tiistai 24. marraskuuta 2015

Laura Lindstedt: Oneiron


"Naiset tarttuivat toisiaan kädestä ja asettuivat piiriin. Jos pelkoa oli, uteliaisuutta oli enemmän. Jos epäilyksiä oli, tahtoa oli enemmän. Hetki oli tullut, he tiesivät sen. Maailmankaikkeus aikakerroksineen, ulottuvuuksineen, salataskuineen, kätkettyine laskoksineen ja piilotettuine poimuineen tuntui asettuneen heidän ympärilleen, pidättävän hengitystään ja odottavan."

Seitsemän naista keskellä valkoista. Seitsemän eri ikäistä naista eri maista ja eri kulttuureista. Jokaisella oma tarinansa, oma elämänsä. Seitsemän elämäntarinaa, joista jokaisen kuolema on katkaissut. Kuolema on tuonut naiset valkoiseen tyhjyyteen, joka saattaa olla välitila elämän ja kuoleman välillä. Valkoisessa naiset yrittävät ymmärtää, mitä heille on tapahtunut, miten he ovat kuolleet, ja miten eläneet.

Laura Lindstedtin Oneiron on huikea, hurja kirja. Niin huikea, että olen lukijana lähes mykistynyt sen edessä. Oneiron on samanaikaisesti vieras ja tuttu: se on omanlaisensa, yllättävä ja outo, ja kuitenkin siinä on jotakin häkellyttävän tunnistettavaa – se tuntuu puhuvan minulle, minun kielelläni. Lukijana tunsin olevani sekä ymmälläni että kotonani Oneironin maailmassa.

Alaotsikkonsa mukaan Oneiron on fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista. Mutta kirja ei varsinaisesti kerro siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vaikka valkoista välitilaa kiehtovasti ja vangitsevasti kuvataankin. Se kertoo elämästä, naiseudesta, uskonnosta, eriarvoisuudesta, taiteesta, anoreksiasta ja väkivallasta. Ja kuolemasta, tietysti, kuolemasta osana elämää.

Kuolemakuvitelmansa kautta Lindstedt kuvaa seitsemän päähenkilönsä elämää väkevästi ja leiskuvasti. Jotkut tarinat saavat enemmän tilaa kuin toiset, joista pääsemme todistamaan lähinnä loppua: yksinäisyyttä ja vanhuutta. Toiset ottavat itselleen enemmän tilaa, levittävät koko elämänsä (ja kuolemansa) nähtäväksi. Teksti polveilee, tyylilajit vaihtuvat, tarina etenee aaltoillen ja spiraalimaisesti keriytyen. Yhtä hyvin kuin fantasia kuolemasta, Oneiron voisi olla fantasia elämästä. Se näyttää väläyksiä ja kuvitelmia siitä, kuinka me elämässämme unelmoimme, vihaamme, rakastamme ja vetelehdimme.

Niin, kuinka me elämme? Vimmaisesti, alistuneesti, sattumanvaraisesti, välinpitämättömästi, järjestelmällisesti. Kukin tavallamme. Ja kuolema kulkee mukanamme. Oneiron antaa naisilleen mahdollisuuden tutustua kuolemaansa, ymmärtää ja kenties hyväksyäkin se. Oneiron ei lohduttele tai silittele naisiaan tai lukijaa, mutta kaiken ravistelun ja pyörityksen keskellä siinä on jotakin kirkasta ja rauhoittavaa.

Oneironista ovat kirjoittaneet ainakin Elina, Tuijata, Minna, Katja, Suketus, Helmi K ja Isa-Maria.

Laura Lindstedt: Oneiron. Fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista
Kansi/kannen kuva: Jussi Karjalainen/Aki-Pekka Sinikoski
Teos, 2015 

8 kommenttia:

  1. Liisa, olet kyllä tarkkanäköinen lukija. Nyt jäin miettimään tuota, miten Oneiron voi olla fantasia elämästä. Kyllä! Naisten elämäähän kirja etupäässä käsittlee. Ja millä tavalla: hurjasti, väkevästi, hellästikin. Lindstedt kirjoittaa älykkäästi ja silti tunteella. Minulle tämä on yksi viime vuosien parhaimmista kotimaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Oneiron on kirja, jota kuvaillessa on melkein pakko turvautua suuriin sanoihin - niin hieno se on. Parhaimpien ja vaikuttavimpien kotimaisten joukkoon tämä nousee minullakin, ehdottomasti. Tai parhaimpien kirjojen joukkoon ylipäänsä.

      Poista
  2. Huomasin postauksesi aiemmin tänään, mutta tulin lukemaan vasta nyt, kun sain omani eetteriin. Hirvittävän ja järkyttävän hieno kirja ja en anna ikinä anteeksi Hectorille, jos tämä ei voita Finlandiaa. Tässä on aikamoinen lataus siihen suuntaan, että vasta kuoltuaan nainen voi olla subjekti + kollektiivisuus siihen päälle. Aivan huikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, Oneiron olisi varmasti Finlandiansa ansainnut - sen voin huoletta sanoa, vaikken ole muita ehdokkaita lukenutkaan. :) Loistava kirja, niin täynnä kaikkea ajatuksia herättävää herkullisesti kerrottuna. Ja naiseuden kuvaus vielä kaiken päälle.

      Poista
  3. Miksi, voi miksi kävelin tämän ohi kirjastossa silloin, kun se olisi ollut lainattavissa? Oneiron on ollut lukulistallani siitä asti, kun luin siitä ensimmäisen ylistävän arvion, mutta sitten se kohosi Finlandia-ehdokkaaksi, eikä sitä saa kirjastosta enää millään. Oneiron kuulostaa niin kiehtovalta ja huikealta, pitäisi ehkä toivoa sitä suosiolla joululahjaksi ja jättää varausjonoissa roikkuminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjavaras, suosittelen ehdottomasti laittamaan Oneironin lahjatoivelistalle!

      Minä ostin kirjan itselleni, koska se kuulosti nin houkuttelevalta, enkä halunnut odotella niitä varausjonoja. Ja nyt olen tyytyväinen, että kirja on omassa hyllyssä, koska Oneironin maailmaan haluan varmasti palata.

      Poista
  4. Oneiron oli huima matka! Tämä kirja jää mieleen varmasti pitkäksi aikaa ja vaikuttaaalitajunnan tasolla vielä moneen asiaan...

    P.S. en löytänyt juttuasi googlen avulla, mutta nytpä linkitän tämän omaan postaukseeni.
    Kiitos hienosta tulkinnasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, Oneiron vei melkoiselle matkalle. Uskon myös, että Oneiron tulee viipyilemään mielessä ja ajatuksissa pitkään. Upea kirja!

      Poista