Miten Valerie Solanas muistettaisiin, jos hän ei olisi ampunut Andy Warholia? Muistattaisiinko häntä lainkaan? Kirjoitettaisiinko hänestä kirjoja – tehtäisiinkö hänestä elokuvia? Miten SCUM-manifestia luettaisiin? Olisiko se lähes unohdettu alaviite feminismin historiassa vai yhä uusia tulkintoja innoittava klassikko?
Ajatusleikki viehättää minua, mutta fakta on, että Solanas ampui Warholia, ja että hänen persoonaansa ja manifestiaan tulkitaan väistämättä aina enemmän tai vähemmän murhayrityksen kautta. Myös Sara Stridsbergin Unelmien tiedekunta kiertyy ampumisen ympärille, vaikka kirja lähestyykin (fiktiivistä) Solanasia useasta eri kulmasta. Stridsberg tarkastelee Solanasia hyväksikäytettynä lapsena, intellektuellina huorana, mielisairaaksi määriteltynä rikollisena, yksinäisenä kuolevana naisena ja fiktiivisyydestään tietoisena romaanin henkilöhahmona. Kirjan kuumeinen ydin on silti kesäkuun kolmas päivä vuonna 1968, ampumisen päivä.
En juurikaan piitannut Stridsbergin ensimmäisestä suomennetusta romaanista, Niin raskas on rakkaus. Unelmien tiedekunta kuulosti kuitenkin sen verran mielenkiintoiselta, että halusin antaa Stridsbergille toisen mahdollisuuden. Unelmien tiedekunta olikin paljon positiivisempi kokemus, mielenkiintoinen ja monia ajatuksia herättelevä. Silti Stridsbergin kirjoitustavassa on jotakin sellaista, mistä en saa otetta, ja joka jättää minut lukijana etäälle. Jotakin hiukan liian itsestään tietoista. Tähän kirjaan tuo itsetietoisuus kuitenkin tavallaan sopi, koska tämä on myös tarina kertojasta ja representaatiosta.
"Suffragetit torjuvat mieskontaktit kaikissa muodoissaan. Minä olen täällä ainoa nainen joka ei ole hullu. Pieni laululintunen lensi ulos nukkekodista. Tulevaisuus antoi hänelle oikeutuksen. Valkoinen pusero. Hän heittäytyi kuninkaan kilpahevosen eteen. Valkoinen pusero oli veren tahrima. Hameenhelmat riekaleina. Hautajaisten jälkeen he päättivät tehdä yhteistyötä miesten kanssa, he päättivät turvautua rauhanomaisiin keinoihin. Sekamielenosoituksiin. You can't fight communism with perfume."
Stridsbergin Valerie ei yritäkään olla historiallinen Valerie Solanas. Hän on pikemminkin symboli kuin ihminen. Symboli feminismille, naiseudelle ja naiseuden representaatiolle. Solanasin tarinan kautta Stridsberg tarkastelee USA:n historiaa, naisliikkeen historiaa, seksuaalisuutta ja kuolemaa. Erilaiset todelliset ja fiktiiviset naishahmot Marilyn Monroesta Sylvia Pankhurstiin, murhaajista mannekiineihin vilahtelevat kirjan sivuilla ja rakentavat naisen muotokuvaa.
Harmi, että Symboli-Solanas ei tunnu kuitenkaan riittävän Stridsbergille vaan hän haluaa myös selittää ja ymmärtää Valerie-ihmistä. Selityksenä toimii Valerien lapsuus: piittaamattomuus, hyväksikäyttö, hylkääminen. Kirja olisi toiminut minulle paljon paremmin ilman näitä lapsuusosuuksia, varsinkin kun ne saivat tarinassa varsin paljon tilaa. Valerie olisi saanut minun puolestani olla enemmän arvoitus, enemmän käsite kuin ihminen.
Unelmien tiedekunnasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi ladydandyblogi, Sirri, bleue, Mai Laakso, riitta k, Tuomas ja Omppu.
Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta. Lisäys seksuaaliteoriaan (Drömfakulteten – tillägg till sexualteorin, 2006)
Suom. Outi Menna
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Tammi, 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti