Yiyun Li: Kulkurit

"Lehtisessä puhuttiin asioista, joita Tong ei ymmärtänyt, ja kahden päivän kuluttua heidän kujalleen kulkeutui taas lehtinen. Tongia huolestutti tuo salamyhkäinen tapa, jolla ne ilmestyivät hänen kotiportilleen. Ne toivat hänen mieleensä koulussa opetetut tarinat siitä, miten maanalaisen Kommunistisen puolueen jäsenet henkensä uhalla levittivät kansalle totuutta, mutta mitä virkaa näillä lehtisillä oli uudessa Kiinassa, jossa kaikki elivät onnellisina kuin hunajapurkissa, kuten koulussa opetetussa uudessa laulussa sanottiin?"

Yiyun Lin Kulkurit on melkoisen lohduton kirja. Se kertoo tarinaa maailmasta, jossa ihmiset pelkäävät ja epäilevät läheisiään. Maailmasta, jossa väärä sana väärälle ihmiselle voi viedä hengen tai ainakin vapauden. Vapauden, joka muutenkin on hyvin rajallista. Se kertoo ihmisistä, joilla on niin nälkä että he syövät jopa jauhoista tehtyä julisteliisteriä. Ihmisistä, jotka asuvat Kiinassa Kurajoen kylässä ja yrittävät selvitä elämästä päivä kerrallaan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1979. Kulttuurivallankumous on päättynyt ja Maon kuolemasta on kulunut pari vuotta. Kiinan poliittinen tilanne on hetkellisesti lientymässä, mitä kuvastaa esimerkiksi Pekingin demokratiamuuri, johon on sallittua kiinnittää erilaisia julisteita ja kannanottoja. Viesteissä arvostellaan puoluejohtoa, halutaan uudistaa sosialismia tai jopa luopua siitä kokonaan, ja jonkin aikaa näiden kannanottojen julkaiseminen sallitaan ilman rangaistuksia. Toiveet sananvapaudesta ja demokratiasta alkavat elää ihmisissä.

Myös Kurajoen kylään kulkeutuu kaikuja Pekingin taphtumista. 28-vuotias Gu Shan tuomitaan kuolemaan vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Shan on aikoinaan ollut kiihkeä punakaartilainen mutta alkanut myöhemmin epäillä kommunismia. Epäilykset ovat kantautuneet väärien ihmisten korviin, ja entinen Maon opetuslapsi ammutaan petturina. Kurajoen asukkaista jotkut pitävät kuolemaa ansaittuna rangaistuksena naiselle joka kulttuurivallankumouksen aikaan hyökkäsi omia vanhempiaankin vastaan. Joillekin teloitus on jännittävä tapahtuma harmaan arjen keskellä. Mutta on myös niitä, jotka haluavat julkisesti tuomita teloituksen ja Shanin kuoleman.

Tarina rakentuu Shanin kuoleman ja sen herättämien reaktoiden ympärille. Tapahtumia seurataan monesta eri näkökulmasta. Shanin äidissä tyttären kuolema herättää jossakin uinuneen kapinahengen, kun taas isä menettää uskonsa elämään. Radiokuuluttaja Kai haluaa organisoida mielenosoituksen, joka vaatii Shanille kunnianpalautusta. Kylähullu Bashia kiinnostaa vain Shanin ruumis, koska naisvartalo on parikymppiselle nuorukaiselle arvoitus. Koulupoika Tong käy myös katsomassa teloitusta ja haaveilee jonakin päivänä pääsevänsä nuorisopioneereihin.

Kirjan maailma on läpeensä traaginen. Jokainen toivonpilkahdus on tuomittu sammumaan; hyvät aikomukset johtavat vain suruun; satunnaiset valinnat tuhoavat sivullisten elämän. Lopputuloksena kirja on vaikuttava, mutta ehkä hiukan etäinen. Johdonmukainen pessimismi syö kirjan tehoa: vaikka henkilöhahmot uskovat ja toivovat, en lukijana uskaltanut toivoa heidän mukanaan, koska tiesin sen turhaksi. Lopussa Li kuitenkin antaa pienen valon kajastaa joidenkin henkilöidensä ylle.

Kulkureissa minua kiehtoi erityisesti erilaisten ideologioiden kuvaus. Henkilöhahmojensa kautta Li kuvaa poliittisia pyrkyreitä, kapinallisia, hyväksikäytettyjä idealisteja ja kaikkiin aatteisiin pettyneitä ihmisiä. Ja myös niitä, jotka eivät juuri ajattele ideologioita, vaikka ne vaikuttavat heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Suurten aatteiden taistelussa pienet ihmiset ovat vain lastuja laineilla.

Kirjan ovat lukeneet myös Maija jonka mielestä Kulkurit oli yhtaikaa ihana ja kamala, Aletheia jolle lukukokemus oli hätkähdyttävä, Mari A joka piti kirjasta sen karvaudesta huolimattta, Elina joka tunsi kirjan henkilöiden tunteet omissa luissaan ja Hanna joka tunsi pääsevänsä lähemmäksi Kiinan historiaa.

Yiyun Li: Kulkurit (The Vagrants, 2009)
Suom. Seppo Lopponen
Kansi: Tuija Kuusela
Tammi, 2013