Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

"Sitten hänen levottomuutensa. Aloin hermostua siitä, ettei Samuel voinut olla rauhassa, ottaa hetkestä kiinni,vaan ajoi aina takaa seuraavaa kokemusta. Hän oli jotenkin itsekeskeinen, aina oli kyse hänen kokemuksistaan, hänen muistoistaan. Ei koskaan kenenkään muun."

Nuori Samuel on kuollut auto-onnettomuudessa. Vai oliko kyseessä sittenkään onnettomuus? Ruotsalainen kirjailija kiinnostuu Samuelin kohtalosta, ja haastattelee tämän läheisiä. Oman näkemyksensä kertovat esimerkiksi Samuelin äiti, entinen tyttöystävä Laide, lapsuudenystävä Pantteri ja kämppäkaveri Vandad. Kertomusten perusteella Samuelista alkaa rakentua kuva, joka ei kuitenkaan ole ehjä vaan kokoelma osittain yhteensopimattomia palapelin palasia. Kuka Samuel oikeastaan oli? Ja miksi kirjailija on niin kiinnostunut hänestä?

Khemiri siis kertoo Samuelin tarinaa useasta eri näkökulmasta. Tässähän ei ole mitään uutta. Khemiri kuitenkin rakentaa moniäänisen tarinansa erittäin taitavasti ja pitää myös lukijan varpaillaan:varsinkin kirjan alussa jouduin hiukan keskittymään, jotta pysyisin perillä siitä, kuka kulloinkin on äänessä. Lisäksi näkökulmatekniikka ei jää tässä kirjassa vain kerronnalliseksi keinoksi vaan on olennainen osa sen keskeisimpiä teemoja: muistamista, identiteettiä ja sitä kuinka me kaikki koemme maailman omasta näkökulmastamme.

Kertoessaan Samuelista ihmiset kertovat vähintään yhtä paljon itsestään ja omista näkemyksistään. Jokainen kertoo Samuelista eri tavalla, koska jokainen on kokenut Samuelin eri tavalla. Kyse ei ole van siitä, miten eri tavalla ihmiset muistavat, vaan myös siitä että ihmiset ovat jo tapahtumahetkellä kokeneet asiat eri tavalla. On myös voinut olla erilaisia Samueleja, koska ihminen voi käyttäytyä eri tavalla eri ihmisten seurassa.

Kuinka määrittelemme identiteetin? Onko se jotain pysyvää vai alituisesti liikkeessä? Yhden näkemyksen mukaan Samuel esitti koko ajan jotakin, harkitsi tekonsa ja sanansa etukäteen, heijasti itseensä kulloisenkin seuralaisen persoonallisuutta. Missä määrin me kaikki toimimme näin – ovatko toiset ihmiset "aidompia" persoonia kuin toiset? Entä voiko ihminen nähdä itsensä toisen ihmisen silmin? Kuinka minäkuvamme eroaa siitä, miten muut ihmiset meidät näkevät?

Lukija ei pääse muodostamaan kokonaista kuvaa Samuelista, mutta sama pätee myös muihin kirjan henkilöihin. Mitä enemmän ihmisistä kirjassa kerrotaan, sitä häilyvämpiä heidän ääriviivansa ovat. Lukijan kuva esimerkiksi Vandadista ja Laidesta muodostuu siitä, mitä he kertovat itsestään ja toisistaan. Kuinka paljon voi luottaa siihen, mitä nämä kaksi toisiaan selvästi inhoavaa ihmistä toisistaan kertovat? Luotammeko enemmän heidän omakuviinsa vai siihen, miten he toisiaan kuvaavat?

Muiden teemojensa ohella Kaikki se mitä en muista kertoo myös maahanmuuttajataustaisista nuorista tämän päivän Ruotsissa. Kirjan henkilöt ovat maahanmuuttajia, maahanmuuttajien lapsia tai ainakin elävät kulttuurissa, jossa erilaiset kulttuurit ja niiden edustajat sekoittuvat. Monikuttuurisuus ei niinkään ole kirjan teema vaan yksinkertaisesti se maailma, jossa elämme.

Khemiri kuvaa taitavasti sirpalemaista ja mosaiikkimaista elämäämme. Ihmisiä jotka etsivät kokemuksia – kokemuksia jotka sitten vääristyvät muistoissamme tai unohtuvat kokonaan. Entä mitä itse tulen muistamaan Khemirin kirjasta? Aavistelen, että mieleeni jäävät viipymään haalistuneen melankolinen tunnelma ja ennen kaikkea kirjan herättämät ajatukset muistoista ja totuuden suhteellisuudesta.

Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Katja, Omppu, Jonna, tuijata, Kirjokansi, Arja ja Nanna.

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista (Allt jag inte minns, 2015)
Suom. Tarja Lipponen
Kansi: Maria Mitrunen
Johnny Kniga, 2016