Katja Kallio on minusta hurjan kiinnostava kirjailija, vaikka (tai juuri siksi että) en ole suinkaan varauksetta pitänyt kaikista hänen kirjoistaan. Ne ovat herättäneet minussa tunteita ärtymyksestä ihastukseen, eikä yksikään ole tainnut jättää kylmäksi. Kaksi ensimmäistä romaania olivat minulta kuitenkin vielä lukematta, ja kun kirjastoreissulla kaipasin jotakin viihdyttävää luettavaa, nappasin mukaani sopivasti silmiini sattuneen Kallion esikoisromaanin Kuutamolla.
Kuutamolla on varsin puhdasveristä viihdekirjallisuutta, ja luultavasti sen voisi luokitella chick litiksikin. Päähenkilö Iiris yrittää toipua siitä, että komea ja hurmaava Marko on jättänyt hänet kolmen vuoden suhteen jälkeen. Toipumisprosessissa ovat mukana Iiriksen ystävät, kirjakaupassa työskentelevät kollegat, taiteilijaäiti ja tietysti myös potentiaaliset uudet ihastukset. Ihmissuhdekaruselli pyörii, kommellukset seuraavat toisiaan, ja Iiris yrittää rakentaa itsetuntoon ja identiteettiään terveemmälle pohjalle.
Päähenkilöt ovat Kallion kirjoissa harvoin mitenkään ihania ihmisiä. Usein he ovat olleet vaikeita, kipuilevia ja rikkinäisiä, mutta kompleksisuudessaan myös kiinnostavia. Kuutamolla-kirjan Iiris on kuitenkin enemmän ärsyttävä kuin mielenkiintoinen – takertuva, hysteerinen ja loputtomasti itseään surkutteleva. Muut henkilöhahmot jäävät varsin yksiulotteisiksi ja paperinmakuisiksi. Myös tarinassa on enemmän kaavamaisuutta kuin elettyä elämää.
Kuutamolla ei ole huono kirja, mutta kovin kiinnostavana en kuitenkaan voinut sitä pitää. Kirjan suurin ongelma minulle oli ehkä se, että se tuntui pikemminkin noudattavan genren vaatimuksia kuin seuraavan kirjailijan sisäistä ääntä. Kallio on kuitenkin kirjoittaja, jolla jo esikoisessaan on sana hallussa, ja tässäkin kirjassa on paljon Kalliolle tyypillisä osuvia luonnehdintoja ja hienoja ilmaisuja. Kirja oli siis sujuvaa ja miellyttävää luettavaa, vaikka tarinaltaan se ei minua koskettanutkaan.Mieltäni kyllä lämmitti se, että Kallio oli kirjoittanut elokuvarakkautensa mukaan kirjaan: leffaviittauksia olisi vain voinut olla vielä enemmän!
Mielenkiintoisinta minulle Kuutamolla-kirjassa oli ehkä Kallion kirjallisen kehityksen havainnointi. Kuutamolla ei ole viihdekirjana varmastikaan heikoimmasta päästä, mutta se on aika kaavamainen niin tyyliltään kuin tarinaltaankin. Merkkejä Kallion omasta äänestä on jo olemassa, mutta se on tässä kirjassa selvästi vasta kehittymässä.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Susa P. ja Ruusa. Pentukissa on kirjoittanut enemmänkin suhteestaan Kuutamolla-kirjaan ja elokuvaan sekä Katja Kallioon.
Katja Kallio: Kuutamolla. Levoton tarina rakastamisesta
Otava, 2000/2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti