lauantai 18. helmikuuta 2012

Rakas silkkiturkki

"Silkkiturkki, ruususuu,
pieni kissa Krumeluu,
pienen pieni kissa
istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:
Missä on se suuri puu,
jossa niin kuin omenoita
kasvaa hiiren penikoita.
Puuta vain kun ravistaa
sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla
söisi pienen sienen alla
kissa Krumeluu,
pieni ruususuu."

Kirsi Kunnas

Meidän rakas silkkirturkkimme, tupsukorva, ruusukuono, kissa-kehrääväinen, Merla kuoli tällä viikolla. Surussa lohduttaa se että Merla sai elää pitkän ja toivottavasti hyvän elämän ja loppu sujui ilman suurta kärsimystä.


Merlan mielestä ikkunaverhon piti ehdottomasti olla kopassa. Kun siirsin verhon lattialla, Merla kävi kovalla tohinalla siirtämässä verhon takaisin koppaan.


Merla oli huomionkipeä ja omahyväinen kissa, joka teki mitä mieli teki. Se oli sylikissa joka rakasti silityksiä ja rapsutuksia. Sillä oli paljon asiaa ja se tunki pienen kuononsa aina joka paikkaan. Koti tuntuu tyhjemmältä ilman sen tassuttelua ja naukumista. 

9 kommenttia:

  1. Lemmikin kuolema voi olla tosi kova paikka. Me jouduimme luopumaan omasta Sisu-kissastamme kesällä vaikean sairauden vuoksi. Vieläkin katselen Sisun lempipaikkoja ja tunnen, että joku puuttuu.

    Rakasta lemmikkiä kaipaava voi vain ajatella toisen sinne Kissa Krumeluun haavepuun alle.

    Lohtua saa onneksi hyvistä muistoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on raskasta, vaikka tietysti lemmikin kanssa on yleensä pakko varautua myös sen kuolemaan. Muistot onneksi kuitenkin säilyvät.

      Osanottoni myös Sisu-kissasta. Nuo päätökset ovat vaikeita, mutta lemmikin parasta täytyy ajatella.

      Poista
  2. Voi. :( Lämmin osanottoni ihanan perheenjäsenen poismenon johdosta, Liisa.

    VastaaPoista
  3. Voi itku. Osanottoa täältäkin...

    VastaaPoista
  4. Kiitos teille Katja ja Booksy. Myötätunto lämmittää mieltä.

    VastaaPoista
  5. Olen pahoillani. :/ Vaikka kuulostaa siltä, että teillä oli hyvä yhdessä, ja että loppukin sujui niin hyvin kuin se nyt voi sujua. Ikävöimään jäävien osa on raskain. Jaksamista toivottelen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina. Kaikkein suurin suru alkaa hellittää, ja lohtua tuo myös toinen kissa, joka onneksi näyttäisi olevan vielä hyvissä voimissa.

      Poista
  6. Nyt vasta huomasin tämän uutisen kirjajuttujen joukosta. Voi toista. <3 Minäkin toivottelen jaksamista. Toinen kissa tuo onneksi varmasti lohtua, jos ja kun se ei ilmeisesti ole reagoinut liikaa kaverin poismenoon. Voi tuota verhotemppua, surullisesta uutisesta huolimatta alkaa naurattaa, kun vain ajattelenkin, että verho voi olla kissalle noin tärkeä. :) Omaperäistä ja -päistä väkeä ovat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni.

      Ei tämä selvästikään ihan helppoa toiselle kissalle ole ollut, mutta sisukkaasti se sinnittelee. Ja kyllä täälläkin on viime viikkoina jaksettu murheesta huolimatta myös muistella paljon niitä Merlan hupsuja puolia naureskellen.

      Poista