Sivut
▼
tiistai 4. joulukuuta 2012
Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin
"Mutta mutta - ehän se ollut hänen tarinansa, ei se...se taas oli alkanut jossain muualla, tai...ehkä juuri siellä, mutta oli silti toinen.
Ei läheskään yhtä selvä, vaikka se kaikki - se oli sekavaa. Mutta siihen sisältyi kovin paljon muuta, myös sekavaa.
Esimerkiksi Anita. You are now entering the human heart. Se toinen, pyörätuolissa, se joka luki valtavassa kirjastossa kirjanselkämyksiä ääneen.
"Krää krää pahanilmanlintu, pahanilmankorppi", raakkui Anita Myllyn yläkerrassa, "Girl interrupted, Lola ylösalaisin, Lola menee hirteen...tai hänen pitäisi mennä hirteen."
Anita istui pyörätuolissa Myllyn ylimmässä kerroksessa, tai lattialla palapelin palojen seassa, joita hän kokosi, kokosi, kokosi -"
Monika Fageholmin uudessa kirjassa on paljon samaa kuin juuri hiljattain lukemassani Amerikkalaisessa tytössä. Molemmissa kirjoissa on pieni merenrantakaupunki, murhamysteeri ja nuoria ihmisiä - ja ennen kaikkea nuoria tyttöjä. Ja tietysti on myös Fagerholmin kieli, joka on aivan omanlaistaan - kieli joka virtaa vapaasti, kiertyy spiraaleina, kertaa iskulauseita ja tiputtelee väliin englanninkielisiä lainauksia.
Mutta on kirjojen välillä erojakin. Lolan maailma on synkempi ja surumielisempi kuin Amerikkalaisen tytön. Ehkä se johtuu siitä, että keskeiset henkilöt ovat Lolassa hiukan vanhempia. Amerikkalaisessa tytössä kauheita asioita katsottiin pikkutyttöjen mielikuvituksen ja fantasian läpi, kun taas Lolassa tapahtumia leimaa teini-ikäisten päähenkilöiden ahdistus ja eksyneisyys. Murhamysteeri ja sen selvittäminen ovat myös Lolassa keskeisemmässä osassa kuin Amerikkalaisessa tytössä, vaikkei Lolakaan mikään perinteinen dekkari ole. Se on arvoitus ja unenomainen jännitysnäytelmä, jossa ihmiset juoksevat pakoon itseään ja toisiaan. Siinä on syksyisiä tuulia, pimeyttä ja merta - mutta myös kepeyttä ja nuorallatanssia.
Fagerholm ei kyllä päästä lukijaa helpolla. Luettuani kirjaa noin 70 sivua olin lumoutunut, mutta kohtalaisen pahasti pihalla siitä, kuka kukin on, ja mitä oikein tapahtuu. Oli pakko lukea alku selaillen uudestaan saadakseni tukevamman otteen kirjasta. (Asiaa auttoi myös se, että löysin kirjan lopusta henkilöluettelon.) Tämän pienen kertauksen jälkeen kirjan maailma alkoi avautua, ja pian olinkin jo syvällä Lattaniemen ihmisten elämässä. Urheilijatyttöjen, hullujen runoilijoiden, luurankolintujen ja kaksopoliisien maailmassa - murhien, veneonnettomuuksien, salaisuuksien, rakkaussuhteiden ja outojen leikkien Lattaniemessä.
Fagerhomin mysteerit eivät ole sellaisia, jotka selviävät pohjiaan myöten, vaikka murhamysteeri ratkeaisikin. Paljon jää lukijan arvailtavaksi, ja se lieneekin yksi Fagerholmin kiehtovuuden syy. Kaikessa unenomaisuudessaan ja leikittelevyydessään Fagerholm on pohjimmiltaan hyvin elämänmakuinen: hänen ihmisensä ja tarinansa eivät ole yksiulotteisia tai muutamalla sanalla luonnehdittavia vaan kätkevät sisäänsä moninaisia ristiriitaisia ominaisuuksia. Vaikka Fagerholmin henkilöhahmot ovat tietyllä tavalla tyypiteltyjä ja romanttisia (kauniita, hauraita, sydän syrjällään ja mieli kaaoksessa), he ovat äärettömän kiehtovia ja heihin kiintyy lujasti.
Kirjan ovat lukeneet myös Jenni jonka mielestä kirja on samaan aikaan ilotteleva ja vakava, ja Sanna joka nautti kirjan kiemuroista.
Osallistun kirjalla Underbara finlandssvenskar -haasteeseen.
Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin (Lola uppochner, 2012)
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Maria Appelberg. Kannen kuva: Helen Korpak
Teos, 2012
Olipas mielenkiintoista lukea tämä hieno ja kirjaa monelta kannalta valottava arviosi. En ole (vieläkään) lukenut ensimmäistäkään Fagerholmin kirjaa, ja jostain syystä koen kynnyksen aika korkeaksi, Fagerholmin teokset kuulostavat niin kovin haastavilta.
VastaaPoistaTässä tuli kuitenkin esille niin monia minua houkuttelevia ja mieluisia avainsanoja (merenrantakaupunki, ne syksyiset tuulet, pimeys ja meri, hulluja runoilijoita ja hauraita hahmoja), että kiinnostuin. Kovastikin. Pitäisi kai vain ottaa riski ja kokeilla - kuka tietää, voisin vaikka ihastua! :)
Sara, luulen että voisit hyvinkin ihastua Fagerholmiin :) Ja minullahan oli myös hyvin korkea kynnys tarttua Fagerholmin kirjoihin (tosin Ihanat naiset vuosia sitten lukeneena), mutta tänä syksynä ennakkoluuloni on murrettu perusteellisesti, ja olen ihan myyty Monikalle.
PoistaOi, sinä tartuit heti uuteen Fagerholmiin! Mä en ole vielä kirjoittanut blogiin Amerikkalaisesta tytöstäkään, mutta se on työn alla;) Fagerholmin luomat maailmat tuntuvat todella vaativilta, joten en taida ihan heti lukea Säihkenäyttämöä (tai tätä uusinta), mutta ehkä tuossa alkuvuodesta jo voisi..
VastaaPoistaTintti, ihastuin niin paljon Fagerholmiin, että halusin lukea heti lisää. Ja ihan hyvin upposi - voi olla että luen sen Säihkenäyttämönkin pikapuoliin :)
PoistaIhanaa että pidit tästä! Kirjan ruotsinkielisessä versiossa henkilöluettelo oli heti kirjan alussa, mikä oli minusta hyvä. Silloin ainakin minä ymmärsin ja olin valmistautunut siihen, että kirjassa tosiaan on paljon henkilöitä. Ilman tuota luetteloa voisi olla aika pulassa ;).
VastaaPoistaHieno kirja, jota muistelen näin jälkeenpäinkin usein!
Sanna, pidin tosiaan :) Henkilöluettelo olisi kyllä voinut olla suomenkielisessäkin laitoksessa alussa - nyt löysin sen vähän vahingossa, kun selasin sisällysluetteloa.
PoistaUskon että tästä kirjasta jää minullekin voimakas muistijälki.
Kiitos, oli mukavaa lukea tätä ja palata kirjan tunnelmiin! Todelakin tunnelmiin, sillä tapahtumista mulla ei ole ollenkaan niin selvää kuvaa kuin tunnelmista.;)
VastaaPoistaMinua kauhistuttaa aina, jos huomaan kirjassa henkilöluettelon. Sehän on merkki siitä, että kirjassa on kauheasti henkilöitä ja poukkoileva juoni! Tunnustan, etten melkein koskaan perehdy ko. luetteloihin, koska olen päättänyt, että hyvästä kirjasta pitää selvitä olman opastusta. Välillä olen sitten aivan pihalla loppuun asti päästyäni, mutta erityisen hienojen kirjojen, kuten vaikka Fagerholmin teosten, kohdalla se ei edes haittaa.
Kiitos Jenni. Minusta taas henkilöluetteloissa on jotakin vanhanaikaisen viehättävää, vähän niin kuin sellaisissa lukujen alussa olevissa juonitiivistyksissä. Ja joskus niissä henkilöluetteloissa on hauskoja luonnehdintoja tai oivalluksia, jotka tekevät luettelosta itsessään mukavaa luettavaa.
PoistaTunnelma oli kyllä tässäkin Fagerholmissa olennaisempi kuin varsinainen juoni. Ja sehän sopii minulle :)
Monika Fagerholmin luomat tunnelmat ovat taianomaisia: ahdistavia, salaperäisiä, kiehtovia. Hyvin sanottu tuokin, että juonesta ei välttämättä muista mitään, mutta tunnelma painuu mieleen. Kiitos bloggauksesta, nyt jään odottamaan joulupukkia, jolla tämä pitäisi olla kontissaan...
VastaaPoistaElina, sinulla on hieno kirja pukinkontissa odottamassa. Tässä Lolassakin on tosiaan aivan upea tunnelma, joka jää mieleen viipymään.
Poista