lauantai 8. lokakuuta 2011

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina


Katariina on kuuden palan palapeli, jonka näennäisen irralliset osaset yhdessä muodostavat kuvan vanhemmista ja lapsista, ystävyydestä ja petoksista ja Katariinasta. Palaset ovat kirjan kuusi osaa, joita kaikkia yhdistää Katariina, joka on poissa tai läsnä, muiden muistoissa tai itse äänessä. Palaset kietotuvat yhteen myös muiden lankojen kautta, mutta kokonaiskuva hahmottuu vasta kun kaikki episodit on koottu yhteen.

"Hän tunnustelee sydänalaansa. Kuuntelee hengitystään. Kun samea kalvo peittää silmät ja käsi puristuu tahattomasti kurkulle, olo on silti melkein helpottunut. Tältä äidistä kuuluu tuntua.
Hän on äiti. Äidin ei kuulu unohtaa."

Katariina on kirja perheistä - vanhemmista, lapsista ja sisaruksista. Se on kirja poissaolosta - vanhemmista jotka ovat poissa henkisesti tai fyysisesti ja lapsista jotka lähtevät. Se on tarina niistä keinoista joihin turvaudutaan, kun ihmiset ympärillä hylkäävät, pettävät tai katoavat. Niistä paikoista ja asioista, joihin paetaan ahdistusta, surua ja pelkoa.

Minusta Katariina oli ehdottomasti hyvä kirja ja mielenkiintoinen lukukokemus. Kuitenkin kirja jätti minut hiukan kylmäksi: en lumoutunut, enkä oikeastaan edes tempautunut kirjaan täysillä mukaan. Luin Katariinaa lähinnä työmatkoilla, eikä kirja oikeastaan kertaakaan jäänyt vaivaamaan mieltä niin että olisin kaivanut kirjan esiin vielä kotonakin.

Luulen, että yksi ongelma oli kirjan arvoitusleikin luonne. Vaikka on tavallaan kiehtovaa seurata, kuinka arvoitukset pikku hiljaa ratkeavat ja asiat saavat merkityksiä, on tällaisissa kirjoissa usein vaarana se, että arvoitus nousee pääasiaksi. Katariinassa ei tosin käy niin, ettei kirjasta jää käteen muuta kuin nerokas mysteeri, sillä kirjassa on kyllä muutakin sisältöä kuin johtolankojen keräily. Kuitenkin minua jäi vaivaamaan se, että esimerkiksi tietyt juonenkäänteet ja henkilöhahmot tuntuivat palvelevan vain arvoitusta ja sitä, kuinka nokkelasti asiat saatiin liitettyä toisiinsa. En lukiessani hetkeksikään unohtanut lukevani kirjaa, en uppoutunut henkilöiden maailmaan, vaan tarkkailin sitä ulkopuolelta. Etäistä vaikutelmaa lisäsi ehkä Rasi-Koskisen kieli, joka on hyvin kaunista ja oivaltavaa, mutta ehkä liian tietoista itsestään.

Olisin ehkä pitänyt kirjasta enemmän jos se olisi ollut vielä episodimaisempi ja arvoituksellisempi. Jos asioita ei olisi liitetty niin sujuvasti toisiinsa ja kirjan jaksot olisivat jääneet irrallisemmiksi. Jos Katariina olisikin ollut palapeli, josta pari palaa on kadoksissa. Mutta tällaisenakin Katariina oli lukemisen arvoinen kirja, joka herätti ajatuksia. Ei ihan minun kirjani, mutta moni muu on ottanut kirjan täysin omakseen.

Kirjan on ehtinyt lukea jo aika moni bloggari, mm. Kaisa joka lumoutui kirjasta, Morre jonka ajatukset kirjasta muuttuivat lukemisen edetessä, Susa joka olisi halunnut lukea kirjan heti uudelleen, Mari A.  joka ei täysin ihastunut ja Booksy joka löysi kirjasta sekä hehkutettavaa että kritisoitavaa.

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Avain, 2011

11 kommenttia:

  1. Minä haluan lukea tämän jossain vaiheessa, kunhan kirjaston varausjono hieman lyhenee;)

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus. Minä pidin paljon Katariinasta, mutta kuten sinäkin, jäin sen jälkeen vähän kylmäksi. Kirja tuli kyllä lähelle, ja mietin lukemisen aikana monia asioita, joiden äärelle se johdatteli. Se vakuutti, mutta minulle jäi mysteeriksi, miksi en päässyt niin kiinni tarinaan kuin moni muu bloggaaja. Lähelle minun lukukokemustani tullee kirjoituksesi: "esimerkiksi tietyt juonenkäänteet ja henkilöhahmot tuntuivat palvelevan vain arvoitusta ja sitä, kuinka nokkelasti asiat saatiin liitettyä toisiinsa". Tämän vuoksi itse koin kirjan vain pintaraapaisuna niinhin teemoihin, joita se käsitteli.

    Katariina kuitenkin lupaa Rasi-Koskiselta hyvää tulevaisuudessa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos linkityksestä!

    Oli mielenkiintoista lukea arviosi, kun itse olin niin humaltunut kirjasta, että halusin unohtaa pienet kritisoinnit. Kritiikkisi on mainiota, ja ymmärränkin ne -nyt, kun olen jo hitusen päässyt yli huumastani :-D Hienoa kuitenkin, että teos oli sinusta lukemisen arvoinen! Itse odotan innolla, mitä Rasi-Koskinen seuraavaksi tarjoilee lukijoilleen.

    VastaaPoista
  4. Aika lailla samaa mieltä kanssasi.

    Suuntaan myös odotukseni (luottavaisina?) tulevaan.

    VastaaPoista
  5. Luin Katariinan elokuussa ja pidin kirjasta kovasti. Pidin siitä tavasta, jolla Rasi-Koskinen kirjoittaa, joskin muutamat teemat jäivät hänellä mielestäni puolitiehen. Katariina tavallaan lupasi enemmän kuin antoi, mutta sellaisenaankin kirja on eräs vuoden parhaimmista kotimaisista esikoisista.

    VastaaPoista
  6. Sanna: joskus kyllä turhauttaa kun haluaisi lukea kirjan nyt (mutta ei niin paljon kuitenkaan että ostaisi sen) ja varausjonossa on yli sata muuta.

    Paula: kiitos :) Joku tunteellinen tarttumapinta tästä tosiaan jäi minulta puuttumaan, mutta kyllä minäkin kirjasta pidin. Kun kuitenkin tiesi, että joillekin tämä oli ollut suuri elämys, jäi pakostakin miettimään, miksi kirja ei itseä niin koskettanut.

    Kaisa: minusta sinun arviosi oli ihana, koska olit niin selvästi innoissasi kirjasta :) Sellaisia arvioita on aina mukava lukea, ja kiinnostavaa tosiaan sekin, miten eri tavalla ihmiset voivat saman kirjan kokea.

    Mari: minuakin ehdottomasti kiinnostaa, mitä Rasi-Koskinen seuraavaksi kirjoittaa ja millä tavalla.

    Katja: voin allekirjoittaa tuon että kirja lupasi enemmän kuin antoi. Alun perusteella odotin ehkä jotakin vielä erikoisempaa ja omaperäisempää. Mutta mielenkiinnolla minäkin odotan tulevaa: jos seuraavassa kirjassa olisi vähän vähemmän hiomista ja enemmän rosoa.

    VastaaPoista
  7. Liisa, sain Katariinan kirjabloggaajaystävältä, mutta en ota paineita, sillä jos/kun luen kotimaista, sen pitää sitten olla todella hyvä, sillä en lue kotimaista kotimaisuuden takia. Maailman kirjallisuus on minun kotimaani.

    Lue Lionel Shriverin Jonnekin pois. Et kadu!

    Sinulle on jotain blogissani!

    VastaaPoista
  8. Nyt kun Katariinan lukemisesta itsellä on jo joku tovi, on kiehtova lukea erilaisia arvioita ja itsekin pohtia kirjaa ehkä vähän enemmän järjellä eikä vain tunteella :)

    Mutta kyllä tämä silti edelleen on voimakkaana lukukokemuksena mielessä, vaikuttava kirja, vaikka toki tunnistan noita samoja asioita mistä kirjoitat.

    VastaaPoista
  9. Leena: Jonnekin pois on ehdottomasti lukulistallani.

    Kiitos tunnustuksesta! :) Vastailen pian.

    Susa: minustakin on ollut hirveän mielenkiintoista lukea arvioita tästä, koska kaikki ovat kokeneet kirjan vähän eri tavalla. Tässä on niin monia eri teemoja ja tasoja, joten kaikki löytävät tästä vähän eri asioita.

    VastaaPoista
  10. Minäkin pidin tästä kovasti, etenkin esikoiseksi, mutta ei kirja minullakaan noussut vuoden parhaimpien listalle. Jotakin jäi kaikesta ansiokkuudesta huolimatta puuttumaan. Silti piristävän erilainen kotimainen, ja vielä esikoinen!

    VastaaPoista
  11. Karoliina: esikoiseksi tämä oli tosiaan suorastaan hämmentävän hyvä. Varmasti tulen lukemaan Rasi-Koskisen seuraavankin kirjan, koska kritiikistäni huolimatta tosiaan kuitenkin pidin Katariinasta.

    VastaaPoista