"Nouseva päivä litistyi junan huurteisia ikkunoita vasten, teksti valui Guylainin suusta ulos pitkänä nauhana, jota pilkkoi silloin tällöin hiljaisuus ja sitä säestävä liikkuvan junan kolina."
Guylain Vignolles vihaa työtään. Kirjojen kierrätyslaitoksessa Guylainin tehtävänä on käyttää makulointikonetta, jonka silppuaa myymättä jääneet kirjat uusien kirjojen materiaaliksi. Joka päivä muutama yksittäinen sivu kuitenkin pelastuu, ja näitä sivuja Guylain lukee ääneen aamujunassa matkallaan töihin. Eräänä päivänä hän löytää junasta muistitikun, joka kätkee sisälleen yksinäisen vessavahdin päiväkirjan. Vessavahdin tarinat tempaavat Guylainin mukaansa ja puhaltavat uutta henkeä hänen harmaaseen elämäänsä.
Lukija aamujunassa oli minulle sellainen kirja, jonka lukaisee nopeasti ja unohtaa lähes saman tien. Takakannessa kirjaa luonnehditaan aikuisten saduksi, ja juuri tuosta sadunomaisuudesta varmaan löytyy syy siihen, etten itse löytänyt kirjasta juurikaan tarttumapintaa. Saduissa tarinat etenevät usein varsin suoraviivaisesti, ja syvemmät merkitykset löytyvät pinnan alla piilevästä symboliikasta. Didierlaurentinkin tarinassa simppelin kertomuksen alta voi löytää piilomerkityksiä, mutta siinä missä perinteisissä saduissa symboliikka on kiehtovaa ja monitulkintaista, Didierlaurentin sanoma on sekä muodoltaan että merkitykseltään melko yksiviivaista.
Jos pitää tämän kaltaisista pienistä tarinoista, joissa arkiseen maailmaan sekoittuu hiukan satua, hiukan vinksahtanutta outoutta sekä omalaatuisia henkilöhahmoja, voi hyvinkin pitää myös Lukijasta aamujunassa. Varoituksen sanana on tosin sanottava, että kovin eriteherkille ihmisille tätä kirjaa ei voi suositella – sen verran paljon verta, oksennusta ja ulosteita tarinassa on. Minua sen sijaan vaivasi enemmän kirjan yksioikoinen asetelmallisuus. Lisäksi "pienen ihmisen puolella" oleva kirja naureskelee oudon paljon ihmisten vioille ja puutteille.
Enemmän kirjasta ovat pitäneet ainakin Omppu, Henna, Nina ja Susa.
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa (Le Liseur du 6h27, 2014)
Suom. Kira Poutanen
Tammi, 2015
Riemastuttavan erilainen lukukokemus sinulla kuin omani. :) Minusta tässä oli pinnan alla paljonkin syvyyttä ja vakavuutta. Kiitos linkityksestä.
VastaaPoistaOmppu, erilaiset lukukokemukset ovat tosiaan rikkaus. Ja mikä parasta, kun kuulee aivan toisenlaisesta lukukokemuksesta ja tulkinnasta, saattaa itsekin löytää kirjasta jotain aivan uutta. :)
Poista