tiistai 19. maaliskuuta 2013

Caitlin Moran: How to Be a Woman

Feminismi on aiheena lähellä sydäntäni, joten täytyihän minunkin lukea tämä 2000-luvun feministiseksi manifestiksi mainostettu kirja. Aiheensa puolesta kirja sopii vallan mainiosti myös juhlistamaan  Minna Canthin ja tasa-arvon päivää, jota tänään vietetään.


"But if there is to be a fifth wave of feminism, I would hope that the main thing that distinghuishes it from all that came before is that women counter the awkwardness, disconnect, and bullshit of being a modern woman not by shouting at it, internalizing it or squabbling about it – but by simply pointing at it and going "HA!" instead."

Odotukseni kirjan suhteen olivat jokseenkin ristiriitaiset. Olin kuullut kirjasta sekä varauksetonta ylistystä että melko nihkeitä arvioita. Joidenkin mielestä kirja oli ollut hillittömän hauska – toisia sen omaelämäkerrallinen luonne oli ärsyttänyt. Etukäteen minua kiinnosti erityisesti se, toisiko Moran todella feministiseen keskusteluun jotakin aivan uutta. Halusin myös tietää, kuinka suuressa osassa ulkonäköpaineet (erityisesti ihokarvat) kirjassa ovat: joidenkin arvioiden perusteella kun tuntui siltä, ettei Moranin kirjassa muuta sisältöä olisikaan.

Nyt kirjan luettuani suhtaudun siihen edelleen ristiriitaisesti. En voi sanoa erityisemmin ihastuneeni Moranin kirjoitustyyliin, jota värittää jatkuva vitsailu ja jatkuva ISOJEN KIRJAIMIEN KÄYTTÖ. Olen periaatteessa sitä mieltä, että Caps Lockin käyttö kannattaa rajata vain hyvin valikoituihin hetkiin, ja huumorinikin nautin mieluiten pieninä annoksina. Moran ujuttaa vitsejä jokaiseen mahdolliseen väliin, ehkä siksi että hänen tavoitteenaan on osoittaa, ettei feminismi ole kurttuotsaista ja vakavaa, akateemisen sisäpiirin puuhastelua.

Vaikka olin tiennyt Moranin kirjoittavan omaelämäkerrallisesti, yllätyin silti siitä, kuinka paljon hän kirjoittaa itsestään ja omasta elämästään. Pidän kyllä usein omakohtaisuudesta ja henkilökohtaisesta otteesta, ja tässäkin kirjassa ne toimivat välillä hyvin. Esimerkiksi aborttia käsittelevästä luvusta tekee vaikuttavan nimenomaan se, että Moran kertoo omasta abortistaan, koska (kuten Moran itsekin toteaa) abortista ei turhan usein puhuta henkilökohtaisena kokemuksena vaan sitä käsitellään moraalisena tai lääketieteellisenä ongelmana. Aborttia käsitellessään Moran onnistuu oman kokemuksensa kautta puhumaan aiheesta myös yleisesti merkityksellisellä tasolla. Liian usein Moranin muistelut kuitenkin pyörivät vain hänen itsensä ympärillä. Välillä tuntui siltä kuin lukisin naisasiakirjan sijaan keskinkertaista chick lit -romaania, kun Moran kertoili yksityiskohtaisesti ensimmäisestä poikaystävästään tai yrityksestään perehtyä designer-laukkuihin.

Moran maalaa nykynaisesta ja hänen maailmastaan kuvan, jota en voi sanoa täysin tunnistavani. Moranin nainen on lapsena haaveillut olevansa prinsessa ja hiukan vanhempana kuuluisuuden muusa tai tyttöystävä. Hän tuntee suuria paineita pukeutua tietyllä tavalla (korkokenkiin ja stringeihin), suhtautua intohimoisesti muotiin (erityisesti laukkuihin ja kenkiin) ja mennä järjiltään omia häitään suunnitellessaan.  Yksi Moranin kirjan pääteeseistä onkin, ettei tällaisista paineista tarvitse välittää vaan ulkonäköpaineille ja muille vastaaville naiseuden vaatimuksille täytyy nauraa päin naamaa. Uskon, että erityisesti joillekin nuoremmille naisille tämä  voikin olla tärkeä ja vapauttava sanoma, mutta minulle nämä pohdinnat eivät tarjonneet juurikaan pureskeltavaa. Ehkä olen sen verran vanha, etten pysty täysin samaistumaan Moranin esittelemiin Täydellisen Naisen vaatimuksiin, mutta olen myös sitä mieltä, että naisen rooliin liittyy olennaisempiakin ongelmia kuin se, millä nimellä naisen tulisi alapäätään kutsua.

Moranin kirjalla on ehdottomasti ansionsa. Ensinnäkin, uskon ja toivon, että se voi monelle tytölle ja naiselle olla innostava tapa tutustua feminismiin – ja toivottavasti myös sukeltaa syvemmälle sen monipuoliseen maailmaan. Lisäksi Moran puhuu paljon asiaa, vaikka omaan makuuni vitsit ja ulkonäköpaineiden käsittely vievät aivan turhan paljon tilaa. Ja vaikka Moranin jutusteleva tyyli ei minuun vedonnut, se on ihastuttanut lukuisia lukijoita.

Niin, tuoko Moran sitten jotakin uutta feministiseen keskusteluun? Tähän kysymykseen on helppo vastata kieltävästi. Mutta hän paketoi joitakin feministisiä aiheita varsin helposti avautuvaan pakettiin, jota uskaltaa suositella johdatuksena feminismiin. Kirja, jossa feminismiin suhtaudutaan läpikotaisin positiivisena ja hauskana ilmiönä, on ehdottoman tervetullut lisä feministiseen keskusteluun.

Muita kirjan lukeneita: NorkkuKatiLinneaMaija ja Liina.

Caitlin Moran: How to Be a Woman, 2011
Epub Edition, 2012

9 kommenttia:

  1. Kiva lukea nyt arviosi tästä, Liisa! Minä olen edelleen vähän puudelisuhtautunut Moraniin, mutta tavallaan kyllä tykkäsin tästä kirjasta. Olisiko sinulla suositella jotain oikeasti hyvää feminismiin liittyvää kirjaa? Aihe kun kiinnostaisi mutta en tohtisi sokkona lähteä kokeilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että voi antaa kirjasuosituksia, Linnea!

      Ensinnäkin, jokaisen feminismistä kiinnostuneen pitäisi minusta ehdottomasti lukea Virginia Woolfin Oma huone: se on edelleen yksi parhaista feministisistä kirjoista.

      Suht helposti lähestyttäviä ja mielenkiintoisia kirjoja ovat esimerkiksi Naomi Wolfin Kauneuden myytti (The Beauty Myth) ja Susan Faludin Takaisku (Backlash) – muistelen pitäneeni erityisesti tuosta Faludin kirjasta.

      Pakko myös fanityttönä mainita Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa -kirjan feminismiä käsittelevä luku "Nainen", joka on aivan loistava. :)

      Poista
    2. Kiitos Liisa! Pistän nämä nyt muistiin ja yritän löytää. Oma huone minulta löytyy englanniksi, voisin kokeilla josko sen lukeminen onnistuisi alkukielellä.

      Poista
  2. Hei, tää kiteytti pitkälti monia omistakin fiiliksistäni! Mahtava teksti!

    Omalla kohdallani suhtautuminen muuttui kuitenkin suopeaksi järjellisen aborttiluvun ja Moranin huumorin vuoksi. Nauroin ihan kippurassa niille hääasioille; ehkä siksi, että häissä ja muissa pakollisissa hauskanpitotilaisuuksissa kulminoituu henkilökohtainen introversioni. Oli ihanaa huomata, ettei ole yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liina! :)

      Minusta kirja paransi loppua kohti, kun Moran alkoi käsitellä enemmän itseäni kiinnostavia aiheita, mutta juuri kun ajattelin että nyt aletaan päästä asiaan, kirja loppui! Mutta loppupuoli kyllä pelasti minullekin kirjasta paljon, koska alkupuolella olin välillä suorastaan ärtynyt, ja ihmettelin, miksi tuhlaan aikaani Moranin parissa.

      Poista
  3. Olen lukenut muutamien bloggaajien arvioita tästä kirjasta ja nyt tämän sinun ja olen tullut vahvasti siihen tulokseen, ettei ole minun(kaan) kirjani. Jatkuva mukahauskailu ja asioiden vitsiksi vetäminen ei oikein jaksa innostaa. Liika on liikaa.

    En myöskään koe kirjan maailmaa omakseni: en koskaan halunnut olla prinsessa, en koskaan haaveillut satuhäistä (itse asiassa avioiduin maistraatissa, koska ajatus häistä suorastaan kauhistutti) jne.

    Tuon aborttiluvun voisi kyllä ehkä käydä vaikkapa kirjastossa lukemassa. Minullekin on tehty abortti ja siksi kiinnostaa toisten mietteet siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, tosiaan, mikäänhän ei estä lukemasta vain sitä aborttilukua. Siitäkin saa jo jonkinlaisen kuvan Moranin tyylistä (tosin aborttiluku oli varmaan moneen muuhun verrattuna aika vähävitsinen), ja sen perusteella voi sitten päättää, haluaako lukea enemmänkin.

      Poista
  4. Minä en oikein lämmennyt tälle, mutta en voi syyttää liikaa vitsikkyyttä: mulla ja Moranilla kun taitaa olla tyystin erilainen huumorintaju :)

    Minäkin muuten tykkäsin siitä hää-osuudesta, koska se tuntui tutuimmalta. Tosin mekin mentiin naimisiin maistraatissa, kun ei ne isot juhlat kerta kaikkiaan tuntuneet omalta jutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, hauskassa on aina tuo riski, että jos huumorintajut eivät kohtaa, lukeminen voi olla aika vaivalloista.

      Hääjutussa oli paljon hyviä pointteja, vaikka en (onneksi) ole koskaan tainnut olla Moranin kuvailemissa kauhuhäissä. :)

      Poista