Märta ja Henrik Tikkasella oli suhteensa alusta lähtien yhteinen unelma taiteilijaliitosta, kahden kirjailijan yhteiselämästä. Kirjoittaminen oli heidän suhteensa perusta ja heitä eniten yhdistävä asia.
Kun Märtan esikoisteos on hyväksytty julkaistavaksi, jotkut pariskunnan yhteiset ystävät varoittelevat Märtaa: Henrik ei tule hyväksymään Märtan kirjoittamista - Henrik tulee kokemaan Märtan kilpailijaksi. Märta pelästyy mutta myös ällistyy: Miksi Henrik kokisi hänen kirjoittamisensa uhkana, kun kirjoittaminen on heidän suhteelleen kaikki kaikessa.
Valitettavasti ystävät olivat oikeassa: kahden kirjailijan unelmaliitosta tuli Märtan kirjailijanuran myötä taistelutanner. Vaikka Henrik oli ylpeä Märtasta ja kannusti häntä kirjoittamaan, hän oli myös äärettömän mustasukkainen tämän saamasta huomiosta: kotirauhan vuoksi Tikkasilla ei juuri puhuttu Märtan saamista positiivisista kritiikeista tai huomionosoituksista. Märta ja Henrik kävivät kirjojensa kautta dialogia, mutta keskustelu tuntuu usein jäävän paperille kansien väliin. Kaksi-kirjassa Märta poimii molempien teksteistä esimerkkejä, jotka osoittavat että kirjoissaan heillä oli kyky ja halu yhteisymmärrykseen, mutta jostain syystä he eivät onnistuneet toteuttamaan niitä käytännössä.
Vuosisadan rakkaustarina kertoo Tikkasten liitosta runomitassa, vihaisesti ja hyökkäävästi. Kaksi vuosikymmentä Henrikin kuoleman jälkeen kirjoitettu Kaksi tuo myös esiin avioliiton ongelmakohdat, mutta se on paljon lempeämpi ja kertoo myös paljon siitä rakkaudesta ja kiintymyksestä, mitä liitossa ilmiselvästi oli. Kirjojen muoto ja funktio ovat toki myös aivan erilaisia: ensimmäinen on kaunokirjallinen runokirja joka käyttää oikeaa suhdetta materiaalina, toinen omaelämäkerrallinen muistelmateos. Kirjojen välissä on myös melkein kolmekymmentä vuotta elettyä elämää, mikä luonnollisesti tuo niihin aivan erilaiset sävyt.
Märta Tikkasen kirjoitustyylissä on jotain mikä tempaisee minut mukaansa. Märtan käsittelyssä Henrik, Tikkasten perhe, 1970-luku ja suomenruotsalaiset kulttuuripiirit piirtyivät eteeni elävinä ja kiehtovina. Kirjaa lukiessa harmittelin välillä sitä että olen päästänyt ruotsin kieleni ruostumaan, koska Märtan teksti olisi varmasti ruotsiksi vielä nautinnollisempaa - suomennosta mitenkään väheksymättä. Märta kirjoittaakin Kahdessa useasti suomenruotsalaisuuden ja ruotsin kielen merkityksestä itselleen: ne ovat hänen hengitysilmaansa ja maaperäänsä.
Minua kiehtoi kirjassa myös 70-luvun naisasialiikkeen kuvaus. Välillä sitä unohtaa, kuinka erilaisessa maailmassa tuolloin elettiin: ei ollut kunnallista päivähoitojärjestelmää, naiset vastasivat kotitöistä, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei oltu määritelty rikokseksi ihmisoikeuksia vastaan. Ja Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinto oli aina myönnetty miehelle - tässä ei toki ollut kyse syrjinnästä vaan valinta perustuu aina pelkästään laatuun, vakuuttaa PN-raadin jäsen hämmästyneenä Märtalle. Feminismistä ja naisasiasta tuleekin yksi Tikkasten liiton ikuinen kiistakapula: kuten niin moni mies tänäkin päivänä, Henrik kokee feminismin suorana hyökkäyksenä itseään vastaan.
Märta on kirjoittajana hauska ja pureva. Kaksi rakentuu episodeista ja anekdooteista, jotka ovat milloin tunnelmallisia, milloin ivailevia, milloin surumielisiä. Taittelin kirjan sivuja koirankorville mehukkaiden ja koskettavien kohtien merkiksi - useamman kerran jouduin pyyhkäisemään kyyneleen silmäkulmasta, erityisesti lapsia käsittelevissä kohdissa. Lapset oirehtivat alholistiperheen pahaa oloa monin tavoin, ja sen lukeminen on rankkaa, mutta liikutuin myös niissä kohdissa, joissa lapsien ja vanhempien välistä rakkautta kuvataan kauniisti. Ei ole epäilystäkään siitä, että lapsia rakastettiin tässä perheessä, myös Henrik jonka rakkaus tosin ei ilmennyt ruuanlaittona tai iltasatujen lukemisena.
Märta kertoo että oli jo nuorena toivonut mielenkiintoista elämää, ei onnellista. Mielenkiintoinen hänen elämänsä epäilemättä onkin ollut. Ja oli siinä rakkauttakin:
"Tiesimme kumpikin millaista meillä voisi olla, millaista meillä yhä oli kun unohdimme itsemme ja lakkasimme ajattelemasta, tyydyimme vain olemaan.
Vuosisadan rakkaustarina, täysin vailla ironiaa."
Kahdesta ovat kirjoittaneet myös Karoliina ja jaana.
Korkkaan tällä kirjalla Underbara finladssvenskar vid papper -haasteen.
Märta Tikkanen: Kaksi - Kohtauksia eräästä taiteilija-aviolittosta (Två - Scener ur ett konstnäräktenskap, 2004)
Piirrokset ja aforismit Henrik Tikkanen
Suom. Liisa Ryömä
Tammi, 2004
Tämä odottaa vielä minua. Olen toivottoman pitkään roikuttanut tätä lukulistallani, ja olen tosi iloinen, että tämä nousee blogeissa vähäväliä esiin. Kirjoituksesi sai taas muistamaan, miksi haluan tämän lukea! Mielenkiintoinen elämä - ei onnellinen. Kiitos! :-)
VastaaPoistaToivottavasti luet tämän - olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia tämä sinussa herättää.
PoistaAaaah, tämä on niin mah-ta-va kirja. Kiitos, kun nostit sitä esiin! Katsoin juuri äskettäin dokumentin Märta Tikkasesta ja rakastuin häneen uudelleen. Ja aion lukea häntä mahdollisimman paljon tänä vuonna.
VastaaPoistaMinäkin ihastuin tähän suunnattomasti. Tämä oli kolmas kirjani Märta Tikkaselta ja lisää täytyy saada, koska tyyli ja ajatukset uppoavat täysillä :)
PoistaTämä kiinnostaa minua kovasti ja haluan ehdottomasti lukea tämän jossain vaiheessa. Kiitos tästä, Märta Tikkanen on ihana:)
VastaaPoistaKyllä, ihana Märtta :) Ja hienoa, jos tämä kirja saa lisää blogisavuja, niitä se ansaitsee.
PoistaTämä tosiaan on hieno kirja, josta kirjoitit todella hyvin tuoden esiin sen eri puolia. Samoin kuin sinulla, minullakin kirja täyttyi lukemisen aikana koirankorvista. Paljon painavaa asiaa, mutta myös lämpöä ja rakkautta. Minulla heräsi halu lukea myös jotain Henrikiltä, ennen kaikkea osoitesarjaa.
VastaaPoistaKiitos jaana. Kirja on niin monipuolinen että tuntui, etten pystynyt kuin raapaisemaan pintaa jutussani. Paljon kiinnostavaa jäi mainitsematta esimerkiksi Märtan kirjoittamisesta ja Tikkasten suhteen eri puolista.
PoistaMinäkin haluaisin jossain vaiheessa lukea osoitesarjaa, varsinkin kun Märtan lainausten perusteella Henrikinkin teksti tuntui oikein herkulliselta luettavalta.
Hei Liisa kirjoitit todella kiinnostavasti ja tämänkin haluan lukea! En ole lukenut Märta Tikkasta vielä ollenkaan, mutta hankin hiljattain tuon Vuosisadan rakkaustarinan, josta ajattelin aloittaa.
VastaaPoistaVuosisadan rakkaustarinasta on hyvä aloittaa - se on hieno kirja. Kahdessa kerrottiin aika paljon juuri Vuosisadan rakkaustarinan kirjoittamisesta ja sen saamasta vastaanotosta, joten siinäkin mielessä Vuosisadan rakkaustarina kannattaa lukea ensin.
PoistaTämä teos on yksi minunkin ikisuosikkejani, moneen kertaan luettu. Oma kappaleeni on myöskin koirankorville käännelty, Tikkasen kieli kun on jotenkin niin kaunista ja samaan aikaan osuvaa, tämä asettelee ajatukset juuri sopivasti sanoiksi. Tekstisi luettuani tekisikin mieli välittömästi palata kirjaan ja ottaa se uusintalukuun, mutta valitettavasti se on kirjahyllyssäni toisessa maassa... No, tiedänpähän nyt ainakin mitä luen ensimmäisenä heti kun taas hyllyni ääreen pääsen.
VastaaPoistaVoi, ihanaa kuulla että juttuni sai sinut kaipaamaan suosikkikirjaasi :) Minäkin tiedän jo nyt, että tämän kirjan tulen lukemaan uudelleen: niin paljon tässä oli kaikenlaista kiinnostavaa ja kutkuttavaa, että yhdellä lukukerralla ei varmasti saa kaikkea irti.
PoistaHei Liisa,
VastaaPoistaVierailen ensimmäistä kertaa blogissasi. Ja heti osui silmiini yksi lempikirjoistani! Märta Tikkanen on muuten Tapanilan kirjastossa Suvi Aholan haastateltavana parin viikon kuluttua...
t. Marita
Kiitos kommentista Marita ja mukavaa että löysit blogiini :) Ja kiitos vinkkauksesta: tuo kirjailijavierailu todella kiinnostaisi, täytyy katsoa sopiiko aikatauluihin.
PoistaKun Marta luki itse vuosia sitten televisiossa Vuosisadan rakkaustarinaa, jähmetyin aivan patsaaksi...niin...ja itkin. Hän osaa kirjoittaa niin, että se tuntuu.
VastaaPoistaTämä olisi minuakin kiinnostava kirja. Siis pariskunta itsessään kiinnostaa sekä sitten tuo teema: kilpailu avioliitossa. Luin siitä vähän aikaa sitten järisyttävän teoksen eli Shriverin Kaksoisvirheen. Minä ymmärrän hyvinkin, että kaksi saman alan 'suorittajaa' voivat parisuhtessakin ajautua kilpailutilanteeseen.
Kiinnostava arvio, kiitos!
Kiitos Leena. Tämä on kyllä aivan loistava kirja - suosittelen ehdottomasti lukemaan. Tässä on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista, mutta ennen kaikkea tämä on parisuhde- ja perhekuvaus, ja hurja sellainen.
PoistaKaksoisvirhe tulee minullakin jossain vaiheessa lukuun.
Yhdyn kiittelijöihin ja ihailijoihin: hyvin kirjoitettu hyvästä kirjasta! Ja suosittelen kaikille ihan kaikkea Märta Tikkasen kirjoittamaa. :) Tarkkaa, hienoa ja silti yleispätevän ymmärrettävää. Sain muuten juuri käsiini kauan kaipaamani Henrik Tikkasen Minun saaristoni, ja vaikka halusin sen kuvituksen vuoksi, sekin on hienosti kirjoitettu.
VastaaPoistaLuulenpa, että itse ainakin tulen lukemaan Märtaa ahkerasti jatkossakin. Tämä oli kolmas Tikkaseni ja kaikki ovat olleet suuria lukukokemuksia. Ja Henrikiin aion tosiaan myös tutustua jossain vaiheessa.
Poista