torstai 20. kesäkuuta 2013

Minä, markkinointi ja blogiyhteistyö

Blogistaniassa on viime viikot kohistu valmisteilla olevasta ohjeistuksesta koskien blogimainontaa. Asiaa on puitu lukuisissa eri alojen blogeissa, ja joukko kirjabloggaajia on myös lähettänyt Asiakkuusmarkkinointiliitolle oman lausuntonsa asiaa koskien. Kirjabloggaajia on lisäksi puhututtanut Nyt-liitteen juttu, joka nosti esiin bloggaajien ja kustantamoiden yhteistyökuviot.

En ota nyt yleisellä tasolla asiaan sen kummemmin kantaa muuten kuin toteamalla, että minusta avoimuus on kannatettavaa, ja mitä useampi avoimuuden periaatteita noudattaa, sitä selkeämmän kuvan blogien lukijat yhteistyökuvioista saavat. Toki maalaisjärkeäkin on hyvä käyttää: en tiedä, onko kovin tarpeellista määrittää pilkuntarkasti, missä kohtaa blogijuttua yhteistyöstä kerrotaan, kunhan asia käy selväksi.

Ajattelin kuitenkin debatin inspiroimana kertoa, millaisia blogiyhteistyökuvioita minulla on, ja pohdiskella samalla sitä, miten nämä kuviot lukemiseeni tai bloggaamiseeni vaikuttavat - jos vaikuttavat. Vielä vuosi sitten minulla ei edes ollut mitään blogiyhteistyötä mistä kertoa, mutta kuluneen vuoden aikana jotakin pientä on tapahtunut.

Arvostelukappaleet, tuo kirjablogistanian kuuma peruna. En ole pyytänyt yhtäkään arvostelukappaletta, enkä näillä näkymin ole pyytämässäkään. Tämä periaate ei tosin liity siihen että haluaisin olla riippumaton ja vapaa kustantamoiden vaikutusvallasta, vaan siihen millä periaatteella yleensä hankin kirjoja. Ostan harvoin uusia kirjoja, joita en ole jo lukenut, koska haluan hyllyyni periaatteessa vain kirjoja joita rakastan. Ei huonoja kirjoja tai edes sellaisia hyviä kirjoja, joita en kuitenkaan edes teoriassa halua lukea uudelleen tai silitellä ohimennen. On kirjoja, jotka uskallan ostaa "sokkona" – suosikkien uutuuksia tai muuten hyvin kiinnostavia aiheeltaan – mutta tällaisia kirjoja on sen verran vähän, että haluan ostaa ne itse.

Arvostelukappaleissa ei siis minusta ole mitään pahaa. En vain näe mitään syytä pyytää niitä itse.

Olen saanut kaksi arvostelukappaletta pyytämättä. Kumpaakaan en ole vielä lukenut, enkä ehkä lue toista ollenkaan, koska se ei kauheasti kiinnosta. Nämä pyytämättömät arvostelukappaleet eivät ole saaneet minua hyppimään riemusta, mutta eivät ne ole haitanneetkaan. Jos pyytämättömiä kirjoja tulisi roppakaupalla, saattaisin kyllä olla eri mieltä, koska niistä kaikki eivät varmaankaan sopisi kirjojenhankintaperiaatteisiini.

Erilaisista bloggaajille järjestetyistä tilaisuuksista olen saanut yhteensä kymmenisen kirjaa. Näistä olen lukenut kaksi, ja kirjoittanut niistä myös blogiin, mainiten toki myös mistä kirja on saatu. Yksi kirja on "tauolla", eli kesken ties kuinka monetta kuukautta. (Jos se jää kesken tai osoittautuu loppuun luettuna laimeaksi, aion senkin kertoa blogissani.) Muut kirjat odottavat lukuvuoroa.

Kirjan ilmaisuus ei siis pienen otantani perusteella ainakaan tarkoita sitä, että tuntisin painetta lukea sen nopeasti, tai edes ollenkaan.

Aina silloin tällöin kirjailijat tarjoavat itse kirjojaan luettavaksi. (Yleensä tällaiset kirjat ovat omakustanteita tai pienkustantamoiden kirjoja.) Olen ottanut kaksi tällaista kirjaa vastaan, ja toinen niistä on itse asiassa tällä hetkellä luettavana. Toisin kuin muissa arvostelukappaleissa, huomaan näiden tapausten kohdalla selvästi tuntevani pientä painetta lukea ja blogata niistä. Kenties se johtuu siitä, että kirjailijaan on syntynyt pieni henkilökohtainen kontakti. (Tosin esimerkiksi juuri luettavana olevan kirjan tarjoajakin korosti, ettei kirjan vastaanottaminen velvoita mihinkään. Paine syntyy siis omassa päässä.)

Kerran minulle ehdotettiin sponsoroidun blogijutun tekemistä. Tarjouksen mukaan olisin rahallista korvausta vastaan kirjoittanut annetusta aiheesta jutun, joka olisi sisältänyt linkin sponsorin sivulle. Kieltäydyin kohteliaasti. En ottaisi blogiini edes tavallisia mainoksia, ja mainoksen "naamioiminen" tavalliseksi blogijutuksi olisi minusta varsin arveluttavaa toimintaa. Vihervaaran Annaa mukaillen se tuntuisi siltä kuin lapseeni olisi tatuoitu ilmoitus leivinpulverista.

Erilaisilla kustantajien tai muiden kirjallisten tahojen järjestämissä tapahtumissa olen käynyt kymmenkunta kertaa. Täytyy sanoa, että kirjalliset kekkerit ovat minusta paljon mukavampia etuisuuksia kuin ilmaiset kirjat. Kirjoja saa muutenkin, mutta tapahtumiin en ilman blogia pääsisi. Kirjailijahaastattelut, keskustelut, hyvä seura  ja tarjoilut  ilahduttavat mieltä, en voi väittää muuta. Sen sijaan en näe, että blogikekkerit vaikuttaisivat mitenkään lukemiseen tai bloggaamiseen. Kustantamon X julkaisemaa kirjaa lukiessani en ajattele lämmöllä sitä, kuinka olen kerran juonut heidän tarjoamaansa punaviiniä, enkä jätä kustantamon Y kirjoja lukematta, koska heiltä ei ole tullut yhtäkään kutsua kinkereille. Myöskään tilaisuuksista mahdollisesti mukaan tarjotut kirjat eivät päädy välttämättä lukuun.

Entä sitten muiden bloggaagien mielipiteet? Ne vaikuttavat ainakin siihen, mitä kirjoja luen. Joillakin bloggaajilla on niin samanlainen kirjamaku, että heidän kehumansa kirja nousee hyvin helposti omallekin lukulistalle. Myös kirjat, joita "koko blogistania" kehuu tai jotka herättävät hyvin ristiriitaisia reatioita, herättävät halun saada selville, millainen tapaus on kyseessä. Joskus huomaa toivovansa, että pitäisi kirjasta enemmän, koska se on jollekulle bloggaajalle tärkeä ja rakas kirja – joskus on jo etukäteen päättänyt pitävänsä suositellusta kirjasta, ja joutuukin pettymään.

Kaikkein kauimpana puolueettomuudesta olen varmaankin tuntenut olleeni silloin, kun luin blogikollegan kirjoittaman kirjan. En voi väittää, että olisin lukenut kirjaa kuin mitä tahansa muuta teosta, sillä olin koko ajan tietoinen siitä, että tunnen tämän kirjan kirjoittajan ja varsinkin lukemisen alkupuolella tarkkailin omia tuntemuksiani melkeinpä suurennuslasilla. En jotenkin usko, että edes ammattikriitikot osaavat suhtautua täysin neutraalisti kirjoihin tai kirjailijoihin, joihin heillä on henkilökohtaisia kytköksiä, vaikka he kirjoittavatkin yleensä objektiivisuuden viitan suojissa. Joskus kuitekin lukee sellaisia kritiikkejä, joiden sävy on sen verran outo, että lukijalle tulee väistämättä mieleen, että taustalla on jotakin muutakin kuin esteettinen elämys.

Kirjablogien ansiona pidänkin sitä, että niissä on usein tapana avata niitä tekijöitä, jotka lukukokemukseen vaikuttavat. Ennakko-odotuksia ja ennakkoluuloja, aikaisempia kokemuksia, omaa henkilöhistoriaa. Niitä kaikkia pieniä asioita, jotka tekevät lukukokemuksesta juuri minun lukukokemukseni.

4 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa Liisa. Monissa kohdin olen samalla linjoilla, muun muassa arvostelukappaleiden ja kustantamoiden tilaisuuksien, tosin, en juurikaan ole saanut niihin kutusuja,suhteen. Blogituttujen kirjoja en ole myöskään arvostellut, sillä olen lähtenyt siitä periaatteesta, että otan kirjan vain jos se olisi muutenkin kiinnostanut.Pelkkä tuttuus ei riitä. Muutaman tutun tutkijan kirjan olen jättänyt arvostelematta, sillä olen kokenut olevani jäävi juuri tuttuuden ja myös tietynlaisen hierarkisen aseman perusteella.

    Blogien vaikutusta luettuun ei voi kuitenkaan kiistää, mutta en osaa sitä todellakaan pitää huonona asiana. Vaikutteet tulevat aina jostain, kukaan ei elä tyhjiössä. Myös lukemisen vuorovaikutteisuus on yksi blogien suola ja syy, miksi jaksan ja viitsin kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jaana. :) Minustakaan blogien vaikutus siihen, mitä lukee, ei missään nimessä ole negatiivinen asia. Ainakin omalla kohdallani blogit ovat monipuolistaneet lukemistani, ja tulee liikuttua paljon useammin sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolella. Toki se tarkoittaa myös sitä, että välillä lukee kirjoja, jotka eivät osu ollenkaan omaan lukumakuuun, mutta vastapainoksi löytyy sitten myös helmiä.

      Poista
  2. Minäkin olen kieltäytynyt kaikista tyrkytetyistä mainoksista ja jatkan näin. Toivottavasti kukaan ei katso, että saan hyötyä, jos puhtaasta tukemisen halusta pidän palkissani vaikka Runotalon Sarin linkkiä...tai Puutarha Saria suviaikaan.

    Minusta blogit ovat yksi media ja silloin arvostelukappaleet ja tietty, kohtuullinen tarjoilu ovat normaalia. Tosin itse en täältä periferiasta lähde muuta kuin kirjamessuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, on hienoa että kustantanot tunnustavat blogien merkityksen ja antavat arvostelukappaleita, vaikka itse en niille näekään tarvetta.

      Omasta ilosta ja kannustuksesta tapahtuva tukeminen on paljon uskottavampaa ja ilahduttavampaa kuin maksettu mainostaminen.

      Poista