lauantai 5. huhtikuuta 2014

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti


"Myöhemmin, paljon myöhemmin, kun kuu on jo noussut ja päivä kokenut näyttävän kuoleman täynnä verenpunaa ja verenoranssia, sinistä ja magentaa – auringonlasku on henkeäsalpaava näky, jota kukaan heistä ei näe – he saapuvat taas pöydän ääreen syömään illallista (riisiä, munakoisokeittoa; vain Taiwo puuttuu, on lepäämässä) ja harhailevat sitten taas huoneisiinsa kipuineen, hatarien toiveiden harhaillessa hiljaa heidän perässään, sulkeutuvien ovien alta."

Taiye Selasi kertoo esikoisromaanissaan sinänsä varsin perinteisen perhetarinan. Kirjassa on monimutkaisia kiintymyksen, kateuden ja surun siteitä, sisarussuhteita, vanhempien ero ja vaiettuja salaisuuksia. Lapset toistavat vanhempiensa virheitä tai yrittävät päättäväisesti olla toistamatta niitä. Vanhemmat yrittävät korjata tekojaan tai tekemättä jättämisiään. Ja sitten tapahtuu jotakin, mikä pakottaa perheenjäsenet kohtaamaan toisensa ja menneisyytensä.

Ghana ikuisesti on paitsi perhetarina, myös maahanmuuttajatarina. Kirjan lievetekstissä sanotaan että se "uudistaa käsitystämme afrikkalaisesta romaanista". Ehkä sitaatti on irrotettu asiayhteydestä, mutta kyllä tämä kirja minusta on enemmän maahanmuuttajaromaani kuin afrikkalainen romaani. Niin Selasi kuin kirjan henkilötkin ovat afrikkalaistaustaisia, ja osa kirjan tapahtumista sijoittuu Afrikkaan, mutta riittääkö se määrittelemään kirjan afrikkalaiseksi? Afrikkalaisuus on kirjassa läsnä, mutta taustavoimana, juurina, vierauden tunteena. Vieraus, kodittomuus ja identiteetin etsintä ovatkin kirjan tärkeitä teemoja, ja juuri nämä teemat tekevät kirjasta vahvasti maahanmuuttajaromaanin.

Selasin kirjassa on paljon tuttua ja perinteistä, mutta se on myös omaääninen ja erityinen. Erityisen siitä tekee varsinkin kieli, joka on runollista, voimakasta, aaltoilevaa ja rytmikästä. Marianna Kurton suomennos kulkee luontevasti ja kauniisti ja niin hienosti, että tekee mieli lukea Selasia myös alkukielellä. Kun käännös on näin upeaa kieltä, täytyy myös Selasin tekstin olla nautinnollista.

Ghana ikuisesti sopi myös omaan lukumakuuni melkoisen täydellisesti. Ainoastaan hienoista melodramaattisuutta tietyissä juonenkäänteissä vähän vierastin, mutta ei se kokonaisuutta haitannut. Nautin suunnattomasti Selasin tekstin lukemisesta, ihastuin rikkinäisiin ja kauniisiin henkilöhahmoihin, uppouduin tarinaan. Selasin kirja on älykäs ja tunteisiin vetoava ja herkullista luettavaa. Lukemisen iloa kaiken kaikkiaan.

Selasi toi myös mieleeni toisen maahanmuuttajakirjailijan ja suuren suosikkini Jhumpa Lahirin. Vaikka näiden naisten kirjoitustyylit ovat varsin erilaisia – Lahiri on vähäeleisen tyylikäs, Selasi runollisen polveileva – on heidän maailmassaan ja henkilöhahmoissaan jotakin samanlaista keskiluokkaista kipua ja melankoliaa. Ja molemmat osaavat tuoda esiin maailman katoavan kauneuden.

Anna analysoi kirjaa hienosti -samoin Tuijata. Mari A. suosittelee kirjaa muillekin. Katjalle kirja oli lähes täydellinen. Karoliina ajatteli lukiessaan, ettei tarvitse elämäänsä enää ikinä mitään muuta. Mari ja Jenni eivät ihastuneet.

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (Ghana must go, 2013)
Suom. Marianna Kurtto
Kansi: Timo Mänttäri
Otava, 2013

6 kommenttia:

  1. Hauska, että vertasit Selasia Lahiriin. Minullekin tuli paikoin Lahiri mieleen, muun muassa tietenkin juuri teemojen osalta. Lahiri kirjoittaa melkein carolshieldsmäisesti ja Selasi sitten tosiaankin runollisesti, mutta niin upeasti! Vaikka minunkin makuuni tässä oli aavistus liikaa melodraamaa, on kirja yksi parhaimmista tänä vuonna lukemistani. Olin aika lailla myyty tämän luettuani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sinullekin tuli Lahiri mieleen! Kyseessä ei siis ehkä ollut ihan tuulesta temmattu fiilis. Teemat tosiaan yhdistävät, ja sen lisäksi minulle vain tuli tätä lukiessa välillä samanlainen haikean kaunis olo kuin Lahirista.

      Muutenkin olemme selvästi kokeneet tämän kirjan hyvin samalla tavalla. :) Minäkin olin myyty, enkä ihan heti osannut aloittaa uutta kirjaa, kun Ghana viipyili niin voimakkaasti mielessä.

      Poista
  2. Moi Liisa-ihanainen! <3 Olen tulossa blogiisi kommentointikierrokselle (on toistakymmentä postaustasi, joihin minulla on "tärkeää" asiaa :D ), mutta nyt tulin vain ennen nukkumaanmenoa huikkaamaan että sinut on haastettu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara, kävinkin jo kurkkaamassa haasteesi.

      Ja tervetuloa lämpimästi kommentointikierrokselle: kommenttisi ovat aina erityisen ihania. :)

      Poista
  3. Olen niin iloinen, että Ghana ikuisesti pompsahti taas esiin - ja että juuri sinä luit sen. Ja pidit näin paljon! Kirjan arvo ei ole minun mielessäni yhtään haipunut nytkään, kun lukemisesta on jo hetki aikaa. Ei myöskään ensimmäisestä Grantan numerosta lukemani Selasin novellin (hitsi, kun en nyt muista ulkoa, olitko sinä lukenut sen) (jos et, suosittelen hyvin. hyvin lämpimästi).

    Kertakaikkisen upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, tästä kirjasta jäi todella vahva jälkimaku, enkä usko että se minunkaan kohdallani kovin nopeasti haihtuu. Sitä Grantan novellia en ole lukenut, mutta kyllä heti Ghanan luettuani tiesin, että se on haettava käsiin - niin suuresti Selasin tekstiin ihastuin.

      Poista