Kjell Westö: Kangastus 38

Olen iloinen, sillä Kjell Westö on uudistunut. Olin melkoisen pettynyt Westön edelliseen romaaniin Älä käy yöhön yksin, joka tuntui minusta laiskalta uusintaversiolta ihanasta Leijat Helsingin yllä -esikoisesta. Sen sijaan Kangastus 38 on virkistävällä tavalla erilainen kuin miehen aikaisemmat romaanit, vaikka kirjassa toki on mukana paljon tuttuja elementtejä. On 1900-luvun historiaa: nyt liikutaan Suomen sisällissodan muistoissa sekä toisen maailmansodan kynnyksellä – vuodessa 1938 siis. On musiikkia ja urheilua ja runsaasti viittauksia kulttuurihistoriaan. On tiettyjä Westölle tyypillisiä henkilöhahmoja: lempeitä humanisteja, herkkiä sieluja jotka sortuvat liian kovaan todellisuuteen törmätessään ja kovia arvoja edustavia, kylmiä miehiä. On ystäviä, jotka vanhetessaan ajatutuvat toisistaan yhä kauemmas. Tuttujen teemojen sekaan on kuitenkin lisätty paljon ennen näkemätöntä, ja koko kirja tuntuu sekä rakenteeltaan että hengeltään uudelta.

Nuoruus ja aikuistuminen ovat usein olleet Westön kirjoissa kantavia voimia. Kangastus sen sijaan on selkeästi keski-ikäinen kirja. Vaikka päähenkilöt muistoissaan palaavat nuoruuteensa, painopiste on nelikymppisten maailmassa.  Asianajaja Claes Thune ja hänen konttoristinsa Matilda Wiik kantavat kumpikin mukanaan elämän tuomia pettymyksiä ja historian painoa. Erilaisista elämänpiireistä tulevat Thune ja Wiik löytävät toisistaan jonkinlaiset sielunsisarukset: he aistivat toistensa yksinäisyyden ja surun. He haparoivat kohti yhteyttä, vaikka kumpikaan ei omista syistään halua paljastaa liikaa sisimmästään. Melankolia ja jonkinlainen väsymys leimaavat niin henkilöhahmoja kuin koko kirjaakin: se on tunnelmaltaan utuinen, verkkainen ja haikea.

Kangastus on muihin Westön kirjoihin verrattuna tiivis paketti – sivujakin on vain kolmisen sataa. Kaleidoskooppimaisen rakenteen ja rönsyilevien sukupolvitarinoiden sijaan Westö kohdistaa nyt katseensa muutamaan henkilöhahmoon ja lyhyeen ajanjaksoon. Verkkainen tahti ja kauniisti virtaavat lauseet tuovat kuitenkin kerrontaan ilmavuutta. Teksti hengittää luontevasti ja vapautuneesti. Kirja on monella tapaa Westön kaunein teos, vaikka sen kauneus onkin kovin surumielistä.

"Oikeudenmukainen kohtelu on etuoikeus". Näin Matilda Wiik sanoo Thunelle, ja oikeudenmukaisuus onkin yksi kirjan keskeisistä teemoista. Keitä kohtelemme oikeudenmukaisesti ja mistä syistä? Millaiset teot rikkovat oikeudenmukaisuuden vaatimusta – yksilöiden välisissä suhteissa tai laajemmassa mittakaavassa? Millaisilla syillä epäoikeudenmukaiset teot oikeutetaan? Ja miten tulisi toimia epäoikeudenmukaisuutta todistaessaan? Voiko vääryyttä vastaan taistella vain voimakeinoin – riittääkö lempeä humanismi? Westö tarkastelee näitä kysymyksiä historian kautta, mutta ne ovat ajattomia; tärkeitä kysyä tänäkin päivänä.

Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Sara, Minna, Joana, Suketus sekä jaana.

Kjell Westö: Kangastus 38 (Hägring 38).
Suom. Liisa Ryömä
Otava, 2013