Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa

Luin aikoinaan Caitlin Moranin Naisena olemisen taidon, ja vaikka kirjalla oli ansionsa, se ei ollut ihan minun juttuni. En erityisemmin pitänyt Moranin kirjoitustyylistä, eikä minua ole kiinnostanut tarttua hänen muihin kirjoihinsa.

Kesällä luin kuitenkin Ompun kirjoituksen Moranin uudesta, Kuinka olla kuuluisa -romaanista, ja kiinnostuin. Minua alkoi houkutella naisten asemaa maskuliinisessa ja naisvihamielisessä musiikkibisneksessä kuvaava kirja, jossa juhlistettaisiin fanittavia teinityttöjä. Ja koska olen viime aikoina kaivannut vähän kepeämpää luettavaa, päätin antaa Moranille toisen mahdollisuuden.

Kirjan luettuani joudun toteamaan, että Ompun bloggaus oli paljon innostavampi kuin Moranin kirja. Naisena olemisen taitoon suhtauduin hyväntahtoisesti, koska siinä oli puuttuistaan huolimatta myös hyviä puolia, mutta Kuinka olla kuuluisasa ei ollut riittävästi hyvää peittämään kaikkia niitä asioita, jotka kirjassa ärsyttivät.

Ensinnäkin, vaikka Moran tällä kertaa kirjoittaa fiktiota, hänen vitsaileva kirjoitustyylinsä on hyvin samanlainen kuin Naisena olemisen taidossa, eikä se tyyli vedonnut minuun tälläkään kertaa. Suurempi ongelma minulle oli kuitenkin se, että Moran muotoilee sanomansa fiktion muotoon varsin kömpelösti.

Moranilla on asiaa, ja kun hän haluaa tuoda asiansa esille, hän laittaa päähenkilönsä kirjoittamaan kirjeen tai tarjoamaan kolumia lehteen tai pitämään esitelmän rock-keikalla. Tavallaan nämä kirjeet ja kolumnit ovat jopa kirjan parasta antia, mutta ne törröttävät romaanin kokonaisuudesta irrallisina palasina. Teemoja tai sanomaa ei tässä kirjassa ole punottu osaksi juonta, eikä niitä tavitse tulkita rivien välistä, vaan ne isketään lukijan päähän hienovaraisesti kuin puunuijalla.

Yksi esimerkki teemojen kömpelöstä käsittelemisestä on se, miten naisten asema musiikkimaailmassa esitettiin. Moran (tai hänen päähenkilönsä) kertoo meille, että rock on miesten leikkikenttä, ja että naisia ei arvosteta musiikkibisneksessä. Toisaalta yksi kirjan henkilöhahmoista on räväkkä punkkari Suzanne, eikä hänellä tunnu olevan mitään ongelmia rock-maailmassa luovimisessa tai menestyksen saavuttamisessa. Moran siis kertoo mutta ei näytä.

Kaiken kukkuraksi kirjassa on nolostuttavan imelä ja oudon konservatiivinen rakkaustarina. Kirja, joka on näennäisesti puolustanut naisten oikeutta seksiin ihan vain seksin vuoksi, päätyy loppujen lopuksi siihen, että nainen tuntee todellista nautintoa vain oman rakkaan kanssa.

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, koska Moran on hyvällä asialla, ja on hienoa, että hän kirjoittaa esimerkiksi seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja tyttöjen arvostamisesta. Siitä hänelle pisteet. Harmi vain, että lopputulos on kirjallisuutena niin lattea.

Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa (How to Be Famous, 2018)
Suom. Heli Naski
Kansi: Head Design
S&S, 2019