sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta


Elokuussa vuonna 1914 taiteilijapariskunta Viktor Janssonille ja Signe Hammarsten Janssonille syntyi tytär, joka sai nimekseen Tove. Vuonna 2014 Tove Jansson on epäilemättä yksi Suomen tunnetuimpia ja rakastetuimpia taiteilijoita, jonka syntymän satavuotisjuhlaa vietetään monin tavoin. Maaliskuussa avataan Ateneumin juhlanäyttely, jota ainakin minä odotan jo malttamattomana. Kirjabloggaajat viettävät myös Tove-vuotta: Les! Lue! -blogin Reeta on haastanut niin suomalaiset kuin norjalaisetkin kirjabloggaajat lukemaan ja bloggaamaan Jansson-aiheisesti. Omalta osaltani avaan haasteen tällä viime vuonna ilmestyneellä Jansson-elämänkerralla.

Olen lukenut paljon niin Janssonia kuin Janssonistakin. Muumi-kirjat olen lukenut ties kuinka monta kertaa sekä lapsena että aikuisena, ja nyt juhlavuoden aikana olen suunnitellut lukevani ainakin yhden Muumi-kirjan ruotsiksi. Janssonin aikuisille suunnattuja kirjojakin olen lukenut useampia. Kesäkirjan ja Kuvanveistäjän tyttären olen lukenut (tai uudelleenlukenut) lähivuosina, mutta muut kirjat luin varhaisaikuisuudessa, jolloin ne jäivät aika kaukaisiksi. Ehkä olin kirjoille tuolloin liian nuori, koska muistelen kirjojen tuntuneen etäisiltä ja jotenkin ahdistaviltakin. Haluankin lukea tänä vuonna myös Janssonin aikuisten kirjoja uusin silmin.

Erik Kruskopfin vuonna 1992 ilmestynyt kirja Kuvataiteilija Tove Jansson tutustutti minut aikoinaan Janssoniin kuvataiteilijana. Ihastuin paitsi Janssonin maalauksiin myös Kruskopfin kirjaan, jonka luin 90-luvulla useampaankin kertaan. Muutama vuosi sitten luin Boel Westinin elämänkerran  Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä, joka on eritttäin perusteellinen ja mielenkiintoinen, mutta perusteellisuudessaan välillä hiukan kuivakka selvitys Janssonin elämän eri puolista. Myös Vivica Bandlerin ihastuttava omaelämäkerta Vastaanottaja tuntematon kertoo paljon Tovesta ja erityisesti Toven ja Vivican suhteesta.

Tuoko Karjalaisen kirja sitten jotain uutta näkökulmaa Janssoniin? Eipä juuri, mutta kyllä kirjalla on ehdottomasti ansionsa. Karjalaisen kirja on monipuolisempi kuin Kruskopfin kuvataiteeseen keskittyvä kirja, ja luettavampi ja helpommin lähestyttävä kuin Westinin teos. Karjalaisen kirjasta on hyvä aloittaa tutustuminen Janssonin elämään ja taiteeseen, ja Tove-entusiastille kirja on kotoisaa ja viehättävää luettavaa.

Toven elämä, sanat ja kuvat ovat kirjassa hyvässä tasapainossa. Karjalainen käy läpi tärkeimmät elämäntapahtumat ja valottaa miellyttävästi ja tirkistelemättä myös Toven persoonallisuutta. Kuvat saavat kirjassa kenties hiukan enemmän huomiota kuin kirjallinen tuotanto. Muumit kulkevat luonnollisesti matkassa mukana, mutta Karjalainen tuo hyvin esiin sen, että Janssonin elämäntyö oli paljon muutakin kuin Muumeja, samoin kuin  taiteilijan täydellisen kyllästymisen peikkoihin. Muumiväsymys oli välillä niin pahaa, että Tove kirjoitti voivansa vaikka "oksentaa muumipeikon päälle".


Karjalaisen teksti on helppolukuista, ja siitä välittyy tutkijan lämmin asenne tutkittavaa kohtaan. Hetkittäin tekstissä on kuitenkin pientä töksähtelyä ja luettelomaisuuden tuntua, ja toistoakin on jonkin verran. Kirjan rakenteesta pidin: tarina etenee toisaalta kronologisesti, toisaalta temaattisesti. Erityistä kiitosta ansaitsee kuvitus: mukana on runsaasti kuvia niin luonnoksista, maalauksista, kuvitustöistä kuin Tovesta ja tämän läheisistäkin. Kirjaa voikin selailla loputtomasti kuviin uppoutuen, niin lukemisen lomassa kuin sen jälkeenkin. Karjalaisen kirjalla on ehdottomasti paikkansa Jansson-kirjallisuuden joukossa. Niille, jotka haluavat perehtyä syvällisemmin Toven elämään ja tuotantoon, suosittelen lämpimästi myös Westinin elämänkertaa.

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Elina, Katja, Maria, Katri, Maija ja Tiina.

Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.
Ulkoasu: Timo Numminen
Tammi, 2013

14 kommenttia:

  1. Kirjoitit tästä hyvin!

    Minäkin takerruin välillä tekstin töksähtelyyn ja toistoon, vaikka pääasiassa kirjaa lukikin mielellään. Itse pidän vähän enemmän Westin teoksesta juuri siksi, että se on perusteellisempi, mutta tämä on kyllä oiva kirja ainakin vasta-alkajille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri. Minustakin Westinin kirja oli parempi, vaikka välillä hiukan väsyin sen pikkutarkkuuteen. Karjalaisen kirja on enemmän juuri sellainen perusteos, joka sopii hyvin lukaistavaksi heillekin, jotka eivät jaksa Westinin kirjaa kahlata läpi. Ja kyllähän Tovesta saa (ja pitääkin) olla useampikin kirja tarjolla, onhan hän merkkihenkilö ja kansallisaarre! :)

      Poista
  2. Ihanaa, että sinäkin pidit! Mitä enemmän olen Karjalaisen kirjaa miettinyt, sitä enemmän siitä pidän. Ja Westinin kirjaan verrattuna tässä uutta on se, että Karjalainen on käsittääkseni ensimmäisen kerran päässyt käsiksi Janssonin päiväkirjoihin ja kirjeiseen - siis sellaisiin, joita ei Westinin kirjassa vielä ollut. Jotenkin tästä kirjasta tulee lämmin fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, lämminhenkinen on juuri oikea sana kuvaamaan kirjaa. Tämä oli ihana kirja, vaikka ei minulle kauheasti mitään uutta tarjonnut. Jaksan kuitenkin lukea Tovesta aina vain ja loputtomasti, ja jokainen uusi näkökulma ja lisäinfo on kiinnostava. Toven kirjeisiin oli ehdottomasti mielenkiintoista päästä kurkistamaan.

      Poista
  3. Luin tätä melkein kuin romaania, niin mielenkiintoinen oli Janssonin elämä ja niin mukaansatempaavasti Karjalainen on sen esittänyt. Kunnioitus taiteilijaa kohtaan välittyy joka sivulla. Kaunis ja nopsalukuinen teos, jota voisi suositella kenelle vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kirja on tosiaan kaunis ja on ilo omistaa se. Voi aina halutessaan palata kirjan pariin, selailla sivuja, ihailla Toven piirrostaitoa ja maalausten värejä. Ja hauskoja valokuvia Tovesta. :)

      Poista
  4. Näin loppuillasta naurahdin tuolle "oksentaa muumipeikon päälle" sillä samaistuin tunteeseen. Minulla on nimittäin varsin läheinen ja erikoinen suhde muumeihin, työskentelin yhden kesän Muumimaailmassa hahmona ja silloin sain muumeista enemmän kuin tarpeekseni. Onneksi tuo kyllästyminen alkaa vähitellen kadota ja siksipä tämäkin kirja kiinnostaisi minua kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, yliannostus muumeista, voi kauheaa. :D Hyvä ettet kuitenkaan saanut elinikäistä kammoa - sitä muumit eivät sentään ansaitse!

      Poista
  5. Sinä olet kyllä todellinen Tove-fani! <3 Minäkin olen lapsena lukenut osan muumiromaaneista, ja erityisesti Vaarallinen juhannus on ollut minulle aina rakas kirja, mutta on minulla edelleen useampi muumikirja lukematta. Toven aikuisille suuntaamaa kirjallisuutta olen lukenut vasta blogiaikana, eli ihan viime vuosina. Kaiken lukemani myötä olen laillasi rakastunut Toveen, ja tämä hieno elämäkertakin odottelee jo hyllyssä lukuvuoroaan. :) Hieno arvio, tätä oli kivaa lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Tove on kieltämättä yksi tässä maailmassa eniten ihailemiani ihmisiä. :) En varmasti koskaan kyllästy Toveen tai hänen taiteeseensa. Muumeista kaikki tietysti alkoi, mutta on ihanaa että Tove on niin paljon muutakin.

      Vaarallinen juhannus on minullekin hyvin rakas kirja, vaikka ei ihan yllä Taikatalven ja Muumilaakson marraskuun rinnalle.

      Poista
  6. Palkittua kirjaa on aina kiva lukea, varsinkin kun kaikki on niin kivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Palkituissa kirjoissa on aina oma mielenkiintonsa.

      Poista
  7. Minäkin olen lukenut Jansson-elämäkertoja jo monta, mutta silti tämä ihastutti kovasti! Kirja on niin kauniisti taitettukin. :-) Tykkäsin valtavasti!

    Mutta kiitos vinkistä, tuota Bandlerin kirjaa en olekaan vielä lukenut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, suosittelen kyllä lämpimästi tuota Bandlerin kirjaa. Se on mielenkiintoinen ja lisäksi persoonallisella otteella kirjoitettu. :)

      Poista