keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Riitta Jalonen: Kirkkaus


1990-luvun alussa Suomen televisiossa esitettiin Jane Campionin tv-sarja Enkelin kosketus. Päädyin luultavasti katsomaan sarjaa aivan sattumalta, mutta olin ensi hetkistä lähtien lumoutunut. Sarja kertoi uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta, seuraten tämän elämää lapsuudesta aikuisuuteen. Samaistuin voimakkaasti Campionin kuvaaman Janetin ujouteen ja sosiaaliseen kömpelyyteen ja liikutuin tuon kovia kokeneen naisen selviytymistarinasta. Sarjan voimakkaat värit ja Kerry Foxin roolityö aikuisena Janetina painuivat lähtemättömästi mieleeni. Myöhemmin olen nähnyt sarjasta muokatun elokuvaversion parikin kertaa.

Riitta Jalosen Kirkkaus kertoo saman tarinan, toisen taidemuodon keinoin. Campionin sarjasta ja elokuvasta muistan ennen kaikkea valon, värit ja näyttelijöiden ihon alle menevät suoritukset. Jalonen taas kertoo ja kuvaa asiat voimakkaalla, kiehtovalla kielellä, sanojen sävyillä ja rytmillä.

Olin vähällä ohittaa Kirkkauden kokonaan. Syy: kirja oli (ja on) minusta kansikuvineen todella ankean näköinen. (Kirjan ulkoasulla voi olla hyvinkin suuri vaikutus lukuvalintoihini.) Kirjamessuilla Jalonen oli kertomassa kirjastaan Bonnierin bloggaajabrunssilla, ja siellä kuulin ensimmäistä kertaa, mistä Kirkkaus kertoo. Janet Frame! Kiinnostus kirjaa kohtaan heräsi heti, ja nappasin kirjan mukaani brunssilta.

"Olin varma, että istuutuessani autoon mukanani tuli sairaalan haju, että haisin ruumishuoneelta ja sinne vaivihkaa kuljetetuilta ruumiilta, märiltä lattiaräteiltä, ummehtuneilta vuodevaatteilta ja ikivanhalta lialta, jolle oli annettu nimi hulluus."

Jalonen kirjoittaa Framen tarinaa intsensiivisesti, välillä melkein vereslihalla. Teksti on vahvaa, kauniisti polveilevaa. Kielikuvat ovat visuaalisia ja kekseliään yllättäviä: meri avaa suunsa ja huutaa, iloon sotkeutuu likaista vettä, Janetin sisällä on hiljaista lunta, Big Benin viisarit ovat veitsiä, joilla leikataan elämän ja kuoleman aika toisistaan erilleen. Vertaukset ovat kiehtovia ja kauniita, mutta välillä niiden ylenpalttisuus tuntui raskaalta: aloin kaivata yksinkertaisempaa ja suorempaa ilmaisua.

Kirkkaus on hieno kirja, mutta omaan lukukokemukseeni ei voinut olla vaikuttamatta se, että rakastan niin paljon Campionin Enkelin kosketusta. Vertasin väistämättä näitä kahta tulkintaa toisiinsa, eikä Kirkkaus luultavasti mitenkään voinut pärjätä Enkelin kosketukselle, jota olen hellinyt mielessäni yli kaksikymmentä vuotta. Varsinkaan, kun Jalosen tulkinta Framesta on hyvin samantapainen kuin Campionilla – ehkä vertailu ei olisi ollut niin vahvaa, jos Jalosen näkökulma olisi ollut selvästi erilainen kuin Campionilla. (En siis tarkoita, että Jalonen olisi ottanut vaikutteita Campionilta. Totean vain ,että heidän tulkintansa Framesta ja tämän elämästä on samansuuntainen.)

Joka tapauksessa, Kirkkaus on hieno kirja, jonka lukemisesta suurimmaksi osaksi nautin. Ja toivon, että kirjan suosion myötä Janet Framen tuotantoa vihdoin suomennettaisiin. Olisi aika tutustua kirjailijaan myös hänen tuotantonsa, ei vain muiden tulkintojen kautta.

Kirkkaudesta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Arja, tuijata, Omppu, Kaisa V, Suketus ja Laura.

Riitta Jalonen: Kirkkaus
Tammi, 2016 

12 kommenttia:

  1. Hyvä sitten, että en ole vielä nähnyt elokuvaa Enkelin kosketus, sillä nyt Jalosen Kirkkaus säilyy kirkaimpana.

    Miten outoa, mietin, että en ole ikinälukenut Jaloselta tätä ennen mitään muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kannattaa yrittää saada elokuva jostakin käsiin. Aavistelen, että se voisi kyllä kolahtaa sinuun.

      Minäkään en ole aikaisemmin lukenut Jalosta. Olisi kyllä kiinnostavaa lukea häneltä jotakin, johon minulla olisi neutraalimpi suhde.

      Poista
    2. Taidan yrittää CDON.COMilta...Katsoin trailerin ja se meni minuun jo kuin häkä!

      Poista
    3. Hienoa, toivottavasti leffa löytyy.

      Poista
  2. Toivon samoin, että Framea suomennettaisiin. Jalosen Kirkkaus on hieno romaani, josta saa paljon irti. Itselleni rakkain Jalosen kirja on kuitenkin Todistaja Brigitin talossa, ehkä Irlannin vuoksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Kirkkaus on hieno, vaikka se ei aivan sydämeen minulla osunutkaan. Mutta todella paljon ajatuksia kirja nostatti mieleen. En ole tosiaan lukenut Jalosta aikaisemmin, enkä Kirkkauden perusteella ole ihan varma, olisiko hän ihan minun kirjailijani muistakaan aiheista kirjoittaessaan.

      Poista
  3. Onneksi en ole nähnyt Enkelin kosketusta. Pidin kovasti Kirkkaudesta ja minäkin meinasin jättää sen lukematta nimen ja kansikuvan vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kyllä Kirkkauteen voi varmasti ihastua Enkelin kosketuksen nähnytkin, vaikka minä en ihastunutkaan. Minulle Campionin tulkinta on vain jotenkin niin läheinen, että Kirkkaus jäi sen varjoon.

      Poista
  4. Minä pidin tästä kovasti, koska Frame oli itselleni täysin vieras ja samoin täällä toivon, että Framea suomennettaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, Framen tarina on kyllä itsessään niin voimakas, että varmasti Kirkkaus (tai Enkelin kosketus) tekee vaikutuksen ihan vain sillä elämäntarinalla.

      Toivotaan, että Framea nyt Kirkkauden nostattaman huomion ansioista vihdoin suomennettaisiin.

      Poista
  5. Olen kanssasi samaa mieltä kirjan kannesta, ja itsellenikin meinasi jäädä sen takia kirja lukematta! Onneksi ei jäänyt. Vaikka kirjan luettuani ymmärrän kannen värimaailman, sotii se silti kirjan nimen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kansi on minusta jotenkin kovin halvan näköinen...Ei kuvasta ollenkaan Jalosen kirjaa tai Janet Framea. Kummatkin ovat niin voimakkaita, että olisi toivonut kannenkin heijastelevan sitä.

      Poista