perjantai 9. helmikuuta 2018

Muriel Barbery: Siilin eleganssi



Ensimmäinen tämän vuoden Hyllynlämmittäjät-haasteeseen lukemani kirja on Muriel Barberyn Siilin eleganssi. Suhtauduin kirjaan hienoisella ennakkoluuloisuudella, koska ranskalainen kepeä leikittelevyys ei useinkaan ole minun juttuni. Eikä ollut Siilin eleganssikaan, vaikka se täytti ihan hyvin paikkansa pienenä välipalakirjana.

Kirjan päähenkilöinä on kaksi "piikikästä siiliä", ovenvartijarouva Renée ja 12-vuotias kuolutyttö Paloma. Kummankin todellinen luonne on piilossa: älykäs ja lukenut Renée esittää sivistymätöntä, koska maailmanjärjestyksen mukaan sellaisia ovenvartijarouvien kuuluu olla. Samassa talossa asuvan Paloman luonne sen sijaan on piilossa enemmänkin sen vuoksi, ettei kukaan hänen läheisistään kiinnitä tyttöön niin paljon huomiota, että huomaisi tämän älykkyyden ja ahdistuneisuuden. Siilien pehmeämpi puoli ja todellinen luonne alkaa kuitenkin paljastua, kun taloon muuttaa japanilainen Kakuro Ozu.

Siilin eleganssissa oli viehättäviä kohtia, ja pidin myös kirjan rauhallisesta ja verkkaisesta tahdista. Päällimmäinen tunne kirjaa lukiessa oli kuitenkin lievä ärtymys. Barberyn tarkoitus on kai irvailla (ranskalaiselle) luokkayhteiskunnalle, mutta satiiri jää aika kevyeksi. Rikkaat ja koulutetut ihmiset ovat tylyjä, ennakkoluuloisia ja typeriä – lapset, köyhät ja syrjäytyneet ovat aitoja, empaattisia ja älykkäitä. Ihmiset ovat ennakkoluuloisia ja lokeroivat toisiaan köykäisin perustein. Pinnan alla on enemmän kuin voisi kuvitella.Tämän suurempia oivalluksia kirja ei oikeastaan tarjoa.

Tavallaan Siilin eleganssi on vähän kuin aikuisten satu, enkä ole koskaan oikein ollut aikuisten satujen ystävä. Saduissa henkilöhahmot edustavat usein jotakin ominaisuutta tai luonteenpiirrettä eivätkä niinkään ole kokonaisia persoonia. Renée ja Palomakin ovat ennen kaikkea alustoja huomiolle ja pohdinnoille maailmasta, taiteesta ja ihmisistä. Sadunomaisuutta on myös herra Ozussa, viisaassa velhossa, joka taikajuoman (saken) avulla muuttaa Tuhkimon prinsessaksi. Ja totta kai saduista muistuttaa myös opettavaisuus, jota Siilin eleganssi on pullollaan.

Mikä on hyllynlämmittäjän kohtalo – saako se jäädä kirjahyllyyn vai lähteekö kiertoon? Siilin eleganssi lähtee kiertoon.

Siilin eleganssista ovat kirjoittaneet myös vaikkapa Suketus, Villasukka kirjahyllyssä, Laura, Aletheia, Pihi nainen ja Marile.

Muriel Barbery: Siilin eleganssi (L'Élegance de hérisson, 2006)
Suom. Anna-Maija Viitanen
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Gummerus, 2010

8 kommenttia:

  1. Minä rakastuin tähän kirjaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Siilin eleganssi on varmasti sellainen kirja, johon voi rakastua.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Omppu, on aina ihanaa rakastua kirjaan. :)

      Poista
  3. Minä ihastuin tähän kovasti, vaikka filosofisuus vähän vieraannutti. Pinnan alla kuohunta, ranskalainen tunnelma ja loppu ovat jääneet tästä vaikuttavimpana mieleen. Opettavaisuutta tässä tosiaan oli, mutta en kokenut sitä hirveän häiritseväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, minua filosofisuus ei häirinnyt, ja olin oikeastaan odottanut, että kirja olisi ollut paljon vahvemminkin filosofinen. Ehkä siksikin tämä oli vähän pettymys.

      Poista
  4. Luin tämän joskus amiksessa ja muistaisin pitäneeni siitä, vaikka filosofisuus ei olekaan ominta juttuani. Kirjan opettavuus tosin oli omasta mielestäni plussaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna-chan, opettavaisuus on minulle usein vähän ärsyttävä juttu, mutta kyllä sekin joskus toimii. Riippuu paljon siitä, miten se on tarjoiltu. Siilin eleganssissa se oli vähän turhan valmiiksi pureskeltua.

      Poista