Winifred Watson: Miss Pettigrew Lives for a Day

Miss Pettigrew on köyhä ja väritön kotiopettaja. Hän on elänyt hyveellisesti saamatta siitä koskaan mitään iloa. Hän ei ole erityisen hyvä kotiopettaja eikä pidä työstään, mutta jotakin yksinäisen naisen on tehtävä elantonsa eteen. Eräänä päivänä työvoimatoimisto lähettää Miss Pettigrew'n hakemaan paikkaa Miss LaFossen luota. Samalla hetkellä, kun Miss Pettigrew astuu sisään Miss LaFossen asuntoon, hän tuntee siirtyvänsä toiseen maailmaan. Miss LaFosse on yökerholaulaja, jonka elämä on täynnä ihnissuhdesotkuja, komeita miehiä, kauniita naisia, seurapiirijuoruja ja drinkkejä. Miss Pettigrew päätyy puolivahingossa selvittelemään Miss LaFossen ja tämän ystävien rakkaushuolia ja huomaa siinä sivussa heräävänsä itsekin elämämään, ensimmäistä kertaa ikinä.

"With trembling fingers, nervous, clumsy, contented, for the first time in life Miss Pettigrew powdered her own nose.
'Do you know,' she said happily, 'I think you're right. It does add a certain assurance to one's demeanour. I feel it already.' 
'Attaboy', praised Miss Dubarry."

Miss Pettigrew on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1938, ja kirja oli omana aikanaan ilmeisesti varsin suosittu. Uuden tulemisen kirja koki vuosituhannen alussa, kun unohdettujen naiskirjailijoiden teoksiin keskittynyt Persephone Books julkaisi sen. Kirjasta tuli hitti, ja sen myötä myös aikaisemmin varsin vaatimattomasti menestynyt  Persephone Books lähti aivan uuteen nousuun.

Kun kävin viime kesänä Lontossa Persophone Booksin kirjakaupassa, oli selvää että Miss Pettigrew oli yksi niistä kirjoista, jonka halusin kaupasta ostaa. Olin lukenut muutaman arvion, joiden mukaan kirja olisi varsin täydellistä hyvän mielen viihdettä, ja lisäksi minua viehätti se, että kirjassa oli kuvitus. Aivan liian harvat aikuisten kirjat ovat kuvitettuja!

Eikä kirja pettänyt. Miss Pettigrew ei ole mitenkään erityisen omaperäinen, eikä siinä ole mitään sen syvempää sisältöä, mutta se on täydellisen viihdyttävä, kepeä ja herttainen kirja. Se on Tuhkimo-tarina, jossa keski-ikäinen vanhapiika muuntuu seurapiiriperhoseksi ja nauttii muutoksesta täysin rinnoin. Se on nokkela ja hauska ja hyväntuulinen ja viehättävällä tavalla vanhanaikainen. Pidin myös siitä, että kirjan naiset pitävät yhtä ja tukevat toisiaan: vaikka kirjan juoni pyörii rakkaushuolien ympärillä, pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä, kuinka Miss Pettigrew, Miss LaFosse ja Miss Dubarry auttavat toisiaan.

Kirjoitusajankohta heijastuu paitsi kirjan tyylissä, myös asenteissa, jotka välillä hiukan särähtävät lukijan mielessä. Sukupuoliroolit ovat melko vanhoillisia, vaikka niillä hiukan leikitelläänkin. Myös nationalismi pilkahtaa asenteissa: englantilainen on melkeinpä paras adjektiivi, jota ihmisestä voi käyttää, ja yksi sulhaskandidaatti tuomitaan sopimattomaksi, koska hänessä on juutalaista verta. Viihdekirjaallisuuttakaan ei kirjoiteta tyhjiössä, vaan yhteiskunnan asenteet ja arvot heijastuvat jopa tällaisessa kepeässä komediassa. Ne tuovat myös pienen mielenkiintoisen lisämausteen nykyaikaisen lukijan lukukokemukseen.

Olen huomannut, että vanhempi viihdekirjallisuus uppoaa  minuun usein paljon paremmin kuin uudempi, oli sitten kyse dekkareista tai chick litistä. En osaa tarkemmin analysoida, mistä tämä johtuu, mutta ehkä vanhemmassa viihteessä on jotakin sellaista mutkattomuutta ja suoraviivaisuutta, joka osuu omaan viihtymishermooni. Miss Pettigrew ei yritä olla enempää kuin on, siinä ei kohelleta tai yritetä tehdä juonesta tarpeettoman kiharaista. Ja juuri siksi se toimii.

Kirjan ovat lukeneet myös hdcanis ja Marile.

Winifred Watson: Miss Pettigrew Lives for a Day, 1938
Kuvitus: Mary Thomson
Persophone Books, 2000/2011