lauantai 9. tammikuuta 2016

John Williams: Stoner


"Rakkaus kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan, rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella mitä  löytyi – tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi."

Tunnustan: John Williamsin Stoner on minulle täydellinen kirja. En sano, että se on täydellistä kirjallisuutta, mutta se on juuri sellaista kirjallisuutta, jota minä (ehkä kaikkein eniten) rakastan. Kirja, joka on niin vähäeleinen ja rauhallinen, että sitä lukiessa on kuljettava varpaisillaan. Ja kirjan kansien sulkeuduttua tuntuu, että sielussa värisee joku sellainen kohta, jota harva osaa koskettaa. Tuntuu samaan aikaan turvalliselta ja haikealta.

Stoner kertoo yhden miehen elämäntarinan. Yhden melko tavallisen elämän. William Stoner aloittaa elämänsä vaatimattomissa ja karuissakin oloissa maatilan poikana. Hän opiskelee yliopistossa maataloustiedettä tuntematta sen suurempaa innostusta opintoja kohtaan. Innostus – voisi sanoa intohimo – herää yllättäen, kun Stoner osallistuu pakolliselle englanninkielisen kirjallisuuden kurssille. Elämän suunta muuttuu. Stonerista tulee yliopiston tutkija ja opettaja – ei erityisen menestyksekäs, ei erityisen arvostettu, mutta kieltä ja kirjallisuutta syvästi rakastava mies.

Williams kertoo Stonerin tarinan yksinkertaisen kauniilla kielellä, rauhallisesti ja kuin vierestä katsoen. Tyynen pinnan alla piilee kuitenkin suuria tunteita, ja aina välillä ne nousevat esiin pakahduttavina. Kirjan yleistunnelma on melankolinen, mutta siinä on myös viiltävää terävyyttä, lempeää hymyilyä ja kirkasta kauneutta. 

Kirja tuntuu kysyvän lukijalta, elikö Stoner onnellista vai onnetonta elämää. Samalla se saa miettimään, mitä onni, menestys, epäonnistuminen tai arvokas elämä merkitsevät. Stonerin voi halutessaan nähdä niin tahdottomana ajelehtijana, surullisen hahmon ritarina tai oman elämänsä sankarina. Hänen elämäänsä mahtuu niin surua kuin iloakin, menetyksiä ja onnen hetkiä. Riippuu lukijasta, näkeekö hän kokonaisuudessa onnellisen vai onnettoman miehen tarinan.

Stonerista ovat kirjoittaneet myös ainakin Arja, Kaisa Reetta, Katja, Tiina, Elina, Minna ja Katja.

John Williams: Stoner (Stoner, 1965)
Suom. Ilkka Rekiaro
Esipuhe: John McGahern
Bazar, 2015

14 kommenttia:

  1. Kirjoitit: "En sano, että se on täydellistä kirjallisuutta, mutta se on juuri sellaista kirjallisuutta, jota minä (ehkä kaikkein eniten) rakastan." - Minä taas en ehkä rakasta eniten Stonerin tyyppistä kirjallisuutta, mutta juuri Stoneria kuitenkin rakastan aika lailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, Stoner ansaitsee rakkautta, se ainakin on varma! :)

      Poista
  2. Kirjoitit tästä hienosti, tavalla joka toi sinun lukukokemuksesi lähelle. <3 Minä rakastin Stoneria, se on hiljainen, melankolinen ja silti omanlaistaan valoa sisältävä romaani - minulle se on onneton ja kuitenkin onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. <3 Minäkin rakastin tätä kirjaa, ja vaikka Stonerissa on paljon surua ja melankoliaa, päällimmäiseksi minulle jäi kuitenkin onni.

      Poista
  3. Kirjoitat kuin olisin voinut itse kirjoittaa. Ihanaa, että rakastuit! Minulle Stoner on viime vuoteni paras käännöskirja ja puhdasta rakkautta. <3

    VastaaPoista
  4. Stoner <3 Se on vähäeleisyydessään hätkähdyttävän moni-ilmeinen kirja, juuri niin kuin sanoit, riippuu lukijasta. Ja itsekin koin monia ristiriitaisia tunteita kirjaa lukiessa. Välillä päähenkilön saamattomuus ja alistuminen ärsyttivät suunnattomasti, välillä taas, enimmäkseen, ihailin häntä suunnattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, Stonerin yksi hieno piirre on juuri tuo, että kirja ja päähenkilö herättävät niin monia tunteita ja ajatuksia. Minuakin Stoner henkilönä välillä turhautti ja vähän ahdistikin, mutta sitten oli niin paljon muutakin.

      Poista
  5. Tämä on viime vuoden ehdottomia huippuja, todella. Hieno romaani kerta kaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kyllä. On niin hienoa, että tämä kirja on saanut kokea uuden tulemisen.

      Poista
  6. Minullekin tämä oli viime vuoden parhaimpia kirjoja. (Paras!) Ja tunnistan tuon, mitä kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kyllä Stoner minullakin nousee huipulle, ehkä jopa sille kaikkein korkeimmalle.

      Poista
  7. Stoner jätti jäljen sieluun. Kirjoitat juuri niin kauniisti kuin tästä kirjasta pitääkin. Stonet on elämä kuten se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Stoner on juuri tuota, elämän kuva.

      Poista