"Kukaan ei enää muista sitä, mutta ensimmäisen kerran eurooppalaiset biologit varoittivat luonnon saastumisesta 60-luvun puolivälissä.Sen jälkeen tilanne on pahentunut eksponentiaalisesti. Maailmanlopun näkymät toteutuvat nyt, biologiset järjestelmät romahtavat. Ei ole ainoatakaan ajattelevaa toimittajaa joka ei tiedä sitä, ei poliitikkoa, ei tutkijaa. Mutta sitä ei voida sanoa, sitä ei kuunnella."
Jostakin syystä Peter Høeg kiehtoo minua kirjailijana, vaikken ole aikaisemmin lukenut hänen tuotannostaan kuin Lumen tajun, johon suhtaudun ristiriitaisin tuntein. Pidin kirjan mietiskelevästä puolesta, mutta sen trillerimäinen loppu turhautti ja suorastaan suututti minua. Olisin kovasti toivonut, että Høeg olisi kirjoittanut kauniin ja hiljaisen kirjan päähenkilönsä ajatusmaailmasta, ja petyin kun kirja ei vastannut odotuksiani. Kuitenkin kirjassa oli myös paljon sellaista, mistä pidin, ja halusin antaa Høegille toisenkin mahdollisuuden. Nyt, monta vuotta myöhemmin, Susanin vaikutus alkoi kiinnostaa, ja kohtasin taas Høegin.
Susanin vaikutuksessa on paljon samaa kuin Lumen tajussa. Päähenkilönaiset ovat hiukan erikoislaatuisia poikkeusyksilöitä, jotka sotkeutuvat monimutkaisen ja väkivaltaisen murhamysteerin kiemuroihin. Molemmat kirjat ovat outo yhdistelmä polveilevaa pohdiskelua ja uskottavuuden rajoja hipovaa toimintaa. Ja molemmat kirjat jättivät jälkeensä hämmentyneen olon: en oikein tiedä, mitä ajatella Høegin kirjoista, tai pidänkö niistä, mutta kylmäksi hänen kirjansa eivät jätä.
Susanin vaikutuksessa on hienoja elementtejä, kuten salaperäinen Tulevaisuuskomissio ja synkeän klaustrofobinen tunnelma. Mutta en oikein osaa suhtautua Høegin kirjojen juonenkuljetukseen, joka pahimmillaan tuo mieleen keskinkertaiset toimintaelokuvat. Elokuvissa epäuskottavat juonenkäänteet ja täpärät läheltä piti -tilanteet voi kuitenkin olla helpompi hyväksyä, kun taas kirjoissa ne helposti ärsyttävät minua.
Ja kuitenkin Susanin vaikutuksessa oli sellaista hurjaa rönsyilyä ja suuruudenhulluutta, joka veti minua puoleensa. Tuntuu kuin Høeg haluaisi kattaa kirjassaan koko maailman: rakkauden ja vanhemmuuden, rahan ja vallan vääristyneet suhteet, fysiikan lait, poliittisen korruption, ekokatastrofin ja kuolevaisuuden. Sanottavaa on paljon, mutta se uhkaa hukkua juonen kiemuroihin. Nautinkin kirjasta eniten, kun en kiinnittänyt niin paljon huomiota tarinaan vaan keskityin vain ajatuksiin ja kieleen. Ehkä Høegia pitää lukea niin – ainakin minun.
Susanin vaikutuksesta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Omppu, tuijata, Suketus, Katja, Jonna, Kaisa Reetta, MarikaOksa ja Elina.
Peter Høeg: Susanin vaikutus (Effekten af Susan, 2014)
Suom. Katriina Huttunen
Kansi: Jussi Karjalainen
Tammi, 2015
Annat hyvän ohjeen tämän Hoegin lukemiselle, eli kannattaa varmaan ohittaa juonen elokuvallisuus. Minuakin se häiritsi ja odotin kirjalta jotain syvempää. Rajatapaukset voisi olla sinun kirjasi. Minulle Lumen taju on tärkeä kirja.
VastaaPoistaElina, juuri tuo minullakin oli, että odotin kirjan menevän jotenkin syvemmälle. Hirveän paljon tässä oli teemoja ja mielenkiintoisia aihioita, mutta ne tuntuivat hukkuvan jounen rönsyilyyn.
PoistaMutta Høegissa on kuitenkin jotakin kutkuttavaa, joten varmaan luen häntä taas joskus. Rajatapaukset kieltämättä kiinnostaa.
Piti luntata omaa tekstiä: "Lukija on ällistynyt." Kirjailija osaa yllättää, koskaan ei tule mitään ennalta-arvattavaa. Itse en kovasti pitänyt rankasta "Rajatapauksista", mutta Norsunhoitajien lapset on taas jotain aivan toista laitaa; ironinen ja hauska.
VastaaPoistaArja, yllättää Høeg kyllä osaa.
PoistaNorsunhoitajan lapset on Høegin kirjoista sellainen, ettei minulla ole siitä mitään ennakkokäsityksiä, joten ehkä se voisikin olla hyvä valinta luettavaksi.
Tämä on paikoitellen aika vauhdikas! Ja silti niin nautittava. Samalla kertaa kotoisa ja etäinen, toiminnallinen, sekava - ja kiinnostava. Hengästyttävä.
VastaaPoistaLue Arjankin mainitsema Norsunhoitajien lapset.
Katja, minulle tämä oli aika ristiriitainen kokemus, mutta kiistatta mielenkiintoinen. Ihan hyvällä tavalla hämmentävä.
PoistaTäytyy nyt laittaa tuo Norsunhoitajan lapset muistiin ja kokeilla, olisiko se minun Høegini.
Hei,
VastaaPoistaPeter Hoegin Hiljainen tyttö on mahdollisesti se kirja, jonka pakkaan autiolle saarelle (+ Encyclopedia Britannican, voidakseni rakentaa siitä talon). Loputtoman kiehtova kirja. En useamman lukemisenkaan jälkeen tiedä, mika kirjassa on tapahtunut oikeasti ja mikä on kuvitelmaa, mutta se ei haittaa imua. Ei aivan helppo eikä ohut kirja - eli siis täydellinen! Vappu
Hei Vappu! :) Hiljainen tyttökin alkoi nyt heti kiinnostaa. Pidän kirjoista, jotka säilyvät arvoituksina lukemisen jälkeenkin - tai useamman lukemisen jälkeen.
Poista