Kamila Shamsie punoo Poltetuissa varjoissa yhteen sukutarinan ja lähihistorian tapahtumat. Henkilökohtainen ja poliittinen todellakin yhtyvät kirjassa, jossa atomipommi vie rakastetun, siirtomaavallan mureneminen erottaa ihmiset toisistaan ja imperialismi vie kohti henkilökohtaisia tragedioita. Kirjan keskiössä on japanilainen Hiroko Tanaka, joka kokee läheltä Nagasakin atomipommin, Intian jakautumisen, Afganistanin sodan ja WTC-iskut. Ystävyys, rakkaus ja vanhemmuus sekoittuvat kirjassa sotaan, terrorismiin ja ideologioihin.
Shamsie onnistuu kuljettamaan pienet ihmisensä varsin onnistuneesti ja uskottavasti läpi historian myrskyjen. Hänen henkilönsä eivät suurimmaksi osaksi ole niitä, jotka vaikuttavat aktiivisesti historian tapahtumiin, vaan historia vaikuttaa heihin. Paikoitellen juonenkäänteet tosin ovat ehkä hiukan liian dramaattisia ja kohtalonomaisia, mutta kokonaisuus toimii kuitenkin tyylikkäästi.
Poltetuissa varjoissa ihmiset kohtaavat yli kansallisuuksien, sukupuolen ja uskonnon asettamien rajojen, mutta he ovat myös näiden rajojen rakentajia ja uhreja. He ovat usein voimattomia valtioiden, uskontojen ja muiden suurien voimien puserruksissa. Mitä pieni ihminen voi tehdä, kun suurvallat päättävät pienten maiden kohtalosta, kun uskonnon nimissä tapetaan ihmisiä tai kun asekauppa on vain bisnestä bisneksen joukossa? Ainakin hän voi pyrkiä siihen, että kohtaisi toisen ihmisen aina ihmisenä, tuntuu Shamsie sanovan. Siihen, ettei ihminen olisi rotu, kansallisuus tai uskonto – siihen ettei ihmisiä nähtäisi vihollisena, pelinappulana maailmanpolitiikan näyttämöllä tai välttämättömänä uhrauksena sodassa.
Poltetut varjot oli toinen tänä vuonna lukemistani hyllynlämmittäjistä. Olen tyytyväinen, että haaste sai minut tarttumaan Shamsien kirjaan, sillä se oli laadukas ja mukanaan vienyt lukuromaani, joka tarjosi viihdyttämisen lisäksi ajattelemisen aihetta. Kovin mieleenpainuva kirja ei kuitenkaan ollut: luin kirjan kuukausi sitten, eikä lukumuistijälki ole enää erityisen voimakas. Shamsien kirja on hyvä, mutta ei ehkä hirveän persoonallinen, eikä se siten jäänyt mieleen viipyilemään. Tämä hyllynlämmittäjä saa siis lähteä kiertoon etsimään seuraavaa lukijaa.
Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Kaisa, Leena, Katri ja Annika.
Kamila Shamsie: Poltetut varjot (Burnt Shadows, 2009)
Suom. Kristiina Drews ja Tommi Uschanov
Kansi: Jenni Noponen
Gummerus, 2010
Shamsien uusi romaani on tänä vuonna ehdolla Women's Prize for Fiction -skabassa. Hän vaikuttaa olevan hyvin arvostettu kirjailija, mutta en itse oikein saa hänen teksteihinsä otetta. Se on aika omistuistakin, sillä kun kerrot tästä lukemastasi teoksesta se vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.
VastaaPoistaOmppu, Poltetut varjot oli kiinnostava, ja pidin esimerkiksi Intiasta ja Pakistanista tapahtumapaikkoina. Lukeminen oli antoisaa, mutta jäin siltikaipaamaan jotakin hiukan persoonallisempaa. Nyt jäi vähän sellainen olo, että olen lukenut ja nähnyt vastaavia tarinoita aika monta.
PoistaMinä olin todella myyty aikanaan tälle tarinalle. Yksi kirjallisuuden ikimuistoisimmista aloituksista. Mutta siitä en pitänyt, että tähän piti tunkea niin paljon. Jos se Afganistan ja Pakistan 'kierros' olisi jätetty pois tai edes ne sotajutut, kirja olisi minusta ollut tehokkaampi, iholle tulevampi. Silti: Tässä kirja, jota en voi unohtaa.
VastaaPoista<3
Leena, kirjassa oli kieltämättä paljon kaikkea, mutta aika hyvin tarina silti pysyi kasassa. Itse taas pidin Pakistanista ja Afganistanista aiheina, mutta CIA-kuvio vähän ärsytti, vaikka se toki oli juonen kannalta olennainen.
PoistaTämä makaa minulla hyllyä lämmittämässä, jotenkin en ole saanut tartuttua tähän. Hänen kirjoistaan ollaan niin montaa mieltä, jotenkin sitten kirjaan tarttuminen hieman pelottaa. :D
VastaaPoistaAletheia, yllättävän kauan tämä sai minunkin hyllyäni lämmittää ennen kuin sain tartuttua kirjaan. Loppujen lopuksi Poltetut varjot oli kuitenkin hyvä lukukokemus, vaikkakaan ei ehkä ihan niin hyvä kuin odotin. Lukemisen arvoinen kuitenkin ehdottomasti.
Poista