torstai 16. maaliskuuta 2017

Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko


Varhainen aamu, ulkona vielä aivan pimeää. Väki on kuitenkin jo hereillä ja matkalla kirkkoon. Tähdet tuikkivat ja aisakellot helähtelevät – kynttilät tuikkivat ikkunoissa. On jouluaamu Koiramäessä.

Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet kirjan edustamaan jokaista itsenäisyyden vuotta. Kaikista kirjoista julkaistaan juttu myös kirjablogissa. Minun kohdalleni osui Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko, joka ilmestyi vuonna 1997.


Mauri Kunnaksen kirjat ovat epäilemättä tuttuja useamman sukupolven lapsille, ja moni osaa varmasti nimetä omat suosikkinsa laajasta tuotannosta. Minulle rakkaimpia ovat Joulupukki ja Suomalainen tonttukirja, ja myös Suuri urheilukirja on tullut luettua läpi lukemattomia kertoja (edelleen moukarinheittoa katsoessa mieleen nousee väistämättä lausahdus "Kössi Kumu unohti jälleen irrottaa moukarista".) Koiramäki-kirjoista pidin myös, koska kaikki "vanhan ajan" elämää kuvaava viehätti minua lapsena loputtomasti. Koiramäen joulukirkkoa en ole aikaisemmin lukenut, koska sen ilmestyessä olen ollut jo aikuinen, mutta olisin varmasti ihastunut kirjaan lapsena, sillä siinä kuvataan vanhan ajan lisäksi toista suosikkiasiaani, joulua.


Katsokaa, kuinka kauniisti kynttilöiden valo on kuvattu!

Koiramäen joulukirkko on aivan pieni kirjanen, vain kymmenkunta sivua pituudeltaan, mutta tunnelmaltaan se on viehättävä. Kuten Kunnaksella aina, viehätys piilee ennen kaikkea kuvituksessa. Pienet yksityiskohdat ilahduttavat kaiken ikäisiä lukijoita. Voi ihailla esimerkiksi reen koristekuviointia, kirkkoväen innokkaita tai uneliaita ilmeitä sekä vanhaa Raamattua. Tässä kirjassa kiinnitin erityisesti huomiota valon kuvaukseen. Kuvissa siirrytään aamun sysipimeydestä joulukirkon lempeään kynttilänvaloon ja lopulta vaaleansiniseen aamupäivän talvivaloon.

Koiramäen joulukirkko on kunnianosoitus Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle, joka tuhoutui tuhopoltossa vuonna 1997. Kunnas kirjoitti kirjan jo saman vuoden aikana, ja sen tuotot lahjoitettiin kirkon jälleenrakennustyöhön.

Voit tutustua kirjaan tarkemmin Ylen sivuilla, josta löytyy esimerkiksi Kunnaksen haastattelu.

  
Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko
Otava, 1997

6 kommenttia:

  1. Meillä oli samat Kunnas-suosikit lapsena. Se ei yllätä, koska olemme melkein samaa vuosikertaa ja koska minuakin viehättivät kaikki vanhaan aikaan liittyvät asiat. Ja kas, tämä Koiramäen joulukirkko on lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, vanha aika viehätti meitä, ja tietysti myös joulu. :) Tämä kirja sopii hyvin joulutunnelmointiin, pienenä jouluisena makupalana.

      Poista
  2. Sitaattisi Kössi Kumusta naurattaa vieläkin :-) Voihan Kunnas! Pienin lapsenlapseni "lukee" usein Kunnaksen kirjaa 12 lahjaa joulupukille, kuvat ja tarinakin (toivon) viehättävät häntä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, Kunnaksen kuvat varmasti viehättävät pientä lukijaa. :) Minullakin ovat useat kuvitukset painuneet pysyvästi muistiin, ahkeran Kunnas-lukemisen jäljiltä.

      Poista
  3. Muistan tämän kirjan ja siihen liittyvän tragedian. Suru kirkon palosta oli valtakunnallinen. Uudelleen rakennettu kirkko on yksi vaikuttavimmista paikoista, joissa olen vieraillut.

    Kunnas on legenda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, minulta tämä kirja oli mennyt ohi, en tiennyt tästä ennen 101-kirjaa tempausta. Palon muistan tietenkin.

      Kunnas on todellakin lastenkirjallisuuden elävä legenda.

      Poista