Tällä viikolla kirjahaasteessa kysellään kirjaa josta en olisi uskonut pitäväni.
Suhtauduin erittäin epäilevästi Tolkienin Taruun Sormusten herrasta. Tämä ei johtunut siitä, että minulla olisi ollut ennakkoluuloja fantasia-genreä kohtaan, koska silloin joskus parikymmentä vuotta sitten en oikeastaan tiennyt moista genreä olevan olemassakaan. En myöskään tiennyt juuri mitään Sormusten herrasta, mutta minulla oli silti selkeä mielikuva kirjasta. En enää pysty tavoittamaan tuota mielikuvaa, mutta jotain ahdistavaa ja kylmää ajattelin kirjan olevan. Inhosin kirjaa syvästi.
Olin 15-vuotias, kun Ryhmäteatteri esitti Suomenlinnan kesäteatterissa omaa versiotaan Tarusta. Äitini houkutteli minua näytelmää katsomaan, ja jonkin ajan kuluttua lupauduinkin. Mutta ennen näytelmää päätin lukea kirjan. Tartuin siis kirjaan - ja lumouduin heti ensi sivulla. Luin kirjajärkälettä yötä päivää ja kolmessa vuorokoudessa olin lukenut sen loppuun. Seuraava vuosi oli minulle pelkkää Tolkienia: luin kirjaa yhä uudelleen, raapustelin haltiariimuja kouluvihkoihin ja pohdiskelin Keski-Maata ja sen asukkeja. Mikään muu kirja ei pitkään aikaan tuntunut miltään Tarun rinnalla.
***
Musiikkihaasteessa on vuorossa kappale joka tanssittaa. En ole mikään parkettien partaveitsi, mutta kyllä tällainen kahdella vasemmalla jalalla siunattu kömpelyskin tykkää välillä heilua tanssilattialla. Ainakin jos kappaleessa on niin vastustamaton poljento kuin tässä Gogol Bordellon Sallyssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti