maanantai 20. helmikuuta 2012

Carol Shields: Jane Austen


Carol Shieldsin Jane Austen -elämäkerta on monella tapaa kiehtova tapaus. Ensinnäkin se on tietysti kiinnostava kirja Austenista, ainakin jos ei ole lukenut kirjailijasta mitään muita elämäkertoja. Mutta oman lisänsä siihen tuo Shields, joka on paitsi Austenin ihailija, myös romaanikirjailija itsekin. Shields ottaakin tässä pienessä Austen-kirjassaan selvästi sekä ihailijan että kollegan roolin: hän kirjoittaa fanina joka on kiinnostunut sekä Austenin kirjoista että tämän yksityiselämästä; ja hän kirjoittaa kirjailijana joka osaa aprikoida niitä tunteita ja tunnelmia, joita Austen on työssään kenties kohdannut. Shields ei kirjoita itsestään, mutta hän ei myöskään pyri sellaiseen persoonattomaan objektiivisuuteen, joka joskus tekee elämäkerroista kuivia ja hengettömiä.

Shields pyrkii tarkastelemaan Austenin elämää historiallisessa kontekstissa. Tämä ei niinkään ilmene Austenin ja hänen kirjojensa sitomisena suuriin historiallisiin tapahtumiin, vaan enemmänkin Shields pyrkii valottamaan sellaisia aikakaudelle tyypillisiä tapoja ja käytäntöjä, joiden voi nähdä vaikuttaneen Austenin elämään ja kirjoihin. Shields valottaa 1700- ja 1800-lukujen vaihteen seuraelämän tapoja, kirjeiden kirjoittamista, perhesuhteita ja luonnollisesti myös avioliittokulttuuria, joka vaikutti erityisesti naisen elämään ratkaisevasti.

Jane Austen ei itse koskaan mennyt naimisiin, vaikka hänellä muutaman romanssinpoikanen olikin. Austenin kirjeiden ja joidenkin aikalaislausuntojen perusteella Austen oli kyllä hyvin kiinnostunut miehistä ja flirttailusta ja joutui luultavasti ainakin kerran kokemaan pettymyksen rakkauselämässäään. Toisaalta hän ei ilmeisesti kaivannut avioliittoa ja sen tuomaa yhteiskunnallista asemaa niin paljon, että olisi suostunut naimisiin kenen tahansa kanssa, koska hänen elämästään löytyy myös muutama torjuttu kosija. Jane ilmaisikin sekä kirjoissaan että omassa elämässään mielipiteenään, ettei ole mitään pahempaa kuin naida mies, josta ei pidä.

Jane Austen oli ilmeisesti omana aikanaan hiukan eksentrinen tapaus - naiskirjailija aikana jolloin koko romaanikirjallisuus oli vasta vakiinnuttamassa muotoaan ja asemaansa. Sukulaisilta on tallentunut muisteluja Janesta, joka ei ollut tavoiltaan kovin hienostunut, ja joka saattoi kesken muiden puuhien purskahtaa nauruun ja rientää kirjoittamaan jonkin ajatuksen ylös. Austen oli myös ilmeisen teräväkielinen nainen: romaanien lempeä satiiri saattoi yksityiskirjeissä usein lipsahtaa silkan ilkeilyn puolelle. Shields ei esitä arveluja siitä, piirtääkö kirjeiden ilkeily Austenista todempaa kuvaa kuin kirjojen ymmärtäväisempi ivailu: molemmat piirteet kuuluivat Austenin persoonaan. Shields ei muutenkaan halua vetää liian selkeitä yhtäläisyysmerkkejä Austenin yksityiselämän ja fiktion tapahtumien välille. Romaanikirjailijana hän tietää, etteivät kirjojen tapahtumat läheskään aina tai läheskään kaikilla kirjailijoilla pohjaa tosielämän sattumuksiin.

Tätä kirjaa voi suositella sekä Austenin että Shieldsin ystäville. Alle 200-sivuisen kirjan lukee nopeasti, ja Shields tuo kirjaan oman näkökulmansa, joka tuntuu virkistävältä, vaikka perustiedot Austenin elämästä olisivatkin hallussa.

Carol Shields: Jane Austen, 2001
Suom. Maria Lyytinen
Ajatus Kirjat, Gummerus, 2007

17 kommenttia:

  1. Tämä kyllä kuulostaa kovin kiinnostavalta... pitääpä lisätä listalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle Austen-fanini voin kyllä suositella tätä. Shields kun tosiaan on itsekin austenisti, niin kirjassa on vähän sellainen fanilta fanille -fiilis :)Kirjoista ja henkilöhahmoista Shieldsillä on myös kiinnostavia tulkintoja.

      Poista
  2. Tämä on aivan ihana kirja! Pidän juurikin siitä, että Shieldsin oma ääni kuuluu tässä teoksessa vahvana, vaikka tuhdimpia ja tieteellisempiä Austen-elämäkertojakin toki löytyy. Samasta syystä pidän kovasti myös Merete Mazzarella Fredrika Runeberg -elämäkerrasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin kovasti, ja juuri tuon Shieldsin oman äänen vuoksi.

      Täytyy laittaa myös tuo Mazzarellan kirja korvan taakse. Mazzarellaan aion muutenkin tosiaan tutustua lähiakoina, ja Fredrikasta kiinnostuin, kun juuri lukemassani Märta Tikkasen Kahdessa viitattiin häneen useasti.

      Poista
  3. Tämä on muuten tosiaan hyvä elämäkerta. Jotain romaanimaista tässä on, mutta se ei kuitenkaan syö pois asiapuolta ja uskottavuutta. Täytyisikin lukea joskus, muistaakseni omasta kirjahyllystä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shields osaa tosiaan tehdä historiaa sillä tavalla elävän tuntuiseksi, ettei kirja tunnu pelkältä faktojen kertaukselta. Eikä hän toisaalta ylitulkitse faktoja, vaan myöntää ettei kaikkea voi tietää.

      Poista
  4. Itse olen suuri Jane Austen fani ja luin kirjan pari vuotta sitten. Pidin kyllä kovasti ja loppuun päästyä, kirjan lyhyys jäi hieman harmittamaan. Kirja olisi voinut olla pitempi, sillä sen lukeminen oli todella nopeata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on tosiaan lyhyt ja nopealukuinen, mutta minulle se oli aika sopivan mittainen. Olisin kyllä voinut lukea enemmänkin varsinkin Shieldsin tulkintoja kirjoista ja henkilöhahmoista, mutta muuten pidin siitä, että kirja oli tuollainen kepeämpi kurkistus Austeniin.

      Poista
  5. Luen tämän varmasti joskus, vaikka tällä hetkellä kiinnostaa lähtökohtaisesti enemmän ne Shieldsin kirjoittamat, vielä lukemattomat romaanit. Olen toki Austen-fanikin, mutta en ole lukenut Austenia pitkään aikaan, joten fanituskin oli enemmän nuoruusvuosieni juttu. Tämä voisi kuitenkin olla hyvä paikka palata Austenin rauhoittavaan maailmaan varmasti ihanan oppaan johdolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en itse asiassa ole lukenut Austenia moneen vuoteen, mutta tämän kirjan myötä tuli sellainen tunne, että voisinpa jonkun Austenin taas lukaistakin.

      Opas oli ihana, mutta jäin hiukan kaipaamaan Hanna Tarkan suomennosta: kieli ei tuntunut ihan tutulta Shieldsiltä. Tämän olisin kyllä voinut lukea englanniksikin, jos olisin etukäteen tiennyt kirjan olevan näin lyhyt ja helppolukuinen.

      Poista
    2. Ai niin, totta tosiaan, Hanna Tarkka ei ole tätä (ilmeisesti eri kustantajasta johtuen) suomentanut. Ehkä tosiaan kannattaisi lukea englanniksi, kun olen muutenkin ajatellut, että pitäisi kokeilla Shieldsia alkukielellä Tarkan upeista suomennoksista huolimatta.

      Poista
    3. Minäkään en ole Shieldsiä englanniksi lukenut, eli mielikuvat kielestä perustuvat vain suomennoksiin. Ei tämä suomennos mitenkään huono ollut, mutta ihan selvästi eri suomentaja oli asialla.

      Poista
  6. Laiton tänne kommentin aikaa sitten. Sitä ei ole tullut näkyviin. Oliko siinä ehkä jotain kiusallista tai muutenko vain se on raakattu?
    Asia kiusaa minua. Pitäisikö ehkä poistua tuosta lukijalistastasi?

    VastaaPoista
  7. Mutta nyt se tulikin näkyviin heti!

    Ehkä portit olivat tilapäisesti edellisellä kerralla suljettu. Siinä tuli joku lappu, että kommentti julkaistaan hyväksynnän jälkeen, tai jotain sellaista siinä silloin luki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista, onkohan Blogger sekoillut omiaan, sillä minulla ei kyllä ole koskaan ollut kommenttivalvonta päällä. Poistin kyllä pari päivää sitten sen uuden sanavahvistuksen, koska kukaan ei saa siitä mitään selkoa, että olisiko siitä tullut joku hetkellinen häikkä.

      Poista
  8. Oo, tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Katsoin juuri vähän aikaa sitten Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvan ja aloin taas kaivata Austenin pariin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, vaikka tämän lukemisen jälkeen saattaa kyllä edelleen kaivata Austenin (omien teosten) pariin :)

      Poista