perjantai 1. tammikuuta 2021

Hyvä kirjavuosi 2020

 

Vuosikatsauksia kirjoittaessani olen ollut huomaavinani, että lukeminen kulkee kahden vuoden sykleissä: joka toinen kirjavuosi on tasaisen hyvä ja joka toinen vuosi on erityisen hieno ja tarjoaa suuria lukuelämyksiä. Tämä täysin epätieteellinen havainto saa toimia johdatuksena erinomaiseen kirjalliseen vuoteeni 2020.

Viime vuotta leimaavat luonnollisesti korona ja sen mukanaan tuomat rajoitukset. Pandemia vaikutti meihin lukijoihin eri tavoilla. Jotkut kadottivat lukemisen ilon – toiset huomasivat saaneensa päiviinsä enemmän lukuaikaa. Osa haki tilanteessa lohtua kevyistä kirjoista – osa suoritti lukuhaasteita tai luki järeitä klassikoita.

Minä luin viime vuonna enemmän kuin monena edellisenä vuotena. Ja luin todella hyviä kirjoja, haastavia kirjoja, paksuja kirjoja, kirjoja joista tunsin saavani paljon. Olen myös tyytyväinen siihen, että lukemiseni ei ollut kovin uutuuspainotteista, vaan luin myös vanhempaa kirjallisuutta, oman hyllyn kirjoja ja vanhoja suosikkejani uudelleen.

Kirjavuodesta 2020 mieleeni jäävät:

Klassikot

Etenin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjassa neljänteen osaan. Proustin lukemisessa oli ollut taukoa, ja jossain vaiheessa epäilin, mahdanko koskaan päässä lukuprojektissa eteenpäin. Yllättäen Kadonnut aika tuntui tänä vuonna antoisammalta kuin muistin, ja kirjat avautuivat ihan uudella tavalla. Proustin lukeminsessa oli jotakin rahoittavaa ja ajatonta.

Yksi vuoden vaikuttavimmista oli Toni Morrisonin Sinisimmät silmät. Hurja, hieno, julma kirja.

Herkät ja koskettavat

  

Siina Tiuraniemen Jäämeri oli riipaiseva ja lohdullinen kuvaus rikkinäisestä perheestä. Surun vastapainoksi mukana oli ilkikurista huumoria.

Erityisesti mieskirjailijat onnistuivat viime vuonna koskettamaan. Antti Röngän ja Petri Tammisen Silloin tällöin onnellinen meni suoraan sydämeen, Peter Franzenin Tumman veden päällä sai itkemään, ja Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet oli pakahduttava.

Oudot ja häiritsevät

 

Anna Burnsin Maitomies oli raskas ja painostava, mieleenpainuva lukukokemus. Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa oli virkistävän outo ja vinksahtanut. Sayaka Muratan Lähikaupan naisen erilaisuuden kuvaus ilahdutti.

Rakastin myös Anu Kaajan Katie-Katen hurjaa, villiä ja riemastuttavaa maailmaa. Yksi vuoden suurimmista suosikeistani.

Lukuilo

Vigdis Hjortin Perintötekijät ei ole iloinen kirja, mutta sen lukeminen herätti minussa suurta lukuriemua. Kirjan hieno kieli, toiston voima, muistot ja ihmisen tarve tulla kuulluksi tekivät kirjasta minulle lähes täydellisen.

Tajuntaa laajentavat

Katja Raunion Sinun päiväs koittaa venytti todellisuutta ja minun ajatuksiani varmaan enemmän kuin mikään muu kirja. Rakastin kirjan intertekstuaalista, absurdia, joka puolelle kurottavaa maailmaa.

Aivan oman todellisuutensa loi myös Marisha Rasi-Koskinen upeassa RECissä. Loputtoman kiehtova, upea taideteos.

Omalla tavallaan tajuntaa laajensi myös Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen. Ahmittavan kiinnostava ja hyytävä kirja vallankäytön monista kasvoista.

Virginia

Luin kolme ensimmäistä osaa Virginia Woolfin päiväkirjoista, ja niiden lukeminen oli yksi kirjavuoteni iloista. Woolfin tapa havainnoida maailmaa, ihmisiä ja kirjoittamista kiehtoo ja inspiroi.

Blondi-lukupiiri

Luin vuosien jälkeen uudelleen suursuosikkini, Joyce Carol Oatesin Blondin. Kirja oli edelleen vaikuttava ja hieno, ja lukukomuksesta teki erityisen se, että luin Blondia Instagramin kimppaluvussa. Ajatusten vaihtaminen muiden lukijoiden kanssa nosti lukukokemuksen uudelle tasolle.

Vuoden ihanin

George Eliotin Daniel Deronda vei sydämeni. Kirja oli runsas, yksityiskohtainen, ihan oma maailmansa, johon sai upota ja heittäytyä. Juuri sellainen lukuelämys, jollaisen aina toivoo saavansa, ja kun sellainen osuu kohdalle, se valaisee koko maailman.

Toivon alkaneelle vuodelle kaikille lukuiloa ja kirjallisia elämyksiä!


12 kommenttia:

  1. Oletpa lukenut kaikenlaista mukavaa! Hyvää uutta kirjavuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hieno vuosi kirjallisesti. Hyvää kirjavuotta sinullekin!

      Poista
  2. Mulla on hyllyssä nuo Virginia Woolfin päiväkirjat, mutta en ole vielä saanut luettua niitä. Voisinkin ottaa ne sinun innoittamanasi tämän vuoden projektiksi. Hyvää uutta vuotta Liisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä projektilta, kannatan. :) Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  3. Hienoja nostoja sinulla tässä. Minä olen päässyt Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjassa vasta ensimmäiseen osaan. Sinisimmät silmät ja Daniel Deronda on tarkoitus lukea, kunhan ehdin. Hyvää uutta lukuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kadonnutta aikaa etsimässä on kyllä sellainen lukuprojekti, jolle kannattaa antaa aikaa. Luin kaksi ensimmäistä osaa vähän turhan tiiviiseen tahtiin, ja sitten olikin pidempi tauko. Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  4. Sinulla on ollut hyviä lukukokemuksia. Monia näistä minäkin olen lukenut. Morrisonin Sinisimmät silmät on todella upea kirja, samoin Schulmanin Polta nämä kirjeet. Hyvää lukuvuotta 2021!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo olivat molemmat todella hienoja lukukokemuksia. Hyvää uutta kirjavuotta!

      Poista
  5. Luonnehdit ihanasti Daniel Derondan aikaansaamaa vaikutusta. Kuten Instagramissa kerroin, aloin lukea kirjaa nyt joululomalla. Luen sitä hitaasti, ehkä pääsiäiseen saakka. Haluan lukea sitä niin!

    Hyvää uutta vuotta, Liisa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Daniel Deronda. ❤️ Se toimii varmasti myös hitaasti nautiskellen, vaikka itse en malttanutkaan. Hyvää alkanutta vuotta! ❤️

      Poista
  6. Maitomiestä en saanut luettua loppuun, mutta monta muuta yhteistä suosikkia listaltasi löytyy. Perintötekijät, Katie-Kate, Schulman... Pitäisikö tutustua tuohon Derondaan myös? Enkä ole Blondiakaan lukenut. Onneksi on niitä lukemattomia paljon olemassa. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen totta kai tutustumaan Daniel Derondaan! Ja myös Blondiin. Kummatkin ovat järkäleitä, mutta niin palkitsevaa. Hyvää alkanutta vuotta!

      Poista