Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Tulevaisuuden Ruotsi on totalitaarinen valtio, jossa "länsimaisista arvoista" on tullut ainoita totuuksia, ja jossa vainotaan kaikkea ei-ruotsalaiseksi määriteltyä. Kaikkien täysi-ikäisten on allekirjoitettava kansalaissopimukseksi kutsuttu dokumentti: ne, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta, määritellään valtion vihollisiksi ja eristetään Kaningårdenin pahamaineiselle alueelle. Kaningårdenissa sananvapausvalmentajat pitävät luentoja ruotsalaisista arvoista ja muslimeille tarjoillaan sianlihaa. Pahemmistakin asioista huhutaan.

Näin kertoo ruotsalaiselle kirjailijalle Tundra-tytöksi kutsuttu nuori nainen, joka on suljettu oikeuspsykiatriseen laitokseen. Tundra-tyttö on osallistunut kaksi vuotta aikaisemmin Hondon terrori-iskuun. Hänelle on diagnosoitu skitsofrenia. Itse tyttö kertoo tulevansa tulevaisuudesta ja sanoo halunneensa estää terrori-iskun, jotta tulevaisuuden Ruotsista ei tulisi totta.

"Kirjoitan sinulle joka et kuitenkaan usko, että mitään tällaista voisi tapahtua Ruotsissa. Luulet että valehtelen, koska luulet edelleen olevasi ruotsalainen."

Johannes Anyurun He hukkuvat äitiensä kyyneliin on trilleri, dystopia ja kannanotto. Se kertoo melkein dekkarimaisen tarinan ulkopuolisuudesta, radikalisoitumisesta ja terrorismista. Se kertoo pelottavan tarinan ulkopuolelle sulkemisesta, julmuuksista ja mielen järkkymisestä. Se kertoo melankolisen tarinan ihmisistä, jotka näkevät mitä maailmassa tapahtuu, mutta eivät halua tai osaa muuttaa asioita. Se liikuu taidokkaasti erilaisissa mahdollisissa todellisuuksissa ja rinnastaa hyytävästi nykyhetken, historian sekä mahdolliset tulevaisuudet.

Dystopiat kiehtovat, ja Anyurun dystopia toimii, koska se on niin lähellä sitä maailmaa, jossa elämme. Oikeastaan melkein kaikki kirjassa kuvattu on tapahtunut, vaikka ei ehkä samaan aikaan samassa paikassa. Lukijan ei tarvitse venyttää mielikuvitustaan uskoakseen kirjan maailmankuvaan. Mielikuvituksellisimmatkin elementit, kuten aikamatkustamisen, voi halutessaan selittää luonnollisilla ilmiöillä.

Tarinankerronnan tasolla He hukkuvat äitiensä kyyneliin teki vaikutuksen. Anyuru punoo juonensa taitavasti ja yhdistää monipolvisen tarinan ja kirjan teemat uskottavasti yhteen. Kirjallisena kokonaisuutena teos ei vakuuttanut aivan yhtä voimakkaasti. Se oli omaan makuuni ehkä hivenen liian dekkarimainen, keskittyen enemmän juonenkuljetukseen kuin esimerkiksi henkilöhahmoihin. Toki, kun tarina on hyvä, hiukan yksiulotteisiksi jäävät henkilöhahmot voi antaa anteeksi. Enemmän vierastin Anyurun kielenkäyttöä, joka on sekoitus melko suoraviivaista kerrontaa ja runollisen kauniita ilmauksia. Juuri niitä kauniita ilmaisuja vierastin, vähän niin kuin koko kirjan nimeäkin – hiukan liian kauniita, hiukan liian sentimentaalisia.

Hyvä kirja siis, mutta jotain jäin kaipaamaankin. Ehkä hiukan persoonallisempaa otetta, jotakin kirjallisesti yllättävämpää ja sykähdyttävämpää.

Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Mila, Laura, Omppu, tuijata, Laura, kosminen k ja helmikekkonen.

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (De kommer att drunkna i sina mödrars tårar, 2017)
Suom. Outi Menna
Kansi: Sanna Mander
Kustantamo S&S, 2018