Markku Pääskynen: Sielut

"Kun järki loppuu, loitsut heräävät ja taikuus ryhtyy toimeen. Hetkittäin päivän mittaan sekä Aino että Kristian olivat kuvitelleet että syy Maijan katoamiseen olisikin heissä itsessään, menneisyyden synneissä ja pahoissa teoissa. Vanhoja uskomuksia on vaikea sivuuttaa koska ne istuvat syvällä, syvällä perimässä, ajatuksissa ja puheenparsissa. Ja pitkin päivää Aino ja Kristian olivat löytäneet enteitä ja merkkejä."

Kaunis toukokuun päivä muuttuu synkäksi, kun Aino ja Kristian saavat puhelun tyttärensä opettajalta: Maija ei ole tullut kouluun. Alkavat etsinnät, joiden aikana selviää, että tyttö on nähty aamulla juoksemassa metsään. Sen jälkeen hänestä ei ole havaintoja. Kristian kiertelee kyselemässä, Aino päivystää kotona puhelimen ääressä. Naapuruston pojat Taito ja Ilari puuhailevat omia alkukesän puuhiaan, mutta Maijan katoaminen liikkuu heidänkin ajatustensa taustalla. Samaan aikaan kaupunkia kohti ajaa pankkiryöstäjä mukanaan kolme panttivankia.

Markku Pääskysen Sielut on niitä ongelmallisia kirjoja, joiden tietää olevan hyviä, mutta joista ei itse saa oikein mitään irti. Sielut on taidolla kirjoitettu kirja koskettavasta aiheesta, mutta se ei ollut ollenkaan minun kirjani. Yksi suuri ongelma oli Pääskysen kieli, joka on hyvin hiottua ja kaunista – omaan makuuni aivan liian täydellistä. Pääskysen pitkät virkkeet polveilevat ja virtaavat, ja minusta tuntui, että lukemisen tunnetaso katosi kielen kiemuroihin.

Ainon ja varsinkin Kristianin huoli ja pelko jäivät etäisiksi: Kristianin ajatukset ja teot eivät tuntuneet olevan oikeassa suhteessa tyttären katoamiseen. Koko kirjan tunnelma on niin rauhallinen ja viipyilevä, että on vaikea tavoittaa ahdistusta tai suurimpia pelkoja silloinkaan, kun niitä suoraan kuvataan. Olen myös samaa mieltä Arjan kanssa sekä lapsihahmojen epäaitoudesta että panttivankidraaman irrallisuudesta. Ajoittain Pääskynen tavoittaa Taiton ja Ilarin dialogissa lapsenomaisen poukkoilevuuden ja lörpöttelyn, mutta suurimmaksi osaksi lapset tuntuvat sekä liian nuorilta että liian vanhoilta ikäisiksiin.

Pääskysen kirjan pääosassa eivät ehkä niinkään ole ihmiset vaan kieli ja ajatukset. Kun kieli ei vedonnut minuun, yritin tarttua tarinaan ja henkilöihin, jotka jäivät kuitenkin haaleiksi. Jos Pääskysen kielenkäyttö viehättää, kirjaan tarinaankin varmasti kasvaa voimakkaampi side.

Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Kaisa Reetta T, Anu, Henna ja Maria.

Markku Pääskynen: Sielut
Tammi, 2015