maanantai 2. joulukuuta 2013

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe


"Yksi muistikuva pysyi terävänä hänen mielessään. Valkoiset vaatteet hohtivat, sierettynyt käsi ojentui nauhan yli ottamaan sormusta, ja rauhantuomari lausui: "Julistan teidät nyt mieheksi ja vaimoksi". Avioliittoon siunattuina Eric ja Willy seisoivat verkon vastakkaisilla puolilla."

Avioliitto ja tennis. Mies ja nainen kilpailemassa niin pelissä kuin rakkaudessakin. Tällaisista aineksista voisi kehittää nokkelan ihmissuhdekomedian. Tai sitten voi tehdä kuten Lionel Shriver ja sepittää kirpeän ja paljaaksi riisuvan kuvauksen parisuhteen ja rakkauden mahdottomuudesta. 

Willy ja Eric ovat kaksi parikymppistä tennispelaajaa, jotka ihastuvat ja rakstuvat toisissaan muun muassa siihen, että kumpikin on tennispelaaja. Kuinka hienoa onkaan saada kunppani, joka ymmärtää omaa elämäntapaa ja kunnianhimoa! Vai onko sittenkään? Kun Willyn ura kääntyy laskuun Ericin kiivetessä yhä korkeammalle rankingissä, unelmaliitosta tulee pian taistelukenttä.

Olin kuullut Kaksoisvirheestä varsin paljon kriittisiä kommentteja – jopa teilauksia – joten en ollut asettanut odotuksiani kirjan suhteen hirveän korkealle, vaikka Shriveristä olen erittäin paljon pitänytkin. Ja täytyy sanoa, että minustakin Kaksoisvirheessä oli kirjana aika paljon ongelmia, vaikkei se minusta huono ollut.

Kaksoisvirheen yksi ongelma oli ehkä se, ettei Shriver antanut minulle tarpeeksi syitä tsempata pääparia. Willyn ja Ericin suhde tuntuu alusta asti kilpailuhenkiseltä ja tuhoontuomitulta, ja välillä oli vaikea ymmärtää, miksi he yleensäkään olivat yhdessä. Jos Shriver olisi kuvannut enemmän parin onnenhetkiä ja vakuuttanut minut siitä, että ainakin jossain vaiheessa Willy ja Eric olivat kuin yhden pallon kaksi täydellisesti yhteen sopivaa puoliskoa, heidän aviollista kamppailuaan olisi ollut mielenkiintoisempi seurata. Olisin kaivannut suurempaa jännitettä, myötä- ja vastamäkeä. Nyt kaksoisvirhe oli lähinnä pelkkää vastamäkeä.

Willyn hahmossa on vähän samaa ongelmaa. Shriver on mestari luomaan kirjoihinsa vaikeita, jopa epämiellyttäviä antisankarittaria, mutta monessa muussa kirjassa hän on onnistunut voittamaan minut näiden vaikeiden naistensa puolelle. Wllystä sen sijaan oli aika vaikea löytää pehmentäviä piirteitä, vaan hän oli jokseenkin tuskastuttava päähenkilö kaikessa itsekeskeisyydessään ja kilpailuhenkisyydessään. Mielenkiintoinen kyllä, mutta aika yksipuolinen.

Pidin kyllä Kaksoisvirheestä paljonkin, vaikka siinä oli minusta heikkouksia, ja vaikka se oli minulle Shriverin kirjoista ehdottomasti laimein lukukokemus. Pidän kuitenkin sen verran paljon Shriverin tavasta kuvata maailmaa ja ihmisluontoa, että tällaisen vähän huonommankin esityksen parissa viihdyin erinomaisesti. Yksi kirjan vahvuuksista oli esimerkiksi se, että tapahtumat kuvattiin aina Willyn kautta, mikä teki Ericistä henkilöhahmona kiehtovasti tulkinnanvaraisen.

Kaksoisvirheestä ovat kirjoittaneet myös Miia, Leena, Tuulia, Anni, Katri, Sanna ja Karoliina.

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Double Fault, 1997)
Suom. Hanna Sola
Kansi: Jussi Jääskeläinen
Avain, 2007 

14 kommenttia:

  1. Jos kirjoittaisin tästä kirjasta, kirjoittaisin aivan samoin. Shriverin taidokkaan tarkka ja julma teksti on aina nautinnollista luettavaa (kierolla tavalla, kenties?), mutta tämä on minullekin laimein Shriver-kokemus. Kirjoituksesi nosti huolen: milloinkohan Shriverin uusin suomennetaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, toivottavasti Shriveriä tosiaan suomennetaan lisää. Jonnekin pois -kirjan jälkeen on tainnut tulla jo kaksikin uutta romaania, ja sitten on tietysti niitä vanhempiakin kirjoja.

      Luin juuri yhden arvion uusimmasta kirjasta, ja se kuulosti taas kieroutuneen ja kummallisen kiehtovalta.

      Poista
  2. Minäkin olen aika tavalla samaa mieltä kuin sinä ja Jenni. :) Ainakin näin jälkeenpäin - en nyt muista tarkkaan, mitä aikanaan tuoreeltaan bloggasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, taisit olla tosiaan aika samoilla linjoilla, mutta ehkä korostit enemmän niitä hyviä puolia. Minä enemmän kritisoin (vaikka siis kirjasta pidinkin), mutta ehkä Shriver kestää pienen kritiikin. :)

      Huomasin myös, että olit moittinut kirjan käännöstä, ja minäkin kiinnitin huomiota siihen, että ilmaukset olivat välillä jotenkin tosi kömpelöä suomea.

      Poista
  3. Ai niin, välillä tuntuu, että unohdan jonkun kirjailijan olemassa olon, vähän niin kuin Shriverin, vaikka pidin hurjasti Poikani Kevinistä. Muuta en olekaan saanut luettua... On ollut sellaista "aina vaan uutta kirjailijaa koukkuun" meininkiä, että monet hyvät, kertaalleen koetut kirjailijat ovat jääneet taustalle. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, noinhan se menee. :)

      Minä en uskaltanut aikoinaan Kevinin jälkeen varmaan pariin vuoteen lukea muita Shriverin kirjoja, koska Kevin oli niin hurja kokemus. Sulattelutauon jälkeen olen kyllä sitten pitänyt muistakin enemmän tai vähemmän, vaikka Kevin on edelleen kokemuksena omassa luokassaan.

      Poista
  4. Hyvä teksti ja hyviä oivalluksia tästä. Poikani Kevin on minusta ihan huippu, mutta tämä kyllä hävisi sille kevyesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, minustakin Kevin on mahtava, mutta pidin todella paljon myös Syntymäpäivän jälkeen -kirjasta. Se on minusta myös avioliittokuvauksena paljon parempi kuin tämän Kaksoisvirhe - ehkä siksi että siinä on paljon enemmän muitakin tasoja.

      Poista
    2. Poikani Kevin aiheutti minulle niin huonon olon, että lahjoitin sen heti luettuani pois. Sen sijaan Syntymäpäivän jälkeen on tulossa minulle lukuun eli ostin sen vähän aikaa sitten.

      Poista
    3. Syntymäpäivän jälkeen oli minusta todella hyvä. Ei niin raadollinen kuin jotkut muut Shriverin kirjat mutta ei kevytkään missään tapauksessa.

      Poista
  5. Shriver on minulle 'lukematon' kirjailija. Kiinnostaisi kyllä kovasti tutustua hänen teoksiinsa. ehkäpä Poikani Kevinistä olisi hyvä aloittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minä aloitin Kevinistä ja se olikin sitten niin hurja kokemus, etten pariin vuoteen uskaltanut lukea muuta Shriveriltä, koska pelkäsin pettyväni. Eli tavallaan se on hyvä kirja aloittaa, tavallaan ei. Jonnekin pois voisi myös olla hyvä aloituskirja.

      Poista
  6. Minulle tämä on yksi elämäni kirjosta! Kun haastettelussa kysyttiin viittä elämäni kirjaa, mainitsin Kasoisvirheen. Ensin minä luin tämän ja sittenR. Me käymme tästä keskutelua vielä pitkään. Hankin tämän myös joululahjaksi tennistä pelaavalle serkulleni...joka on yhtä kilpailuviettinen kuin minä;) Myönnän olevani Willy, mutta R. ei myönnä olevansa Eric. Onneksi olemme eri lajin harrastajajia, joten 128. hääpäivä koittaa jouluaattona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minulle Kaksoisvirhe ei ollut niin vaikuttava kuin jotkut muut Shriverin kirjat. Ehkä siksi, etten oikein löytänyt kijasta samaistumispintaa, toisin kuin esimerkiksi Kevinistä ja Syntymäpäivästä.

      Poista