutta vuotta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, elokuvien katsominen nimenomaan teatterissa on minusta ihanaa. Harvemmin tulee oikeastaan katsottua elokuvia televisiosta.

      En ole aikaisemmin lukenut mitään Cleavelta, ja tämä Sodassa ja rakkaudessa ei ainakaan yhtään ollut minun juttuni. Harmi, tavallaan olisin halunnut pitää siitä.

      <3

      Poista
  6. Hmm. Osaisinkohan minäkin pikkuhiljaa jättää jotkut kirjat bloggaamatta... En varmaan kokonaan, mutta joskus olisi ihan kätevä tunkea muutama mitäänsanomaton yhteen postaukseen. Täytyy harkita!

    Naparetki oli minunkin vuoden kohokohta. Ihana kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, miniarviot ovat ihan kätevä ratkaisu, jos kirjasta ei tunnu olevan kauheasti sanottavaa tai jos aika ei vain riitä pidempään juttuun.

      Ihanaa että sinäkin pidit Naparetkestä!

      Poista
  7. Ooh miten kaunis Miska!
    Tuo Naparetki odottaa hyllyssä mutta ilmeisesti kynnys on nyt noussut minulle naparetken tasolle tarttua kirjaan :/!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, Miska on kyllä suloinen kissa. :)

      Yritä vain ylittää Naparetken kynnys - uskon että se kannattaa!

      Poista