Kirjavuosi 2017 paketissa

Mennyt vuosi oli monin tavoin hyvä. Kiireinen erityisesti työrintamalla, mutta täynnä mukavia hetkiä ja kokemuksia. Kesällä pitkäaikainen haaveeni toteutui, kun sain viettää yön majakkasaarella, Bengtsärissä. Matkustin myös rakkaaseen Lontooseeni, jossa pääsin seuraamaan yleisurheilun MM-kisoja. Huikea kokemus! Urheiluelämyksiä tarjosivat myös taitoluistelun MM-kisat Helsingissä.

Television puolella hullaannuin kaikkien muiden tavoin Skamista, ja ihmettelin uuden Twin Peaksin kiehtovan outoa maailmaa. Elokuvissa kävin myös ahkerasti, ja viime vuoden tapaan listaan henkilökohtaisen elokuvien kärkikymmenikköni tähän vuosikoosteeseen.

1. Paterson
2. Saamelaisveri
3. Kosketuksissa
4. Jäljet
5. Elle
6. Tokasikajuttu
7. Frantz
8. Ikitie
9. Mr. Gaga
10.Good Time

Sitten kirjoihin. Lukuvuosi oli hyvä, mutta silti tuntui että siihen osui melko vähän Suuria Lukuelämyksiä. Mielenkiintoisia kirjoja, hyvä kirjoja, vaikuttavia kirjoja, mutta vain muutama sellainen kirja, jonka haluaa tallettaa syvälle sieluunsa. Tästäkin huolimatta lukeminen maittoi hyvin, enkä kärsinyt pahemmista lukujumeista, vaikka haikailinkin niiden täydellisten lukuelämysten perään. Bloggaamiseenkin tunsin löytäväni taas uutta iloa: vaikka sille ei aina tuntunut löytyvän aikaa, juttujen kirjoittaminen tuntui taas hauskalta ja motivoivalta.

Seuraavaksi siis kirjoja, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mieleen, vaikka eivät kaikki olisikaan nimenomaisesti vuoden parhaita.

Mieleen painunut:

Luin Hang Kangin Vegetaristin jo alkuvuodesta, mutta se palaa edelleen säännöllisesti mieleeni. Kirja jätti harvinaisen voimakkaan muistijäljen, ja sen hurja maailma mietityttää edelleen.

Lumoava:

Yksi vuoden nautinnollisimmista lukukokemuksista oli Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi, joka oli melkein täydellinen yhdistelmä vakavaa ja kepeää. Kirjan hauras ja viipyilevä tunnelma ihastutti, ja vastapainona oli sopivasti raikasta kirpeyttä, joka esti menoa taipumasta liian hattaraiseksi.

Hupsu:

Marie Kondon KonMari oli välillä ärsyttävä ja välillä huvittava, mutta täytyy silti tunnustaa että sovelsin Kondon oppeja vaatteiden taittelusta, ja vaatekomeroni on pysynyt koko vuoden hyvässä järjestyksessä, ja vaatteiden valitseminen on nykyään paljon helpompaa kuin ennen. Tavaroiden karsimiseen en kuitenkaan ryhtynyt.

Sydämeen osuneet:

Luin viime vuonna Anneli Kannon molemmat sisällissotaromaanit, Veriruusut ja Lahtarit, ja etenkin Lahtarit teki lähtemättömän vaikutuksen. Kummatkin kirjat  kuvaavat sotaa ja ihmisiä sodassa hienosti ja koskettavasti, mutta Lahtareissa ihastutti lisäksi se tapa, jolla Kanto tarinansa rakentaa ja kertoo.

Kiinnostava:

Miki Liukkosen O ei kenties nouse henkilökohtaiseksi suosikikseni vuoden kirjojen joukosta, mutta lukukokemuksena se oli ehdottomasti yksi vuoden mielenkiintoisimmista ja ilahduttavimmista. Kirja, joka on niin suuruudenhullu, että haluaa kertoa kaikesta kaiken, ei voi kuin viehättää minua. 

Pettymys:

Olin pitänyt kovasti aikaisemmista Jayne Anne Phillipsiltä lukemistani kirjoista, ja harmitus oli sitäkin suurempi, kun Murhenäytelmä oli kokonaisuutena melkoisen lattea lukukokemus. Kirjalla oli hetkenä, eikä se missään nimessä ollut vuoden huonoin kirja, mutta suhteessa odotuksiin Murhenäytelmä oli iso pettymys.

Vaikuttavat:

Kaksi kirjaa teki niin suuren vaikutuksen, että ne olivat vähällä mykistää minut kokonaan. Rosa Liksomin Everstinna ja Koko Hubaran Ruskeat Tytöt olivat niin täynnä asiaa niin hienosti ilmaistuna, että tuntui mahdottomalta kirjoittaa niistä mitään, mikä ilmaisisi kirjojen tekemän vaikutuksen. Teki mieli vain sanoa: lukekaa itse!

Lukunautinnot:

Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta sekä Zadie Smithin Swing Time tarjosivat molemmat runsaan ja rönsyilevän kirjallisen maailman, ja minä uppouduin molempiin täysillä nauttien. Kummastakin kirjasta tiesin heti ensi riveistä, että tulisin nauttimaan lukemisesta, eikä kumpikaan pettänyt. Kirjavuoden huippuhetkiä.

Sellainen oli siis kirjavuosi 2017. Alkaneelle vuodelle toivoisin tietysti enemmän elämyskirjoja, mutta siihen ei oikein voi itse vaikuttaa. Lukusuunnitelmia sen sijaan voi tehdä, ja näin vuoden alussa mieli on tietysti niitä innokkaasti laatimassakin.

Ainakin haluaisin lukea tänä vuonna vähän enemmän klassikoita ja muita hiukan vanhempia kirjoja. Lisäksi haluan lukea joitakin omassa hyllyssä odottavia kirjoja – kenties jopa osallistun Hyllynlämmittäjä-haasteeseen. Ja kenties yritän taas lukea vähän enemmän mieskirjailijoita. Liikaa suunnitelmia en kuitenkaan aio tehdä, koska pidän myös haahuilevasta lukemisesta, jossa seuraava kirja valikoituu juuri sen hetkisen tunteen mukaan.

Kirjaisaa vuotta 2018!