Iloisimmat jälleennäkemiset
Olen aina lukenut kirjoja useampaan kertaan. Hyvistä kirjoista saa minusta useammalla lukukerralla enemmän irti, mutta uudelleenlukeminen on myös hyvä keino purkaa lukujumeja tai rentoutua kun ei jaksa keskittyä mihinkään haastavaan. Mutta kaikkein antoisinta uudelleenlukeminen on silloin, kun kirja avautuu ihan uudella tavalla - kun ensilukemisen laimea kokemus tai pettymys korvautuu ihastuksella. Kirjassa on epäilemättä tällöin ollut jo ensimmäisellä kerralla jotain kutkuttavaa, jos sen vaivautuu lukemaan uudelleen, mutta Se Jokin vain vaatii näissä tapauksissa sen toisen lukukerran. Viime vuonna tällaisia kirjoja olivat:
Rauha S. Virtasen Ruusunen: nuoruudessa luetusta kirjasta oli jäänyt tunkkainen ja ahdistava mielikuva, mutta löysinkin raikkaan ja rohkean nuortenkirjan.
Evelyn Waugh'n Mennyt maailma: ensimmäinen lukukerta tästä klassikosta oli hienoinen pettymys, mutta uudelleenluenta lumosi minut täysin. Kirja nousi saman tien kaikkien aikojen suosikkieni joukkoon.
Iloisimmat yllättäjät
Elizabeth Gilbertin Omaa tietä etsimässä: luulin saavani hömppää mutta sainkin viihdyttävän, rehellisen ja aseistariisuvan kasvukertomuksen. Ajattelen kirjaa edelleen suurella lämmöllä.
Olin aikaisemminkin yrittänyt lukea Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjaa, pääsemättä alkua pidemmälle. Jotain oli tapahtunut lukukertojen välissä, koska varsinkin ensimmäinen kirja tuntui helpolta ja ihastuttavaltakin luettavalta. Tarkoitus olisi hiljalleen lukea koko sarja.
L.M. Montgomeryn Sininen linna: Montgomerylta kannattaa selvästi lukea muutakin kuin Annoja ja Runotyttöjä.
Kaunein kansi
Satu Ketolan kansikuva Marisha Rasi-Koskisen kirjaan Katariina
Ja ne kaikkein parhaat
Eeva-Liisa Mannerin Kamala kissa: ilahduttavia, ihastuttavia kissarunoja, jotka kertovat muustakin kuin kissoista.
Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa: kirja sai hihkumaan, nyökyttelemään, nauramaan, ärtymään ja ajattelemaan. Mitä muuta voisi esseekokoelmalta toivoa.
Sarah Watersin Yövartio ja Vieras kartanossa: luin Yövartion sellaisena hetkenä kun en ollut hetkeen lukenut mitään todella innostavaa ja mukaansatempaavaa. Yövartio oli molempia, ja luin kaikki kolme suomennettua Watersia melko lyhyen ajan sisällä. Vieras kartanossa oli paljon enemmän kuin vain kummitustarina, ja sen tunnelma säilyy edelleen mielessäni.
Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina: vavahduttava, koskettava, upea. Sanattomaksi jättävä.
Colm Tóibínin Brooklyn: ehkä se lukuvuoden kaikkein kirkkain ja loistavin helmi. Rakastuin tähän kirjaan täysin varauksetta.
Siinäpä ne, lukemiston parhaimmat. Moni kirja pääsi melkein listalle, mutta koska lukuvuoteen mahtui niin monta hienoa kokemusta, halusin rajata kirjat näihin. Muuten olisin päätynyt listaamaan lähes puolet lukemistani kirjoista.
Yhtä hyvää tai parempaa tätä lukuvuotta odotellen!
Olen niin iloinen, että Brooklyn on sinulle lukuvuotesi kirkkain helmi. Nimittäin, kuten taisin kertoakin, sain kirjan joululahjaksi ja ilmeisen hieno lukukokemus odottaa minua.
VastaaPoistaPidin myös kovasti Vieraasta kartanossa ja olen ihan samaa mieltä Ruususesta, vaikkei se minulle ollut nuorenakaan kovin tunkkaisen oloinen. :)
Katja: minua alkaa aivan jännittää, mitä tulet pitämään Brooklynista! Toivottavasti et tule pettymään.
VastaaPoistaMuistan sinun Ruusus-juttusi hyvin :) Se oli selvästi sinulle jo nuorena sellainen viehättävä lukukokemus, jonka minä löysin vasta näin aikuisena.
Tulin jo toistamiseen lukemaan listasi, kun se on minusta niin onnistunut. :) Erityisen ilahtunut olen Mannerin kissakirjasta ja Märta Tikkasen teoksesta, niistä ei voi puhua liikaa. Ja Montgomeryä suosittelen kyllä. Minusta tuntuu, että olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaaan jopa enemmän aikuisena kuin lapsena. Se on aika paljon, koska luin niitä lapsena uudestaan ja uudestaan!
VastaaPoistaJenni: hauskaa että lista ilahdutti - mietinkin sitä todella paljon, listojen ystävä kun olen :)
VastaaPoistaOlen itsekin hirveän iloinen siitä, että luin Tikkasen ja Mannerin. Montgomeryä täytyy tosiaan aika ajoin ottaa haltuun. Annoja ja Runotyttöjä rakastin lapsena yli kaiken (varsinkin Annoja), mutta aikuisena olen saanut niistä vielä enemmän irti, ja siksi ne ovat nyt vielä rakkaampia.
Taas voi todeta, että makumme ovat usein yhteneväiset: Eat, Pray, Love; Luonto pakastimessa; Vieras kartanossa; Märta Tikkanen ja Brooklyn ovat omalla tavallaan kaikki olleet Suuria Kokemuksia minullekin. Ja Katariinan kansi on minustakin todella upea.
VastaaPoistaYhtä hyvää lukuvuotta 2012!
Kiitos Karoliina, ja erinomaista kirjavuotta sinullekin :)
VastaaPoistaSatu Ketolalla on ollut muitakin hienoja kansia. Muistan kun luin ensimmäisen blogijutun Katariinasta, ja halusin tarttua kirjaan jo pelkän kuvan perusteella, ennen kuin olin edes lukenut juttua.