Johanna Sinisalo: Salattuja voimia

"Kirkkaalla säällä vuoristosolassa voi hyvässä lykyssä nähdä paikan, josta on lähtenyt viikkoja aiemmin. Yläniittyjen kukkarunsaus ja lumisten huippujen jylhyys luovat hurjia kontrasteja. Matkaaja tapaa vihelteleviä murmeleita ja seinämillä kiipeileviä gemssejä. Ilma on humalluttavan raikasta, hiljaisuus käsin kosketeltavaa, ja vuoren rinteellä voi kokea harvinaisen tunteen, että on täysin oman itsensä ja omien voimiensa varassa."

Johanna Sinisalon patikointi-aiheinen Salattuja voimia - Opas valoisille ja pimeille poluille on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Se sisältää Sinisalon omia kokemuksia patikointireissuilta, novelleja jotka tavalla tai toisella liittyvät patikointiin sekä novelleja taustoittavia kommentteja. Kirjan lopussa on vielä Sinisalon kirjoittama laajahko opas aloitteleville patikoijille.

Rakastan kävelemistä, luonnossa kulkemista ja myös näistä asioista lukemista. Salattuja voimia ei kuitenkaan saanut minua aivan rakastumaan, mutta viihdyin ja viehätyin. Ongelmana kirjassa oli kuitenkin epätasaisuus. Pidin kovasti Sinisalon omista patikointimuisteluista, ja oli myös hauska lukea novellien selitysosioita, joissa usein kerrottiin, mikä tosielämän sattumus oli innoittanut novellin tarinan. Sen sijaan itse novellien laatu ja kiinnostavuus vaihteli. Mukana oli varsin mainioita tarinoita, mutta myös vähemmän mielenkiintoisia juttuja mahtui joukkoon. Novellienkin kohdalla huomasin nauttivani eniten niistä, joissa itse patikointi oli keskeisessä roolissa.

Suosikkitarinoitteni joukkoon kuului Sherpa Eva, jossa aloitteleva patikoitisija Laura joutuu vaelluksellaan turvautumaan tuntemattoman apuun. Novellissa ihastuttivat sekä kuvaus ääriolosuhteista ja luonnonvoimista joihin vaeltaessa voi törmätä, myös hyvin sinisalomainen ihmisluonteen heikkouksien ja pimeiden puolien kuvaus. Vielä syvemmälle pimeään sukeltaa mainio Fast Chuck, jossa kilpailuvietti saa erään vaeltajan liian voimakkaasti valtaansa. Myös Danten Jumalaista näytelmää mukaileva Divina Commedia: Inferno oli kiehtova. Sen sijaan kirjan pisin tarina ja niminovelli Salattuja voimia oli valitettavasti minusta yksi heikoimmista lenkeistä. Illanvietto, jonka aikana jokainen osanottaja paljastaa oman salaisuutensa on aiheena jokseenkin kulunut, eikä Sinisalo onnistu tuomaan asetelmaan mitään erityisen oivaltavaa. Patikointikaan ei näyttele tarinassa kuin sivuosaa.

Mutta Sinisalon omat vaelluskokemukset sen sijaan ovat täynnä henkeä ja innostusta. Pidin niiden lukemisesta siksikin, että näissä tositarinoissa oli yleensä hyvin lämmin tunnelma, mukavia "henkilöhahmoja" ja onnellinen loppu. Sinisalon fiktiossa tunnelma on jokseenkin synkkä eikä hänen henkilöhahmoihinsa useimmiten haluaisi tehdä läheisempää tuttavuutta. Siksipä olikin mukavaa lukea Sinisalolta myös tarinoita niiltä valoisilta poluilta.

Suosittelen kirjaa heille, joiden sydäntä lähellä patikointi on. Jos aihepiiri ei kiinnosta lainkaan, kirjan anti voi jäädä laihaksi. Itse luin innoissani myös lopussa olevan tietopaketin, ja tunsin kävelykuumeen kutittelevan jalkapohjiani.

Kirjan ovat lukeneet myös Jenni, Suketus ja Valkoinen kirahvi.

Johanna Sinisalo: Salattuja voimia. Opas valoisille ja pimeille poluille.
Teos, 2012