Anne Tyler: Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa (ja Lukutaitohaaste)

Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on tarina perheestä. Pearl Tull on yksinhuoltajaäiti, joka on jäänyt kasvattamaan kolmea lastaan, kun aviomies on eräänä päivänä varoittamatta ilmoittanut jättävänsä perheen. Isän lähdöstä ei perheessä puhuta – Pearl on yrittänyt aluksi jopa teeskennellä, että isä on vain tavallista pidemmällä työmatkalla – eikä Tullin perhe muutenkaan juuri avaudu toisilleen. Yhteiset perheateriat päättyvät poikkeuksetta riitaan ennen kuin viimeinen ruokalaji on ehditty nauttia.

Päivällinen toi mieleeni aivan ensimmäisen Tyler-lukukokemukseni, Avioliiton lyhyen oppimäärän. Näitä kirjoja yhdistää mielessäni se, että molemmat ovat pohjimmiltaan varsin surumielisiä ja molemmissa henkilöhahmot ovat ikään kuin oman onnettomuutensa vankeja. Henkilöhahmot taitavat tosin kaikissa Tylerin kirjoissa olla enemmän tai vähemmän eksyksissä itsensä kanssa ja usein heissä on myös rutkasti ärsyttäviä ja raivostuttavia piirteitä. Kuitenkin joissakin muissa Tylerin kirjoissa yleissävy on lempeämpi ja positiivisempi kuin Päivällisessä, joka tuntui välillä jopa masentuneen harmaalta.

Masentuneisuus ei kuitenkaan ollut minusta tässä kirjassa huono asia. Tyler kuvaa hyvin taitavasti perhettä, jonka jäsenet ovat surullisen kykenemättömiä kohtaamaan toisiaan, vaikka he toisaalta ovat kiinni toisissaan monin hienoin sitein. Kiintymystäkään heidän väliltään ei puutu, eikä rakkautta, mutta usein tunteita hallitsevat kateus, pelko ja vanhat kaunat. Myös kaikkien henkilökohtainen elämä tuntuu olevan enemmän tai vähemmän solmussa. Kukaan ei osaa ottaa elämässään ratkaisevia askeleita, tai sitten niitä askelia otetaan väärään suuntaan.

Pidin kirjasta varsin paljon sen surumielisyydestä huolimatta. Loppua kohti kirja kuitenkin tuntui jotenkin menettävän otettaan, ja kerronta harhaili hiukan päämäärättömästi. Lopetus ei ole yhtiöpositiivinen, mutta minulle jäi silti siitä hiukan liian helppo ja harmoninen kuva, mikä ei täysin sopinut kirjan yleiseen tunnelmaan.

Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa ei ollut minulle ihan parasta Tyleria. Kirja lähti vähän hitaasti käyntiin, ja lopussa jännite herpaantui. Taattua Tyleria kirja kuitenkin oli, ja jälleen kerran kirjailija onnistuu luomaan ristiriitaisen kiinnostavia henkilöhahmoja.

Kirjan ovat lukeneet myös Mustikkakummun Anna, kirsimaria ja Jenni.

Anne Tyler: Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa (Dinner at the Homesick Restaurant, 1982)
Suom. Jussi Nousiainen
Otava, 1983/2012

***

Suomen Pakolaisavun lukuhaaste pyörähti käyntiin maanantaina ja jatkuu syyskuun loppuun asti. Haasteen tavoitteena on saada suomalaiset lukemaan ja lahjoittamaan yhteensä 20 000 aapista lukutaitotyöhön Ugandassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa.

Lukuhaasteeseen voi osallistua näin:

1. Lue kirja, lehti tai mikä vain työhösi tai vapaa-aikaasi kuuluva teksti.

2. Lahjoita 1 euro jokaista lukemaasi merkittävää tekstiä kohden lähettämällä tekstiviesti 1E LUKUHAASTE numeroon 16588.

3. Ota kuva lukemastasi ja anna kasvot lukutaidolle julkaisemalla kuva Instagrammissa, Twitterissä tai Facebookissa hashtagilla #lukuhaaste.

4. Haasta ystäväsi, kollegasi tai joku muu haasteen arvoinen mukaan viemään lukutaitoa Afrikkaan.

5. Voit myös tehdä suuremman kertalahjoituksen lähettämällä tekstiviestin 20E LUKUHAASTE numeroon 16588 tai maksamalla lahjoituksen Pakolaisavun tilille FI71 8000 1300 2236 67 (viite 62405 08625).

Lisää tietoa hasteesta saa Suomen Pakolaisavun sivuilta.

Osallistun haasteeseen lahjoittamalla euron jokaisesta syyskuun aikana lukemastani kirjasta, ja haastan myös blogin lukijat lukemaan lukutaitoa.