sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kirjabloggaajien joulukalenteri: luukku 2

Kirjabloggaajien kiertävä joulukalenteri tarjoilee jouluisia ja kirjallisia tunnelmia joka päivä jouluaattoon asti. Kalenterin aloitti eilen jaana Täällä toisen tähden alla -blogissa, ja nyt avataan ensimmäisen adventin luukku täällä minun tontillani.


Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä odottaminen on puoli iloa, ja tämä pätee tietysti myös jouluun. Kynttilöiden polttaminen ja glögin maistelu täytyy aloittaa jo marraskuussa - joulukorttien ja -lahjojen valmistelu virittää juhlatunnelmaan. Mutta innokkaassa odottamisessa on tietysti se riski, että se saattaa päättyä myös pettymykseen, jos asiat eivät sujukaan suunnitelmien mukaan. Varsinkin lapsena voi olla hirveän tärkeää, että joulu sujuu perinteiden mukaisesti, ja että paketeista paljastuvat juuri ne kaivatut lahjat: pienetkin pettymykset voivat kasvaa suuriksi.

En tietenkään toivo joulupettymyksiä itselleni tai kenellekään muulle, mutta silti pienissä jouluisissa pettymyksissä on jotain mielenkiintoista, koska niissä tuntuu ilmentyvän jotakin olennaista haaveista ja odotuksista. Ja yksi suosikeistani kirjallisten joulujen joukossa kuvaakin pieleen mennyttä jouluaattoa: kyseessä on Kjell Westön hieno Leijat Helsingin yllä ja Bexarin perheen "ensimmäinen kauhujoulu".

13-vuotias Riku Bexar rakastaa joulua: hän odottaa joulukoristeiden esiinottamista, piparkakkujen paistamista ja ennen kaikkea jouluaattoa. Mutta tämä aatto on erilainen. Perheen vanhin poika Dani ei ole tullut kotiin jouluksi, joten tunnelma on valmiiksi latautunut. Lisäksi Riku on syönyt salaa kaikki piparkakut jo ennen aattoa, mitä muu perhe on paheksunut. Sitten paikalle saapuu humalainen joulupukki, joka lahjojen jaon lomassa käpälöi Rikun Marina-siskoa. Lahjoja avatessa Rikun mieli on siis jo varsin musta. Ensimmäisestä paketista löytyy tylsä flanellipaita. Toinen paketti on Henrik-isältä ja siitä paljastuu odotetun HIFK-pusakan sijaan Jokerien rotsi. Synkkänä Riku jatkaa pakettien avaamista: kolmas lahja on kolholla vetuketjulla varustettu villapusero.

"Kauheinta kaikessa oli se, että minun itsehillintäni murtui, että joulu kadotti yhtäkkiä loistonsa, ympärilläni ja sisälläni tuli pimeää ja minä annoin pettymykselle periksi; sanoin "voi vitsi mikä joulu!" ja purskahdin itkuun. [...]
Näin Soffin katsovan Henrikiä levottomana ja surullisena ja kuulin hänen esittävän saman kysymyksen kuin Henrik hetki sitten. Mutta mumma ei esittänyt kysymystä minulle, vaan omalle pojalleen: "Tuata, eikös se olekhan miäleen? Minoon...minoon itte sen kutonu."
Ja sitten mummakin purskahti itkuun. [...]
Minä ryntäsin ylös huoneeseeni ja istuin siellä pitkään joulutähden lämpimänpunaisessa hohteessa. Ja istuessani ymmärsin tietysti kaiken. Näin Henrikin seisovan edessäni tummansinisessä talvitakissaan YSL-kaulaliina siististi kaulaan kiedottuna kädessään musta krimihattu jonka hän oli perinyt isältään Elmeriltä, näin hänen juoksevan hengästyneenä tavaratalojen liukuportaita. Ja näin Soffin istuvan ja neulovan laivastonsinistä villapuseroa, näin hänen nojautuvan kumaraselkäisenä eteenpäin lampun valossa nähdäkseen paremmin."

Mutta vaikka jouluaatto päättyy kyyneliin, siitä seuraa kirjassa myös jotakin hyvää - ehkä jotain arvokkaampaa kuin sääntöjen mukaan sujuneesta joulusta olisi syntynyt. Riku pyytää anteeksi muilta perheenjäseniltä, ja tulee samalla keskustelleeksi sekä mumman että isänsä kanssa läheisemmin kuin yleensä. Joulu päättyy kuin päättyykin siis lämpimissä merkeissä. Samalla Riku on oppinut jotakin tärkeää läheisistään ja itsestään.

Tämän postauksen myötä toivotan kaikille ihanaa joulunodotusaikaa. Huomenna kalenterin luukku avataan Sinisen linnan kirjastossa.

16 kommenttia:

  1. Oman poikani kautta voin ymmärtää hyvin tuon Rikun pettymyksen. Jos hän saisi paketistaan Jokeri-pusakan sijaan HIFK-pusakan, olisi tunnelma aivan varmasti pilalla. Sen verran tärkeistä asioista on kysymys :)

    Leijat on vaan niin ihana kirja ja niin on tämä luukkukin.

    VastaaPoista
  2. Minulta on vielä Leijat lukematta, mutta tbr-listalla se vakaasti on.

    Kiitos, Liisa, hienosta luukusta ja mukavaa joulunodotusta sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Kyyneleet tuli silmiin tätä lukiessa. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Kaunis luukku, Liisa! Kiitoksia tästä tunnelmapalasta, Leijat on hieno kirja.

    VastaaPoista
  5. Voi kun olisi ihana lukea Leijat taas.. Ihastuin muuten aikanaan sitä lukiessani tuohon Dani-nimeen niin, että päätin jo silloin pitää sitä ehdolla mahdollisesti joskus saamani pojan nimeksi.

    Ja sainhan minä sitten pojan ja hänelle nimeksi Danin. Halusin sen kuitenkin nimenomaan oikeaksi nimeksi, ei vain lyhennelmäksi Danielista, niin kuin kirjassa muistaakseni oli.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Liisa, upea tarina ja lempikirjailijani. Leijat on siitä erikoinen tapaus, että se on minusta todella hyvä ja vaikuttava myös leffana, yleensä ne eivät yllä kirjojen tasolle eivätkä millään voikaan - kun oma mielikuvitus on ne kuvitellut "toisin", elokuvantekijän näkemys on väistämättä "väärä".

    VastaaPoista
  7. Sattuipa sopivasti, minulla on tuo kirja juuri yöpöydälläni kesken (vasta alussa). :)

    VastaaPoista
  8. Todella hieno ja ajatuksia herättävä joulukalenteripostaus! Kiitos!

    (Olen nähnyt Leijat elokuvana, mutten siitä oikein pitänyt. Luulen ja uskon, että kirja on parempi.)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille kommenteista :) Leijat on muuten minulle siksikin jouluinen kirja, että sain sen aikoinaan nimenomaan joululahjaksi.

    jaana: minun täytyy tunnustaa, että olen kerran itsekin pillahtanut itkuun joululahjapettymyksen takia. Siksi symppaan kovasti tuota Rikun reaktioita.

    Karoliina: voi miten ihana nimitarina :) Minä en ole lukenut Leijoja vuosiin, mutta eilen kun selasin joulukohtausta, alkoi tehdä mieli palata tuon itselleni hyvin tärkeän kirjan pariin.

    Arja: minä en ole uskaltanut katsoa tuota elokuvaa, koska pelkään että se ei vastaisi mielikuviani.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Liisa! Tämä luukku kannatti tulla avaamaan illallakin... :-)

    VastaaPoista
  11. Voi, Liisa, miten ihanasti kirjoitit. Luin kirjoituksesi jo eilen, mutta vasta nyt ehdin kommentoida. Rakastan itsekin joulunalusaikaa ja jouluvalmisteluja melkein enemmän kuin itse joulua. Ja Bexarin perheen joulusta luettuani tuntuu, että minun on oikeasti luettava Leijat Helsingin yllä.

    VastaaPoista
  12. Olipa ihana luukku! Leijat on upea, upea kirja :).

    VastaaPoista
  13. Kiitos vielä! Ja Katja, kyllä sinun täytyy ehdottomasti lukeaLeijat :)

    VastaaPoista