lauantai 8. helmikuuta 2014

Jayne Anne Phillips: Suojelus


"Kuinka liikkumaton on vesi, kuin lasin peitossa, sileä kuin ensijää. Mutta ilma on lämmin, yö viilenee vasta, ja kun Pastori hiipii lähemmäksi, niin lähelle että hän näkee tytön kasvot, toinen tyttö nousee seisomaan, vaiti, ja odottaa että Frank katsoo häneen. Kun Frank sen tekee, tyttö polvistuu takaisin korsien sekaan ja pitempi nousee, opaalihohtoisena tumman ruohon yllä."

Partiotyttöjen leirillä heinäkuussa vuonna 1963 ilma on tiheä niin kuumuudesta kuin salaisuuksistakin. Siskokset Lenny ja Alma tietävät kumpikin vanhemmistaan salaisia, aikuisia asioita, joista he eivät kuitenkaan puhu keskenään. Lennyllä on myös omat öiset salaisuutensa ystävänsä Capin kanssa – pikkusisko Alma taas pitää huolta omasta ystävästään Deliasta, jonka isän kuolemassa on jotakin vaiettua ja salaista.

Leirin johtajattaren, rouva Thompson-Warnerin salaisuudet liittyvät kommunismiin ja venäläisiin. "On levottomuutta herättäviä tosiasioita jotka pysyvät salassa", sanoo rouva T. Kylmän sodan henki vaikuttaa leirillä voimakkaasti. Toisaalta ilmassa on myös nuoruutta, viattomuutta ja kasvamiseen liittyviä kipuja. Viattomuuden menetys koskettaa kipeästi myös leirin keittäjän pientä poikaa Buddya.

Jayne Anne Phillipsin Suojeluksen tapahtumat ajoittuvat muutamalle kesäiselle päivälle. Helteinen tunnelma on käsinkosketeltavaa. Ilma on kuin nestettä, jonka läpi voi uida, ja tuoksut ovat tummia ja tiiviitä. Lukiessa voi tuntea, kuinka vaatteet liimautuvat hiestä nihkeään ihoon; kuinka viileältä lammen vesi tuntuu yöllä päivän kuumuuden jälkeen, kuinka sakeana ilma on tuoksuja.Yhtä lailla voi tuntea sen levottomuuden, jonka vallassa nuoret tytöt maleksivat läpi kesäisten päivien: hämmennyksen, pelot ja seksuaalisen kutinan joka kasvaa välillä paineeksi jonka täytyy päästä purkautumaan.

Suojeluksen tunnelma on niin voimakas, että lukeminen tuntuu välillä suorastaan raskaalta. Kirja on vaativa niin teemoiltaan kuin tyyliltäänkin. Tunnelma on välillä unenomaisen kaunis, välillä painajaismaisen painostava. Phillips kirjoittaa tiheää tekstiä, joka saa lukijan hengästymään ja ahdistumaan, mutta joka myös lumoaa kauneudellaan. Kirja on painava myös uskonnollisesta symboliikasta. Selkeimmin se näkyy tapahtumien taustalla liikkuvan Pastorin hahmossa, mutta uskonnollisuus on läsnä kaikkialla. Kuvaava on kirjan motoksi valittu lainaus Johanneksen ilmestyksistä: " Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään."

Phillipsin kirja ei ole helppo, mutta se on äärettömän kiehtova. Ja myös hämmentävä: en lukiessani tai kirjan päätyttyäkään ollut aivan varma, mitä kaikkea kirjassa oikeastaan tapahtui, ja millaisia merkityksiä kirjaan kätkeytyi. Välillä tuntui, että kirja eksytti minut syvälle metsään – välillä se piirsi eteeni kuvia jotka olivat tarkkuudessaan kuin elokuvaa. Kirja jättää jälkeensä merkillisen tunnelman, joka oli sekoitus puhtautta ja tahriintuneisuutta. Lapsuuden loppu, todellakin.

Suojeluksen ovat lukeneet myös Katja ja Minna.

Jayne Anne Phillips: Suojelus (Shelter, 1994)
Suom. Kersti Juva
Kansi: Laura Lyytinen
Tammi, 1995/2009

23 kommenttia:

  1. Mä muistan tuon helteen sieltä 17 vuoden takaa, kun tätä yritin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liina, en ihmettele - se helle oli jotenkin todella kouriintuntuvasti kuvattu. Muutenkin tämä oli hyvin voimakaasti fyysinen lukukokemus.

      Poista
  2. Puhtaus ja tahriintuneisuus, osaat todellakin löytää oikeat sanat kuvaamaan tätä kirjaa! Väkevä lukukokemus. Luin kirjaa kesällä ja upposin sen tunnelmaan, vaikka halusin samalla sieltä pois. Mieleenpainuva ja vaikuttava romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä oli tosiaan oudosti samaan aikaan puoleensa vetävä ja ahdistava. Välillä suorastaan ihana, välillä kaikkea muuta. Hyvin vaikuttava mutta ei helppo.

      Poista
    2. Tosiaankin, tuo on hieno kontrasti, jota käytät ja kun sen sanoo ääneen, se kuulostaa tosi vahvalta.

      Poista
  3. Tämä on kirja, joka minun pitäisi ehdottomasti lukea. Katja on jo minut vakuuttanut ja nyt vielä tämä sinun juttusi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, uskon että tämä voisi tosiaan olla sinun kirjasi. Kannattaa lukea, ehdottomasti.

      Poista
    2. Liisa, tämä oli minun kirjani! Hypnoottinen, tiheä teksti vangitsi minut täysin ja nyt sain uuden kirjailijan Oatesi, Hustvedtin ja Shriverin rinnalle.

      Mistä kummasta sinä ja Katja arvasitte tämän 'mun kirjaksi'...;)

      Yksi lukuvuoteni parhaista, uskallan jo sanoa.

      Poista
    3. Leena, Suojelus on kyllä ihan täysin sinua. :)

      Minullekin tämä on yksi tämän vuoden parhaista, ja Phillipsin Kiuru ja Termiittikin odottelee jo lukupinossa.

      Poista
  4. Amerikkalaiset naiskirjailijat, ne joita on suomennettu, ovat mielestäni hyviä kaikki. Niin tämä Jayne A. Phillis, kuin Joyce C.Oates (jonka viimeksi lukemani Haudankaivajan tytär) ovat heidän joukossaan mainitsemisen arvoisia. Mutta jos
    lisätään kanadalaiset (amerikkalaisia hekin) he tasapainottelevat samassa sarjassa. Heistä ykköseksi on helppo asettaa, nobelinsaaja Alice Munro.Ja tietysti myös Margaret Atwood ja Carol Shields. Eikä eteteläamerikkalaisiakaan saisi unohtaa. Mutta tulisi liian pitkä luettelo pelkkiä esimerkkejä.

    Mietin usein, mihin suomalaiset maiskirjailijat sijoittautuisivat edellä mainittujen listalle, kuinka moni heistä on noussut kansainvälisesti tunnetuksi. No Sofi Oksanen, tietysti, mutta ei niinkään mielestäni kirjallisilla kyvyillään kuin tienraivaajana asioihin, joista ei ainakaan Suomessa ole paljon uskallettu puhua. Yhtään Sofi Oksasta en ole jaksanut lukea loppuun. (No, se on tietysti oma häpeäni, mutta...)

    Mikä amerikkalaisissa naiskirjailijoissa on se, että he ovat niin kansainvälisiä? Vähän sama kysymys kuin miksi amerikkalaisista mieskirjailijoista niin moni on juutalaista-alkuperää. Johtuuko se intelligenssistä, ahkeruudesta vai mantereen laajuudesta. On mistä valita. Se on selvä, että siellä om myös keskinkertaisuuksia sankoin joukoin, kuin myös peräti huonoja. Kirjailijaksi synnytään. Pitääkö se paikkansa vai ei. Vaikea sanoa. Mutta näitä asioita sai tämänkertainen kirjoituksesi, Liisa, minua pohtimaan. Kyllä Suomessakin viime aikoina on ... jne.

    Hyvin kirjoitettu tämä arviointisi kirjasta Suojelus (J.A. Phillips), Liisa. Tuntui mukavalta lukea sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, Liisu. Tuntuu erityisen hyvältä, kun blogikirjoitus innostaa pohdintaan.

      Pohjois-amerikkalaisissa naiskirjailijoissa on minustakin jotakin erityistä voimaa. Mielenkiintoista pohtia, mistä se voisi johtua. Perinteet ovat varmaan yksi tekijä. Ehkä myös monikulttuurisuus vaikuttaa. Menestyneitä suomalaisia naisia miettiessänikin mieleeni nousi suomenruotsalaisia kirjailijoita: Tove Jansson, Monika Fagerholm, Märta Tikkanen. Sofi Oksasellakin on virolaistausta.

      Suojelus oli ensimmäinen Phillipsiltä lukemani kirja, ja löysin hänestä paljon samaa kuin Oatesista. Myös Atwood tuli ajoittain mieleen.

      Poista
  5. Tämä odottaa minulla kotona lukemistaan. Arviosi perusteella kannattaisi siirtää kirjaa hieman ylemmäs lukupinossa, kuulostaa hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, hienoa että sinäkin aiot lukea tämän. Vaikuttava kirja.

      Poista
  6. Ohoh, kuulostaa kiinnostavalta. Ja haastavalta. Heti Linnuntien jälkeen en rohkene tähän tarttua, mutta laitan korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, tämä oli tosiaan molempia - kiinnostava ja haastava. Kuten Linnuntie, tämäkin käsitteli viattomuuden menetystä, mutta tyyliltään kirjat ovat aika erilaisia. Mutta en minäkään ehkä suosittelisi tätä heti Linnuntien jälkeen luettavaksi.

      Poista
  7. Tämä vaikuttaa kyllä todella kiinnostavalta ja jos/kun eteeni joskus sattuu, haluan lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, luulen että tämä osuisi hyvin sinunkin lukumakuusi, eli toivottavasti kirja tulee vastaan. :)

      Poista
  8. Kiehtova arviosi sai minut kiinnostumaan.... Kiitos tästä :)

    VastaaPoista
  9. Tämän minäkin haluan lukea, kirja odottelee jo hyllyssäni. Luulen kuitenkin lukevani ensin Kiurun ja termiitin, sekä piakkoin ilmestyvän Jayne Anne Phillipsin uutuuskirjan. Suojeluksen suhteen arviosi lupaa todella hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Kiuru ja termiittikin täytyy ehdottomasti lukea! Ja en tiennytkään, että Phillipsiltä on tulossa uusikin kirja - hienoa!

      Poista
  10. Philips onkin vielä ihan tuntematon kirjailija minulle, mutta ihan varmasti joku päivä tulee tehtyä lukutilaa myös hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, hyvä - Phillips ansaitsee kyllä lukutilaa. :)

      Poista