Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

""Minä suojelen sinua tältä kaikelta", ajattelin raitiovaunujen kolistessa vastaan, sekavan näköisen miehen rikkoessa tyhjän viinapullon roskalaatikon kylkeen, pienen pojan jäädessä ystävistä jälkeen. Minä kannan sinua sylissäni niin kauan, että kasvat lujaksi ja tarpeeksi vahvaksi kohtaamaan tämän kaiken, astumaan maailmaan ja muuttamaan sen."

Helsingissä, jonkin ajan kuluttua, nuori mies kiipeää Lasipalatsin katolle ja alkaa ampua ihmisiä. Vielä muutama hetki sitten Aslak oli kettuja rakastava pikkupoika, mutta nyt hänestä on tullut joukkosurmaaja. Laura, Aslakin äiti, on yliopistolla pitämässä luentoa ilmastonmuutoksesta – Aava-sisko on juuri lopettanut raskaan työpäivän Somaliassa. Kun he kuulevat uutiset Aslakista, kumpikaan ei oikeastaan ylläty. Jotakin tällaista he ovat pelänneet jo pitkään.

Luin tämän Elina Hirvosen kirjan jo muutama viikko sitten, mutta minun on ollut kummallisen vaikea kirjoittaa siitä. Kenties sen takia, etten ole aivan varma, mitä oikeastaan ajattelen kirjasta. Kun aika loppuu on kiistatta hyvä kirja, se on ajatuksia herättävä, täynnä kaunista kieltä ja kipeitä tunteita. Luin kirjan nopeasti, ja vaikutuin lukemastani. Ja kuitenkin, jotakin jäi puuttumaan. Olisin odottanut, että tällainen kirja voisi puristaa minut tunteista tyhjäksi, mutta kirja jäikin yllättävän etäiseksi.

Ehkä yksi ongelma, johon lukijana törmäsin, oli se että Hirvonen kirjoittaa niin kauniisti ja hallitusti jostakin kauheudessaan käsityskyvyn ylittävästä. En missään nimessä kaivannut aiheella mässäilyä tai tahallista järkyttämistä, mutta kirja tuntui minusta aiheeseensa nähden rauhalliselta ja siistiltä. Ehkä se johtui Hirvosen kielestä, joka on kirkasta ja hiottua – ehkä kirjan rytmistä, joka on pohdiskeleva ja verkkainen. Aika ja ihmiset eivät nyrjähdä sijoiltaan edes pimeimmillä hetkillä.

Kirja ei toki tarjoa mitään yksiselitteisiä vastauksia tai valmiita ratkaisuja sille, miksi pienestä pojasta kasvaa tappaja, mutta jonkinlaisia suuntaviivoja Hirvonen yrittää löytää. Mutta voiko mikään asia tai asioiden summa koskaan riittää selittämään tällaisia tekoja? Selittämään Aslakia. Äiti ja sisar yrittävät kumpikin löytää syitä, ennen kaikkea omista teoistaan: olinko läsnä, rakastinko tarpeeksi, mitä olisin voinut tehdä toisin? Syyllisyys kulkee luultavasti mukana koko elämän, mutta syitä tuskin löytyy.

Kun aika loppuu on ennen kaikkea kirja läheisten, äidin ja tyttären tunteista: surusta, itsesyytöksistä, rakkaudesta. Niitä Hirvonen kuvaa hienosti ja koskettavasti. Yritys päästä Aslakin pään sisälle ei toimi yhtä hyvin, ja Aslak nettikeskusteluineen jääkin aika ennalta-arvattavaksi hahmoksi. Läheisten näkökulmat olisivat ehkä riittäneet – Aslak olisi voinut jäädä enemmän hämärään.

Pidin Hirvosen kirjasta enemmän kuin tästä kirjoituksesta ehkä voisi päätellä. Kun aika loppuu on painava ja merkityksellinen kirja, joka tasapainottelee toivon ja epätoivon välillä. Lohduttomuuden keskellä on tärkeää säilyttää usko elämään.

Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Sara, Elina, Katja, Omppu, Katri, Minna, tuijata, Amma, Arja ja Mari A.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
Kansi: Ville Tietäväinen
WSOY, 2015